† Parvancorinae | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
| ||||||
tieteellinen luokittelu | ||||||
Verkkotunnus:eukaryootitKuningaskunta:EläimetAlavaltakunta:EumetatsoiEi sijoitusta:Kahdenvälisesti symmetrinenEi sijoitusta:protostomitEi sijoitusta:SulaminenEi sijoitusta:PanarthropodaTyyppi:niveljalkaisetLuokka:incertae sedisAarre:† Parvancorinomorpha Lin, 2006Perhe:† ParvancorinidaeSuku:† Parvancorinae | ||||||
Kansainvälinen tieteellinen nimi | ||||||
Parvancorina Glaessner , 1958 | ||||||
|
Parvankorins [1] [2] ( lat. Parvancorina , sanasta ancora parva - pieni ankkuri ) on kilpimäisten Ediacaran fossiilien suku . Niissä oli "harjanne" madallettu suhteessa symmetria-akseliin. Tämä "harjunne" voi olla korkeampi litistämättömissä fossiilinäytteissä . "Harjan" päässä on kaksi kaarta neljäsosan ympyrän muodossa. Niiden edessä on myös kaksi sisäkkäistä puolipyöreää viivaa. Todennäköisimmin hampaat kasvoivat esiin kohotetuista osista osoittaen kohti kehon keskustaa. Ne voisivat näyttää korotetuilta viivoilta. Fossiilit ovat yleensä noin 1 cm leveitä ja pitkiä, mutta joskus jopa 2 cm. Löytöpaikat sijaitsevat Etelä-Australiassa ja Valkoisenmeren rannikolla Venäjällä .
Suvua Parvancorina on verrattu Kanadan Burgess Shalesta peräisin olevaan Skaniaan ja Kiinasta peräisin olevaan Primicaris larvaformis -lajiin , jotka ovat kambrian trilobiittien niveljalkaisia . Parvancorinaen kasvutapa ja elämäntapa ovat kuitenkin epätavallisia niveljalkaisille, mikä mahdollistaa niiden suhteen kumoamisen ilmeisten tosiseikkojen perusteella.
Paleobiology Database -sivuston mukaan joulukuusta 2017 lähtien sukuun kuuluu 2 sukupuuttoon kuollutta lajia [3] :
Ediacaran eliöstö | |
---|---|
Proarticulates | |
petalonama | |
Trilobozoans |
|
Oletettavasti moderneja tyyppejä | |
määrittelemätön asema |