YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1029

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1029  (koodi S/RES/1029), hyväksytty 12. joulukuuta 1995, viitaten aikaisempiin Ruandaa koskeviin päätöslauselmiin, mukaan lukien päätöslauselma 872 (1993), päätöslauselma 912 (1994), päätöslauselma 918 (1994), päätöslauselma 925 ( 1994), päätöslauselman 955 (1994), päätöslauselman 965 (1994), päätöslauselman 978 (1995) ja päätöslauselman 997 (1995), neuvosto lopulta jatkoi Yhdistyneiden Kansakuntien Ruandan avustusoperaation (UNAMIR) toimeksiantoa 8. maaliskuuta 1996 asti ja mukautettiin sen toimeksianto [1] .

Todettiin, että vanhan hallinnon osat tekivät edelleen sotilaallisia valmisteluja ja hyökkäyksiä Ruandaan ja että naapurimaiden tulisi ryhtyä toimiin tämän estämiseksi, ja päätöslauselman 1013 (1995) hyväksymistä pidettiin tässä yhteydessä myönteisenä. Ruandan on tarjottava luottamuksen ilmapiiri pakolaisten turvallista paluuta varten. Ruandan hallitusta on kiitetty sen pyrkimyksistä edistää rauhaa, turvallisuutta, jälleenrakennusta ja jälleenrakennusta maassa.

Sen jälkeen, kun UNAMIRin toimeksiantoa jatkettiin lopullisesti 8. maaliskuuta 1996 asti, nykyiset olosuhteet ovat vaatineet sen toimeksiannon mukauttamista seuraavasti:

a) helpottaa pakolaisten turvallista paluuta;
b) Ruandan hallituksen avustaminen luottamuksen ilmapiirin luomisessa pakolaisten paluuta varten;
c) auttaa Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettua ja antaa logistista tukea;
d) edistää Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen turvallisuutta.
Pääsihteeri Boutros Boutros-Ghalia pyydettiin sitten:

a) pienentää UNAMIR-joukkojen kokoa 1 200 sotilaan;
b) vähentää sotilastarkkailijoiden, henkilöstön ja muun tukihenkilöstön määrää 200:aan;
c) alkaa suunnitella UNAMIRin täydellistä vetäytymistä;
d) vetää pois UNAMIR-siviilipoliisikomponentti;
e) tutkia mahdollisuutta siirtää ei-tappavia UNAMIR-laitteita käytettäväksi Ruandassa.
Ruandalle annettava humanitaarinen apu otettiin myönteisesti vastaan ​​ja sitä kannustettiin voimakkaasti, ja pääsihteeriä pyydettiin raportoimaan neuvostolle 1. helmikuuta 1996 mennessä UNAMIRin vetäytymisestä. Päätöslauselma tuli keskellä Ruandan pyyntöjä lähteä tehtävästä ja väittää, että se "ei tehnyt mitään verilöylyn estämiseksi, eivätkä he [UNAMIR] edes auttaneet vaarassa olevia ihmisiä".

Muistiinpanot

1. ↑ S/RES/1029 . Yhdistyneet Kansakunnat . Haettu 16. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 16. lokakuuta 2021. (Venäjän kieli)

Linkit

• Päätösteksti