Rogi (Kreikka)

Muinainen kaupunki
Sarvet
39°09′22″ s. sh. 20°50′50″ itäistä pituutta e.
Maa
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Sarvet ( kreikaksi: Ρωγοί, Καστρόπολης των Ρωγών ) on bysanttilainen castron Epiruksessa , Kreikassa , lähellä Nea Kerassosin kylää ja Prevezan kaupunkia . Raunioitu linnoitus sijaitsee pienellä kukkulalla Louros -joen pohjoisrannalla .

Linnoituksen rakentamiseen käytettiin materiaaleja akropolista , joka oli olemassa ennen 1. vuosisadalla eKr. e. Vukhetionin kaupunki . Kaksi poikittaista seinää, tornit "E" ja "H" sekä linnoituksen pohjoinen portti kuuluvat keskiajalle. Kreikkalainen arkeologi Sotirios Dakaris vuonna 1979 tunnisti tornissa H neljä Bysantin aikakauden rakentamisvaihetta, mutta tällä hetkellä maanvyörymät ja umpeenkasvu estävät uudelleentutkimukset [1] . Kompleksin länsiosassa oli kirkko, joka kunnostettiin vuosina 1669-1687 ja vihittiin Panagian kunniaksi . Toisen kirkon raunioissa on säilynyt freskoja [2] . Kreikan arkeologisen tutkimuskeskuksen ja Bostonin yliopiston osana Nikopolis-projektia suorittama arkeologinen tutkimus osoitti, että linnoituksen ympärillä oli pieniä keskiaikaisia ​​asutuksia. Kaakkoisportin ulkopuolelta löytyi suuri määrä löytöjä. Samalla osoitettiin, että linnan alue oli muinaisina aikoina saarella, mikä mahdollisti sen tunnistamisen Strabon maantieteessä mainittuun alueeseen .

A Greek–English Lexicon mukaan sana Ρωγος sisilialaisten kreikkalaisten murteessa tarkoitti "latoa", kuivassa merkityksessä sitä käyttää Epiruksen nykyaikainen väestö. Historiallisissa lähteissä Rogi on mainittu 800- luvulta lähtien Nafpaktosin ja Aghiovlasian hiippakuntaan kuuluneen piispan asuinpaikkana [2] . Vuonna 1140 Cyriacus Anconalainen vieraili linnoituksella ja löysi Pyhän Luukkaan jäännökset katedraalista . 1400-luvun serbialaisten lähteiden mukaan pyhäinjäännökset siirrettiin Konstantinopolista yhden valtakunnan pääkaupungin piirityksen jälkeen [4] .

Muistiinpanot

  1. Veikou, 2012 , s. 476.
  2. 1 2 3 Veikou, 2012 , s. 477.
  3. Strabo, Maantiede, VII, VII, 5
  4. Veikou, 2012 , s. 478.

Kirjallisuus