Roubaud, Jacques
Jacques Roubaud ( ranskalainen Jacques Roubaud , 5. joulukuuta 1932 , Caluire-et-Cuir ( Rhone ) - ranskalainen kirjailija ja matemaatikko . Lukuisten runojen, romaanien, esseiden, näytelmien kirjoittaja, matematiikan professori. Kirjallisuusjärjestön ULIPO [2] jäsen [2] .
Roubaud'n teoksia on palkittu muun muassa kansallisella runopalkinnolla (1990) ja Ranskan akatemian
Paul Moranin nimellä suurella kirjallisuuden palkinnolla (2008).
Kirjallisuus ja matematiikka: ULIPO
Matematiikan rooli
Jacques Roubaud oli ihastunut numeroihin ja matematiikkaan lapsuudesta lähtien. Hänelle numeroilla oli symbolinen merkitys, Roubaud yhdistää ne henkilökohtaisen elämänsä tapahtumiin [3] . Yleisesti ottaen Roubaud'n kirjallisten teosten ymmärtäminen on mahdollista vain, kun hänen tekstiensä matemaattinen komponentti otetaan huomioon [4] .
Jacques Roubaud pysyy matemaatikkona ei vain romaanin genressä , vaan myös runoudessa, koska täällä rytmi, riimi, runollinen muoto liittyy tiettyihin numeroihin ja numerosarjoihin, erityinen äänien, kirjainten, sanojen, kokojen yhdistelmä. Roubaud pitää runouden matemaattisen lähestymistavan perustajia, erityisesti trubaduureja , jotka esittelivät monia uusia runollisia mittareita. Roubaud'n suosikkirunollinen muoto on sonetti .
ULIPO
Roubaud'n kiinnostus numeroihin on havaittavissa monissa hänen teoksissaan. Roubaud'n runokokoelman "ε, poésie" ( ε on "pienen positiivisen luvun" matemaattinen merkki) ilmestymisen jälkeen Oulipon jäsenet kiinnittivät häneen huomion [5] . ULIPO on kirjallisuusryhmä, joka yhdistää kirjailijoita ja tiedemiehiä (ensisijaisesti matemaatikoita), jotka ovat kiinnostuneita pelikombinatoriikasta kirjallisten tekstien luomismenetelmänä (ks . Kombinatorinen kirjallisuus ). Tämän luovan kombinatoriikan tulisi perustua matemaattisiin malleihin [6] . ULIPO:n jäsenet keksivät niin sanotut "contraintes" (muodolliset rajoitukset), jotka eivät voi vain rajoittaa kirjallista luovuutta, vaan avata sille uusia mahdollisuuksia.
Roubaud on kirjoittanut monia "kontrainteja", kuten "Baobab" (baobab) tai "Haiku oulipien géneralisé" (yleinen ulipo haiku). Tällaisten muodollisten rajoitusten avulla ULIPO:n kirjoittajat yrittivät eliminoida satunnaisuuden ja arvaamattomuuden kirjallisuuden luomisprosessista. Yksi esimerkki Roubaud'n muodollisista rajoituksista on romaani The Last Lost Ball, jonka rakenne perustuu tekstissä jatkuvasti toistuviin lukuihin [7] .
Roubaud oli yksi "Change"-lehden perustajista. Vuonna 1971 hän osallistui yhdessä Octavio Pazin ja muiden runoilijoiden kanssa ensimmäisen eurooppalaisen renga -genren monikielisen runotekstin kirjoittamiseen . Roubaud työskenteli myös kirjallisuuden kääntäjänä kääntäen amerikkalaista ja japanilaista runoutta sekä Lewis Carrollin proosaa [8] .
Toimii
- "Poésies juveniles" (tammikuu 1942-marraskuu 1944), Montpellier, Ed. CGC, 1944
- "Voyage du soir", Poésie 52, Collection Pierre Seghers numéro 161, Pariisi, 1952, 38 sivua.
- "Morphismes rationnels et algébriques dans les types d'A-algèbres discrètes à une dimension", these, Université de Rennes, 1967, Publications de l'Institut de l'université de l'université de Paris, voi. XVII, numero 4, 1968, s. 1-77
- "∈", Gallimard, Pariisi, 1967.
- "Petit traité invitant à la découverte de l'art subtil du go" (avec Pierre Lusson et Georges Perec), Bourgois, Pariisi, 1969.
- "Mono no aware (le sentiment des choses)", Gallimard, Pariisi, 1970.
- "Trente et un au cube", Gallimard, Pariisi, 1973.
- "Omaelämäkerta, chapitre dix, poèmes avec des moments de repos en prose", Gallimard, Pariisi, 1977.
- "Graal Theatre: Gauvain et le chevalier vert, Lancelot du Lac, Perceval le Gallois, L'enlèvement de Guenièvre", avec Florence Delay, Gallimard, Pariisi, 1977. De ce futur cycle de dix pièces, ils publient celles qui seront les III , IV, V ja VI de la decalogie.
- Graal-fiktio, Gallimard, Pariisi, 1978.
- "La Vieillesse d'Alexandre, essai sur quelques états récents du vers français", F. Maspero, Pariisi, 1978 (rééd. éditions Ivrea, 2000)
- "Io et le loup, dix-sept plus un plus plus un haïku en ouliporime", Oulipo, Pariisi, 1981.
- Dors, Gallimard, Pariisi, 1981.
- "Les animaux de tout le monde", Ramsay, Pariisi, 1983
- "Graal Theatre: Joseph d'Arimathie, Merlin l'enchanteur", Florence Delay, Gallimard, Pariisi, 1981. Ce sont les pièces I et II de la décalogie.it, vers l'alexandrin de longueur variable, Oulipo, Paris , 1984.
- "La Belle Gracia", Ramsay, Paris, 1985 (rééed. Seuil, kokoelma "Points") (Tome 1 de la série des "Gracia" (3 julkaisua sur 6 prévus))
- "Jacques Roubaud", par Robert Davreu, Seghers, Pariisi, 1985.
- "La Fleur inverse, essai sur l'art formel des trubadours", Ramsay, Pariisi, 1986.
- "Quelque Chose noir", recueil de poèmes, Gallimard, Pariisi, 1986.
- "L'Enlèvement d'Hortense", Ramsay, Paris, 1987 (rééd. Seuil, kokoelma "Points") (Tome 2 de la serie des "Gracia" (3 julkaisua 6 prévus))
- "Le Grand Incendie de Londres, récit avec incises et bifurcations", Seuil, Paris, 1989 (Branche 1 du "'Projet"')
- "L'Hexaméron" (avec Michel Chaillou, Michel Deguy, Florence Delay, Natacha Michel ja Denis Roche), Le seuil, "Fiction & Cie", 1990.
- “La Forme du sonnet français de Marot à Malherbe. Recherche de seconde rhétorique", tèse de doctorat d'État, Université de Paris IV-Sorbonne, 1990.
- "La Princesse Hoppy ou le conte du Labrador", Hatier (kokoelma "Fées et gestes"), Pariisi, 1990 (rééed. Absalon, Nancy, 2008)
- "L'Exil d'Hortense", Seghers (kokoelma "Mots"), Pariisi, 1990 (rééd. Seuil, kokoelma "Points") (Tome 3 de la série des "Gracia" (3 julkaisua 6 prévus) )
- "La pluralité des mondes de Lewis" [9] , Gallimard, Pariisi, 1991.
- Les animaux de personne, Seghers, Paris, 1991; Seghers Jeunesse, 2004.
- "L'invention du fils de Leoprepes, poésie et mémoire ongelmista", toim. Circe, Saulxures, 1993.
- "N-ines, autrement dit quenines, encore", Oulipo (kokoelma "La bibliothèque oulipienne"), Pariisi, 1993.
- "La boucle", Seuil, Paris, 1993. (Branche 2 du "'Projet"')
- "Mathématique: ", Seuil, Paris, 1997. (Branche 3, hotel première party, du "Projet")
- "Poésie, etcetera, menage", Stock, Pariisi, 1995.
- "La fenêtre veuve, proosa orale", Théâtre Typographique , Courbevoie, 1996.
- "Trois ruminations", Oulipo, Pariisi, 1996.
- "Quel avenir pour la mémoire ongelmista?", Gallimard (koko. " Découvertes Gallimard " (nro 349), sarja Littératures), Pariisi, 1997.
- "L'abominable tisonnier de John McTaggart Ellis McTaggart, et autres vies plus ou moins brèves", Seuil, Paris, 1997.
- "Poésie:", Seuil, Paris, 2000. (Branche 4 du "'Projet"')
- "Le Chevalier silence, une aventure des temps aventureux", Gallimard, Pariisi, 1997.
- "La Dernière balle perdue", Fayard, Pariisi, 1997.
- "La ballade et le chant royal" (1997), toim. Les Belles Letters, coll. Arkkitehtuuri du Verbe, ISBN 2-251-49007-8
- "La forme d'une ville change plus vite, hélas, que le cœur des humains. Cent cinquante runoja. 1991-1998", Gallimard, Pariisi, 1999.
- "Menu, menu", Gallimard Jeunesse, Pariisi, 2000.
- Kauppa, aikakauslehti, painokset NOUS, 2000 ISBN 2-913549-03-9
- "Le crocodile", Rue du Monde, Pariisi, 2001.
- "La Bibliothèque de Warburg. Version mixte, Seuil (kokoelma "Fiction & Cie"), Pariisi, 2002. (Branche 5 du "'Projet"')
- Grande Kyrielle du Sentiment des choses, toim. Nous, Pariisi, 2003.
- "Churchill et 40 autres sonets de voyage", Gallimard, Pariisi, 2004.
- "Tokyo infra-ordinaire, Inventaire-Invention, Pariisi, 2005.
- Graal-teatteri: Joseph d'Arimathie - Merlin l'enchanteur - Gauvain et le Chevalier Vert - Perceval le Gallois - Lancelot du Lac - L'enlèvement de la reine - Morgane contre Guenièvre - Fin des Temps Aventureux - Galaad ou la Qudiete du roi Arthur", Florence Delay, Gallimard, Paris, 2005.
- Coeurs, La Bibliothèque Oulipienne numero 155, 2006.
- "Nous, les moins-que-rien, fils ainés de personne, multiroman", Fayard, Pariisi, 2006.
- "128 runoa ... säveltää en langue françaisea, de Apollinaire Guillaume à 1968", La Bibliothèque Gallimard, Pariisi, vuosi 2006.
- "Parc Sauvage", récit, Seuil (kokoelma "Fiction & Cie"), Pariisi, 2008
- "Impératif catégorique", récit, Seuil (kokoelma "Fiction & Cie"), Pariisi, 2008. (Haara 3, seconde partie, du "'Projet"')
- "La dissolution", récit, Nous Eds, 2008. (Haara 6 (dernier), "Projet")
- "Eros mélancolique" (coécrit avec Anne F. Garréta), Grasset, Pariisi, 2009
- "Le Grand Incendie de Londres", réédition des 5 premières branches du "'Projet"' en un seul volume, Seuil (kokoelma "Fiction & Cie"), Pariisi, 2009. (La sixième branche ("La Dissolution") n 'est pas incluse car publiée chez un une autre éditeur)
- "Les Fastes" (avec Jean-Paul Marcheschi), editions Lienart, Montreuil-sous-Bois, 2009 ISBN 978-2-35906-009-6
- "Ciel et terre et ciel et terre et ciel", Editions Argol, Paris, 2009 ISBN 978-2-915978-56-8
- "Ode à la ligne 29 des autobus parisiens", Editions Attila, 2012 ISBN 978-2-917084-58-8
- "Quasi-Cristaux. Un choix de sonnets en langue française de Lazare Carnot (1820) à Emmanuel Hocquard (1998)", Editions Martine Aboucaya et Yvon Lambert, Paris, 2013 ISBN 978-2-9540208-5-3
- Octogone. Livre de poésie, quelquefois prose", Gallimard, Pariisi, 2014 ISBN 978-2-07-014399-3
Käännökset englannista
- Lewis Carroll: "La Chasse au Snark"
- Charles Reznikoff: Todistus
Muistiinpanot
- ↑ Jacques Roubaud // Munzinger Personen (saksa)
- ↑ Jacques sur Roubaud oulipo.net . Haettu 21. helmikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 14. toukokuuta 2011. (määrätön)
- ↑ Elvira Laskowski-Caujolle: Die Macht der Vier: Von der pythagoreischen Zahl zum modernen mathematischen Strukturbegriff in Jacques Roubauds oulipotischer Erzählung La Princesse Hoppy ou le conte du Labrador, Peter19 / Artefakt, Peter19 / Artefakt9; S. 55
- ↑ Elvira Laskowski-Caujolle: Die Macht der Vier: Von der pythagoreischen Zahl zum modernen mathematischen Strukturbegriff in Jacques Roubauds oulipotischer Erzählung La Princesse Hoppy ou le conte du Labrador, Peter19 / Artefakt, Peter19 / Artefakt9; S. 17
- ↑ Elvira Laskowski-Caujolle: Die Macht der Vier: Von der pythagoreischen Zahl zum modernen mathematischen Strukturbegriff in Jacques Roubauds oulipotischer Erzählung La Princesse Hoppy ou le conte du Labrador, Peter19 / Artefakt, Peter19 / Artefakt9; S. 115
- ↑ Zeitschrift für französische Literatur, Band 117-118, Verlag der Akademie der Wissenschaften und der Literatur in Mainz, Kommission bei F. Steiner, 2007
- ↑ Der lange Arm des Todes (Arkisto) . Haettu 21. helmikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 7. syyskuuta 2005. (määrätön)
- ↑ Druckhausin päähenkilö: Jacques Roubaud . Haettu 21. helmikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2015. (määrätön)
- ↑ Se réfère à l'ouvrage du philosoph David Kellogg Lewis, "De la pluralité des mondes".
Kirjallisuus
- Veronique Montémont, "Jacques Roubaud: l'amour du nombre", Presses Universitaires du Septentrion, coll. "Näkymät", 2004.
- Jean-Jacques Poucel, "Jacques Roubaud and the Invention of Memory", NCSRLL, University of North Carolina Press, 2006.
- Christophe Reig, "Mimer, Miner, Rimer: le cycle Romanesque de Jacques Roubaud" - préface de Bernard Magné, New-York/Amsterdam, hotel rodopi, coll. "Faux-Titre" nro 275, 2006.
- Jacques Roubaud, "Roubaud - Rencontre avec Jean-François Puff", Argol editions, 2008.
- Agnès Disson et Véronique Montémont (ohjaaja), "Jacques Roubaud, matematiikan ja runojen säveltäjä", Editions Absalon, 2011.
Linkit
Temaattiset sivustot |
|
---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
|
---|
Bibliografisissa luetteloissa |
---|
|
|