Tallennusalijärjestelmä

Tallennusalijärjestelmä ( englanniksi  tietokantamoottori, varastointimoottori ) on DBMS - komponentti , joka ohjaa tietokannan tallennusmekanismeja tai kirjasto , joka muodostaa yhteyden ohjelmiin ja antaa niille DBMS-toimintoja [1] .

DBMS:n tapauksessa tallennusalijärjestelmä on vastuussa tietokantojen sijoittamisesta (yleensä tiedostoihin) ja samanaikaisen pääsyn järjestämisestä niihin. Tyypillisesti DBMS-järjestelmät sallivat tietojen ja tietokantarakenteiden manipuloinnin SQL -kielellä , ja SQL-kielen tulkki on yleensä DBMS:n osa, ei tallennusalijärjestelmää.

Kirjasto sallii ohjelman käyttää tiettyä tietokantatiedostomuotoa tietojen käsittelemiseen. Monimutkaisemmassa tapauksessa se mahdollistaa useiden ohjelmien työskentelyn yleisten tietokantatiedostojen kanssa samanaikaisesti tiettyjä lukitusmekanismeja käyttäen.

Joissakin DBMS-järjestelmissä tallennusalijärjestelmä on erottamaton itsestään, mutta useita alijärjestelmiä voidaan upottaa tai liittää eri DBMS-järjestelmiin. On DBMS-järjestelmiä, joiden avulla voit käyttää samanaikaisesti useita liitettäviä tallennusalijärjestelmiä, kuten esimerkiksi MySQL -perheen järjestelmiä ( MariaDB , Percona Server ), joihin voit yhdistää InnoDB , MyISAM , XtraDB , Falcon , Aria , TokuDB , MyRocks (perustuu RocksDB ) ja jotkut muut. Yhdistetty tallennusalijärjestelmä määrittää DBMS:n toimivuuden kokonaisuutena, esimerkiksi XtraDB ja InnoDB, MyISAM:iin verrattuna lisäävät tuen ACID- ja vierasavaimiin perustuville tapahtumille sekä NDB Cluster [ en  - tallennetun jakelun. tietoa useista solmuista.

Joitakin muita merkittäviä liitettäviä tallennusalijärjestelmiä ovat: DBM ( avainarvo ), SQLite (yleensä katsotaan sulautetuksi DBMS -järjestelmäksi , mutta käytetään usein vain tallennusalijärjestelmänä), Microsoft Jet (käytetään Microsoft Accessissa , mutta saatavana erillisenä liitettävä alijärjestelmä).

Muistiinpanot

  1. tietokantamoottori Määritelmä PC Magazine Encyclopediasta . Haettu 2. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 27. marraskuuta 2016.

Kirjallisuus