Pyanzin, Ivan Semjonovich

Ivan Semjonovitš Pyanzin
Syntymäaika 18. helmikuuta 1919( 18.2.1919 )
Syntymäpaikka v. Velikopetrovka, Verkhneuralsky piiri , Orenburgin maakunta
Kuolinpäivämäärä 13. kesäkuuta 1942 (23-vuotias)( 13.6.1942 )
Kuoleman paikka Krim , Neuvostoliitto
Liittyminen  Neuvostoliitto
Sijoitus yliluutnantti yliluutnantti
Taistelut/sodat Suuri isänmaallinen sota
Palkinnot ja palkinnot
Neuvostoliiton sankari
Leninin käsky
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Pyanzin Ivan Semjonovitš ( 18. helmikuuta 1919 , Verkhneuralsky piiri , Orenburgin maakunta - 13. kesäkuuta 1942 , Krim , Krimin ASSR ) - Coas Defensen 110. ilmatorjuntatykistörykmentin ( PVO ) 80. patterin komentaja Mustanmeren laivasto , yliluutnantti , Neuvostoliiton sankari .

Elämäkerta

Hän syntyi 18. helmikuuta 1919 Velikopetrovkan [1] kylässä talonpoikaperheeseen. venäjäksi . Toisen asteen koulutus.

Vuodesta 1938 hän palveli laivastossa . Vuonna 1940 hän valmistui Sevastopolin ilmatorjuntatykistökoulusta . Suuren isänmaallisen sodan jäsen vuodesta 1941, osallistunut Sevastopolin puolustukseen . Hän johti ilmatorjuntapatteria nro 80 sen kuolemaan asti.

Vakavan haavan jälkeen kesäkuun 1942 taisteluiden alussa 365. patterin komentaja luutnantti N. A. Vorobjov ja hänet vain kolmeksi päiväksi korvannut luutnantti E. M. Matveev, vanhempi luutnantti I. S. Pyanzin otti Vorobjovin patterin komennon. Akku miehitti Sevastopolin puolustukseen avainkorkeuden merkinnällä "60.0" Mekenzievin vuoristossa ja sitä kutsuttiin saksalaisissa raporteissa "Stalinin linnakkeeksi". Kello kaksi aamulla 11. kesäkuuta yliluutnantti Ivan Pyanzin saapui 60,0 korkeudelle ja otti patterin komentoon.

Ilmapuolustuksen 110. ilmatorjuntatykistörykmentin 365. patterin komentaja (Mustanmeren laivaston rannikkopuolustus), NKP:n jäsenehdokas (b) , vanhempi luutnantti Pyanzin ohjasi taitavasti yksikköään taistelussa. Hänen akkunsa, joka sijaitsee Sevastopolin pohjoislaidalla, ampui alas yksitoista vihollisen lentokonetta.

Kesäkuussa 1942 patterin henkilökunta taisteli kolme päivää Mekenzievy Goryn risteyksen ympäröimänä . Pyanzinin komennossa henkilökunta tuhosi 3 panssarivaunua ja noin 100 vihollissotilasta ja upseeria. Vakavasti haavoittuneena vanhempi luutnantti jatkoi taistelun johtamista ja tyrmäsi henkilökohtaisesti tankin ja tuhosi vihollissotilaita ryhmään. Kun 13. kesäkuuta 1942 saksalaiset panssarivaunut ja jalkaväki vihdoin murtautuivat patteriasemiin, Pyanzin soitti tykistötulen itseensä selviytyneiden ilmatorjunta-asemien puolesta.

Kun vihollinen murtautui patterille, sen komentaja raportoi divisioonan komentoasemalle: "Vihollisen panssarivaunut ampuvat meitä kohti tyhjää, jalkaväki heittää kranaatteja meitä kohti. Hyvästi, toverit! Isänmaan puolesta eteenpäin voittoon! Divisioonan komentopaikalta he näkivät, että patterissa oli käymässä kovaa käsitaistelua. Viimeinen radiogrammi akusta koostui vain muutamasta sanasta: "Ei ole mitään vastustamista. Koko henkilökunta oli poissa toiminnasta. Avaa tuli meidän asemaamme, komentopaikkaamme." Klo 15. 18 min. akkuradio on lakannut toimimasta. Tykistömiehet avasivat tulen 365. patterin entiseen asemaan, jonka vihollinen vangitsi [2] .

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 24. heinäkuuta 1942 antamalla asetuksella "Neuvostoliiton sankarin arvonimen myöntämisestä laivaston komentajalle ja palvelukselle" "esimerkillisen komennon taistelutehtävien suorittamisesta". taistelun rintamalla saksalaisia ​​hyökkääjiä vastaan ​​ja samalla osoittamaa rohkeutta ja sankarillisuutta", hänelle myönnettiin postuumisti Neuvostoliiton sankarin arvonimi [3] .

Hänet haudattiin Dergachin maatilan hautausmaalle lähellä Sevastopolia.

Muisti

Muistiinpanot

  1. Nyt - Kartalinsky piiri , Tšeljabinskin alue .
  2. Nemenko A.V. Sevastopol ilman salaisuuksia  (pääsemätön linkki) .
  3. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus "Neuvostoliiton sankarin arvonimen myöntämisestä laivaston komentajalle ja palvelukselle" 24. heinäkuuta 1942  // Neuvostoliiton korkeimman neuvoston Vedomosti Sosialistiset tasavallat: sanomalehti. - 1942. - 14. elokuuta ( nro 32 (191) ). - S. 1 .

Kirjallisuus

Linkit