Venäjä (Kaliningradin alue)

Venäjä ( saksa : Germau , preussi : Girmova ) on siirtokunta Zelenogradskin alueella Kaliningradin alueella . Se on osa Krasnotorovskin maaseutualuetta .

Väestö

Historia

Talvella 1252-1253 Christburgin komentajan ja Preussin varapäällikön Heinrich Shtangen johtama armeija, kulki Frische-Nerungin sylkeä pitkin, ylitti tuolloin Witlandsortin (Lochstedtin) lähellä vallinneen salmen ja siirtyi pohjoiseen, saavutti Preussin Girmoven asutuksen (Gyurmov, Girmov). Samba-armeija tuli ulos ritariarmeijaa vastaan. Itsepäinen taistelun seurauksena teutonit voittivat, Heinrich Stange ja hänen veljensä Herman tapettiin (toisen version mukaan heidät vangittiin).

Girmovin puinen ja savilinnoitus (vuodesta 1595 Germav, 1600-luvun lopusta Germau) perustettiin todennäköisesti välittömästi Preussin toisen kansannousun tukahdutuksen jälkeen, noin vuonna 1264. Ensimmäinen kamariherra oli jalo preussilainen Leikaute. Vuodesta 1310 lähtien linnaa alettiin rakentaa uudelleen kiveksi. Linna sijaitsi kukkulalla, jota ympäröi lännestä ja etelästä suo. Linnan lähellä virtasi puro, sille rakennettiin patoja ja sijoitettiin mylly. Tuloksena syntynyt lampikaskadi peitti linnan pohjoisesta ja idästä.

Kolmatoistavuotisen sodan aikana puolalaiset valtasivat ja tuhosivat Girmovin linnan syyskuun lopussa 1463. Linnaa ei koskaan kunnostettu kokonaan. Torunin toisen rauhan asiakirjoissa 19.10.1466 Girmov mainittiin edelleen linnana, vuonna 1507 Puolan sotaan valmistautunut suurmestari Friedrich von Sachsen piti sitä linnoituksena. Saksalaisen ritarikunnan maallistumisen jälkeen vuonna 1525 Girmav mainittiin herttua Albrechtin omaisuutena. Siitä lähtien linna on menettänyt puolustustehtävänsä kokonaan. Vuonna 1581 linnasta tuli meripihkanhoitajan asuinpaikka, ja myös Amber Chamber siirrettiin tänne Lochstedtin linnasta. Vuonna 1586 mureneva linna kunnostettiin. Vuodesta 1644 lähtien vastaperustettu meripihkapiha on sijainnut Germavin linnassa, jonka hirsipuut seisoivat Galgenberg-vuorella.

Vuosien mittaan linna oli täysin rappeutunut, ja vuonna 1693 Yantarnyn johtaja ja kammio muuttivat Palmnikeniin (nykyinen Yantarnyn kylä) ja sitten Fishhauseniin (nykyinen Primorskin kaupunki). Germavin linnan linnoitusten jäännökset toimivat rakennusmateriaaleina Palmnikenin hallintorakennusten rakentamiseen ja Germaun asutuksen jalkakäytävien rakentamiseen. 1600-luvun loppuun mennessä linnan ja Germavin kylän nimi muuttui Germauksi.

Vuoden 1760 tienoilla linnan säilynyt siipi peruskorjattiin ja se rakennettiin uudelleen kirkoksi (Germaun seurakunta, Fischhausenin hiippakunta). Lattiakatot purettiin, ja kirkon naveeseen saatiin erittäin korkea. Alttariosassa on ilmeisesti säilynyt entinen linnan kappeli, jossa oli holvikatto. Viimeinen korjaus kirkossa tehtiin vuosina 1936-1942.

Helmikuun 1. ja 2. päivän yönä 1945 275. kaartin kiväärirykmentti everstiluutnantti Andreev Ivan Andrejevitšin johdolla 91. kaartin kivääridivisioonan eversti V. I. Kozhanovista, jota tukivat 735. itsekulkevat itseliikkuvat tykit SU-76 eversti Kesarevin tykistörykmentti, murtautui suuntaan Kumenen (nykyinen Kumachevon kylä) - Tirenberg (nyt ei ole olemassa; Shatrovoon, Grachevkaan ja Dunaevkaan vievien teiden risteyksen alue), puolustus 9. Saksan armeijajoukot ja hajallaan olevat Volkssturm-osastot mobilisoituivat ympäröivistä kylistä, nopealla heitolla Germauhun. 3. helmikuuta 1945 39. armeijan 91. kaartin kivääridivisioonan sotilaat valloittivat Germaun. Ensimmäisenä Germauhun murtautuivat yliluutnantti A. G. Shcherbakovin 94. erillisen vartijoiden tiedustelukomppanian sotilaat.

Germaun alueella käytiin raskaita verisiä taisteluita. Saksan helmikuun hyökkäyksen aikana 91. kaartin kivääridivisioona piiritettiin ja lähti Germaun kylästä 9. helmikuuta. 91. Kaartin kivääridivisioonan piirityksen aikana Saksan laivaston tykistö ja Pillau-suurkaliiperiset rannikkopatterit suorittivat tykistöiskut Germauhun. Toisen kerran Puna-armeijan joukot valtasivat Germaun kylän 16. huhtikuuta 1945.

Vuonna 1946 Germaun kylä nimettiin uudelleen Russkoeksi.

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Koko Venäjän väestölaskenta 2010. Kaliningradin alue. Taulukko 10. Kaupunkialueiden, kuntapiirien, kaupunki- ja maaseutu-, taajama- ja maaseutuyhteisöjen väestö . Käyttöpäivä: 28. marraskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2013. (Venäjän kieli)
2. ↑ Koko Venäjän väestölaskenta 2002. Kaliningradin alue. Väestön lukumäärä ja jakautuminen . Käyttöpäivä: 3. helmikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 3. helmikuuta 2014. (Venäjän kieli)