Portugalin kielen oikeinkirjoituksen uudistus vuodelta 1911 oli ensimmäinen aloite portugalin kielen oikeinkirjoituksen normalisoimiseksi ja yksinkertaistamiseksi Portugalissa . Uudistus muutti selvästi kirjoitusasua ja vaikutti vakavasti kaikkiin tuleviin uudistuksiin ja sopimuksiin.
1900-luvun alkuun saakka sekä Portugalissa että Brasiliassa sanojen oikeinkirjoitus perustui niiden latinalaisiin ja kreikkalaisiin etymologioihin - phosphoro (nykyisin fósforo ), lyrio ( lírio ), ortografia ( ortografia ) , Exauto ( exausto ), estylo ( estilo ), prompto ( pronto ), difthongo ( ditongo ), psalmo ( salmo ) ja niin edelleen.
Ajoittain useat tutkijat ovat tehneet ehdotuksia oikeinkirjoituksen yksinkertaistamiseksi, mutta tuloksetta. Näiden ehdotusten joukossa oli Aniceto dos Reis Gonçalves Vianan ja Guilherme de Vasconcelos Abreun vuoden 1885 Bases da Ortografia Portuguesa . [yksi]
Välittömästi Portugalin tasavallan julistamisen jälkeen , 5. lokakuuta 1910 , uusi hallitus, joka oli kiinnostunut koulutuksen kehittämisestä ja lukutaidottomuuden vastaisesta taistelusta , perusti komission, johon kuuluivat Gonçalves Viana, Micaelis de Vasconcelos , Candida de Figueiredo . , Adolfo Coelho , Leyte de Vasconcelos ja muut kehittämään yksinkertaistetun oikeinkirjoituksen käytettäväksi virallisessa lehdistössä ja koulussa. Ortografisen uudistuksen perusteet, jotka vaikuttivat suurelta osin vuoden 1885 ehdotuksista, hyväksyttiin 1. syyskuuta 1911 [2] kolmen vuoden siirtymäajalla. [3]
Vaikka Brasiliassa oli pitkään ollut "foneetikoiden" virta, joka taisteli oikeinkirjoituksen yksinkertaistamiseksi, brasilialaisten osallistumatta jättäminen uudistukseen johti päinvastaiseen vaikutukseen, joka vahvisti perinteisiä ja jätti maille täysin erilaiset kirjoitusmuodot: Portugalille uudistetun. , ja Brasilia vanhalla etymologiaan perustuvalla.
Ensimmäiset akateemiset yritykset siirtyä uuteen ortografiaan Portugalissa ja Brasiliassa päättyivät tuloksetta. Siitä huolimatta Lissabonin tiedeakatemia ja Brasilian kirjallisuusakatemia jatkoivat yhteistyötä, ja 30. huhtikuuta 1931 ne allekirjoittivat ensimmäisen portugalilais-brasilialaisen ortografisen oikeinkirjoitussopimuksen hyväksyen lähes täysin vuoden 1911 muutokset. Näissä kahdessa maassa alkoi pitkä oikeinkirjoituksen lähentymisprosessi, joka jatkuu tähän päivään asti.
Tämä uudistus oli toinen portugalin kielen historiassa ja vain ensimmäinen merkittävä, suuri uudistus. Ensimmäistä kertaa 1200-luvun jälkeen useiden sanojen ja kirjainyhdistelmien kirjoittamisen ja lukemisen periaatteet ovat muuttuneet.
Tärkeimmät muutokset olivat:
Uuden ortografian omaksuminen kohtasi vastustusta myös Portugalissa, mutta suurin kiista puhkesi Brasiliassa. Jotkut kielitieteilijät puolustivat ortografian etymologisia periaatteita puhtaasti foneettisten periaatteiden sijaan väittäen, että uudistus katkaisee yhteyden äidinkielenään puhuvien ja heidän esi-isiensä kirjallisen perinnön välillä. Toiset vastustivat muutosta peläten, etteivät he tienneet uusia sääntöjä, tai emotionaalisesta tai älyllisestä kiintymyksestä vanhaan käsikirjoitukseen. Nämä tunteet heijastuvat katkelmassa, jonka Alexander Fontys kirjoitti uudistuksen aattona vuonna 1911 (tekijän oikeinkirjoitus):
Kuvittele sana vaihe kirjoitettuna näin: vaihe . Se ei ole sana, se on luuranko (...) Sattuu edes ajatella, että meidän on kirjoitettava noin!
Alkuperäinen teksti (port.)[ näytäpiilottaa] Imaginem esta palavra phase , escripta assim: phase . Não nos parece uma palavra, parece-nos um esqueleto (…) Affligimo-nos extraordinariamente, quando pensamos que haveriamos de ser obrigados a escrever assim! [neljä]Ja Teixeira de Pascoes :
Sanassa lagryma (…) muoto y on kuin kyynel; vakiintunut (...) harmonia graafisen tai plastisen ilmaisun ja psykologisen ilmaisun välillä; y :n korvaaminen i : llä tarkoittaa estetiikan sääntöjen rikkomista. Sanassa abysmo se on muoto y , joka välittää syvyyttä, pimeyttä, mysteeriä... Sen kirjoittaminen latinan i :n kautta tarkoittaa kuilun sulkemista, sen muuttamista banaaliksi pinnaksi.
Alkuperäinen teksti (port.)[ näytäpiilottaa] Na palavra lagryma , (…) a forma da yé lacrymal ; estadelece (…) a harmonia entre a sua expressão graphica ou plastica ea sua expressão psychologica; substituindo-lhe o y pelo i é offender as regras da Esthetica. Na palavra abysmo , é a forma do y que lhe dá profundidade, escuridão, mysterio… Escrevel-a com i latino é fechar a boca do abysmo, é transformal-o numa superficie banal. [5]Ja myös Fernando Pessoa :
Não tenho sentimento nenhum politico ou social. Tenho, porem, num sentido, um alto sentimento patriotico. Minha patria e a lingua portugueza. Nada me pesaria que invadissem ou tomassem Portugal, desde que não me incommodassem pessoalmente, Mas odeio, com odio verdadeiro, com o unico odio que sinto, não quem escreve mal portuguez, não quem escreve mal portuguez, nxãoque mal escripta, como pessoa propria, syntaxe errada, como gente em que se bata, a orthographia sem ipsilon, como escarro directo que me enoja riippumaton emente de quem o cuspisse. [6]