Saamen verta

saamen verta
Lanttu. Samablod
Genre historiallinen draama
Tuottaja Amanda Kernell
Tuottaja Lars Lindström
Käsikirjoittaja
_		 Amanda Kernell
Pääosissa
_		 Lene Cecilia Sparrock
Operaattori Sofia Olsson
Säveltäjä Christian Eidnes Andersen
tuotantosuunnittelija Olle Remaeus [d] ja Ebba Forstenberg [d]
Elokuvayhtiö Bautafilm, Det Danske Filminstitut, Digipilot, Eurimages, Film Fond Nord, Film i Västerbotten, ISFI, Konstnärsnämnden, Kulturnæringsstiftelsen SB1 Nord Nord, Nordisk Film Production Sverige AB, Sametinget, Sveriges Television, Swedish Film Institute
Jakelija Hulu ja iTunes
Kesto 110 min.
Maa  Ruotsi Norja Tanska
 
 
Kieli ruotsalainen
eteläsaame
vuosi 2016
IMDb ID 5287168
Virallinen sivusto (  englanniksi)

Sami Blood ( ruotsi: Sameblod ) on Amanda Kernellin ohjaama elokuva vuonna 2016 . Elokuvan ensimmäiset 10 minuuttia (ja osa finaalista) on otettu suoraan lyhytelokuvasta Stoerre Vaerie (2015, ohj. Amanda Kernell). Stoerre Vaerie on Kernellin ensimmäinen saamelaisaiheinen elokuva , ja se oli ehdolla lyhytelokuvan pääpalkinnon saajaksi Sundance Film Festivalilla Park Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa. [yksi]

Elokuva sijoittuu 1930-luvun Ruotsiin. Se kertoo tarinan 14-vuotiaasta tytöstä, joka kokee ennakkoluuloja saamelaislasten paimentokoulussa ja päättää kaupunkinsa ja luopua saamelaisjuuristaan. [2] Osa tästä tarinasta on saanut inspiraationsa Kernellin omasta isoäidistä. [3]

Elokuva sai ensi-iltansa 73. Venetsian elokuvajuhlilla "Days of Venice" -osiossa, jossa se palkittiin Europa Cinemas Label Award -palkinnolla ja Fedeora Award -palkinnolla parhaasta debyyttiohjauksesta. [4] Elokuva voitti vuoden 2017 Lux-palkinnon ja oli ehdolla vuoden 2017 Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi. [5]

Juoni

Kuvan toiminta sijoittuu 1930-luvulle, elokuva on pirstoutunut nykyaikaan ja 30-luvulle. Elokuvan alussa 78-vuotias Christina, lapsena Elle-Marja-niminen saamelaisnainen, saapuu poikansa Ollen ja tyttärentytär Sannan kanssa pikkukylään jossain Ruotsin Lapissa nuoremman sisarensa hautajaisiin. Christina ei halua olla siellä. Hän ei pidä saamelaisista, kutsuu heitä varkaiksi ja valehtelijoiksi ja on huolissaan, kun ihmiset puhuvat hänen äidinkielellään, eteläsaamella , jota hän ei enää ymmärrä. [huomautus 1] Hän jopa kieltäytyy viettämästä yötä edesmenneen sisarensa talossa ja mieluummin yöpyisi hotellissa. [muistio 2]

Illalla hotellissa Christina muistelee lapsuuttaan ja tapahtumia, jotka pakottivat hänet lähtemään kaupungista.

1930-luvulla 14-vuotias Elle-Marja lähetetään nuoremman sisarensa Nyennan kanssa nomadikouluun. Tämä on saamelaislasten sisäoppilaitos , jossa smoolalainen vaalea opettaja Kristina Lailer opettaa heille ruotsia ja tietää paikkansa. Jos puhut saamea vaikka keskenänne luokan ulkopuolella, se johtaa pahoinpitelyyn. Elle-Marja on yksi huippuopiskelijoista, erinomaisia ​​tenttituloksia ja innokkaita parantamaan ruotsin kieltä. Hänen opettajansa rohkaisee häntä kiinnostumaan lukemisesta ja antaa hänelle Edith Södergranin runokokoelman . Elle-Marja tuntee olonsa vieraantuneeksi muista saamelaislapsista, ja hänen syrjäytyneisyytensä voimistuu, kun Uppsalan rotubiologian instituutin tutkijat tulevat kouluun mittaamaan lasten päitä ja valokuvaamaan heidät alasti, jättäen huomiotta heidän kysymyksensä mitä tapahtuu. ja huomioimatta heidän häpeään siitä, että heidän on riisuttava toistensa, opettajan ja naapuripoikien edessä, jotka saavat katsoa ikkunoista läpi.

Uhkattuaan ryhmää näitä poikia isänsä vanhalla veitsellä, koska he kutsuivat häntä rasistisilla nimillä ja loukkasivat, pojat leikkasivat Elle-Marjan korvan reunan, kuten saamelaiset tekevät kauriin kanssa. Hän pukeutuu mekkoon [6] [7] ja ottaa yhden opettajansa mekoista köydestä.

Ryhmä nuoria sotilaita kulkee hänen ohitseen matkalla tanssimaan, ja Elle Mary hiipii heidän taakseen. Parin tunnin kuluttua hän kokee, millaista on olla muiden kunnioittama ja kohtelee heitä ihmisarvoisesti kyselemättä. Hän tanssii Uppsalassa asuvan Niklas-pojan kanssa, ja Elle-Marja päättää lähtevänsä Lapista etelään Uppsalaan opiskelemaan. Hän kertoo Niklasille, että hänen nimensä on Christina, eikä mainitse kansallisuuttaan. Kuitenkin hänen sisarensa, joka kertoi koulusihteerille, että Elle-Marja oli paennut, saapuu sihteerin kanssa, ja Elle-Marja poistetaan väkisin tanssista ja hänet ruostetaan kepillä.

Elle-Marja lähestyy opettajaansa ja kysyy, voiko hän saada kirjallisen suosituksen jatkaa opintojaan Uppsalaan. Opettaja ilmoittaa Ella-Marjalle olevansa "älykäs", mutta saamelaisilta puuttuu korkea-asteen opintojen edellyttämä älykkyys. Hän väittää, että saamelaisia ​​"tarvitaan" Pohjois-Ruotsissa ja että heidän väitetään sopeutuneen huonosti kaupunkioloihin. Tämän kuultuaan Elle-Marja päättää paeta Uppsalaan, varastaa junassa olleelta naiselta tavallisia vaatteita ja polttaa hänen kansallispukunsa. Hän kutsuu itsensä majoittumaan Niklasin perheen luo. Niklasin vanhemmat päästävät heidät vastahakoisesti taloon yöksi ja pyytävät Elle-Marjaa poistumaan osoittaen pojalleen tietävänsä vieraan olevan saamelainen. Sitten Elle-Marja pakotetaan nukkumaan ulkona kasvitieteellisessä puutarhassa .

Elle-Marja ilmoittautuu kouluun nimellä Christina Layler. Kun hän alkaa hankkia uusia ystäviä, häneltä laskutetaan kahden lukukauden lukukausimaksuja 200 SEK . Elle-Marja palaa Niklaksen perheen kotiin lainatakseen häneltä rahaa, mutta huomaa, että Niklas viettää syntymäpäiväänsä juhlissa. Hänet kutsutaan mukaan juhliin, jossa joukko yliopisto-opiskelijoita alkaa jutella hänen kanssaan ja paljastaa tietävänsä Niklasin vanhempien kautta hänen olevan Sami. He saavat hänet laulamaan joikia juhlaväen edessä. Nöyryytettynä Elle-Marja lähtee juhlista, mutta Niklas lähestyy häntä ja pyytää rahaa. Hän torjuu hänet ja hänen äitinsä kutsuu hänet takaisin taloon.

Koska Elle Maria ei pysty maksamaan koulumaksuja, hänen on mentävä junalla kotiin. Elle-Marja palaa perheensä luokse, mutta on saamelaisuutensa vuoksi vihamielinen heitä kohtaan. Hän haluaa myydä osuutensa kaurista maksaakseen opinnot, mutta hänen äitinsä kieltäytyy tästä pyynnöstä ja pyytää tytärtään lähtemään. Seuraavana aamuna Elle-Marjan äiti antaa hiljaa tyttärelleen rahaa jatkaakseen opintojaan hopeavyön muodossa, joka aikoinaan kuului Elle-Marjan isälle.

Elokuva palaa nykypäivään, kun Christina pyytää anteeksi kuolleelta sisareltaan Niennalta eteläsaamessa.

Konteksti

1900-luvulla saamelaisia ​​kuvattiin monissa elokuvissa villiksinä "ruotsalaisilla" silmillä. [8] Tuolloin ruotsalainen yhteiskunta piti saamelaisia ​​yleensä ala-arvoisina, vähemmän älykkäinä ja kykenemättöminä selviytymään sivistyneessä kaupungissa. Toisaalta he yrittivät jatkuvasti assimiloida saamelaisia, mutta toisaalta he uskoivat, että saamelaiset tulisi eristää ja pysyä perinteisessä elämäntapassaan, joten he eivät koskaan lakanneet korostamasta heidän välistä eroaan.

Monica Kim Meksein mukaan saamelaiskulttuurin esittämisessä elokuvassa on viime vuosikymmeninä tapahtunut muutos ulkopuolisen näkökulmasta sisäpiiriläiseksi. [9] Saamen veri on esimerkki tästä. Se kertoo saamelaistyttö Elle-Marjan (toisen) nuoruuden tarinan ja hänen tarinansa toiseksi tulemisesta. Kun kohtaavat rasismin, jotkut päättävät eristää itsensä kulttuuriinsa, ja jotkut päättävät kuulua valtavirran enemmistöön. Elle-Marja ja hänen sisarensa Nienna ovat samassa tilanteessa, mutta he tekevät täysin erilaisen valinnan. Elle-Marja haluaa näyttää olevansa "normaali ruotsalainen", kun taas Nienna on ylpeä saamelaisverestään ja kieltäytyy tekemästä muutoksia. Nämä ovat kaksi tyypillistä asennetta uuteen kulttuuriin. Eristyä vai sulautua? Saamelaisveri ei tee arvoarvioita vaihtoehdoista, vaan yksinkertaisesti esittelee ilmiön yleisölle. Mikään niistä ei ole oikea tai väärä. Alkuperäiskansojen nuoret kohtaavat identiteettikriisin, joka on ollut, on ja voi olla yleinen ongelma kaikkialla maailmassa. Tarina kuvaa yhden saamelaistytön identiteettikriisiä, mutta sen lisäksi se keskittyy myös saamelaisten väliseen dilemmaan. Näin ollen saamelaisverta pidetään tärkeänä osana saamelaista elokuvaa ruotsalaisen elokuvan historiassa.

Mesein mukaan tietty saamelainen ikonografia on luotu siitä lähtien, kun saamelaiset ilmestyivät ensimmäisen kerran valkokankaalle vuonna 1947. Saamelaiset yhdistettiin vuoristoylängöön, metsästykseen, keräilyyn, poroihin ja paimentolailuun. Saamelaisia ​​edustivat saamelaisteltat, nurmimajat, värikkäät perinneasut ja hiihtäjät lumisissa maisemissa. Tämä ikonografia luotiin määrittämään saamelaiskulttuuria yleisesti, ja sitä käytettiin usein imperialistisen ja turistisen näkemyksen kanssa saamelaiskulttuurista. [10] Tämä vahvistaa tiettyä stereotypiaa saamelaisista. Saamelaiset kuvattiin stereotyyppisesti villeinä, toisaalta barbaareina ja demonisina, toisin kuin ruotsalaiset tai norjalaiset, ja toisaalta heitä pidettiin jaloina villiksinä, jotka elävät homogeenisesti luonnon kanssa luoden romanttisia ajatuksia saamelaisidentiteetistä. Saamelaisveri ei käytä tätä saamelaista ikonografiaa spektaakkelina, vaan aktiivisena osana tarinaa. Se on myös esimerkki siitä, kuinka tämä elokuva näyttää saamelaiskulttuurin sisältä käsin.

Cast

Palkinnot ja ehdokkaat

Muistiinpanot

Kommentit

  1. ↑ tai ehkä teeskentelee, ettei hän ymmärrä; se ei ole tullut selväksi elokuvassa
  2. ↑ Tämä osa elokuvasta on otettu suoraan Stoerre Vaerielta.

Lähteet

  1. ↑ Great Northern Mountain (2015) . IMDb . Haettu 4. huhtikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 5. huhtikuuta 2017.
  2. ↑ Kernell, Amanda Sami Blood: Ikääntymisen tarina, joka sijoittuu Ruotsin pimeään menneisyyteen . Ruotsin radio (31.1.2017). Haettu 7. marraskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 20. toukokuuta 2013.
  3. ↑ Mitchell, Wendy 'Sami Blood' tekee lisää tarjouksia . Näyttö päivittäin . Screen International (12. helmikuuta 2017). Haettu 16. heinäkuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 22. syyskuuta 2020.
  4. ↑ Scarpa, Vittoria . Venetsian päivät -palkinnon saa The War Show , CinEuropa , Creative Europe Media  (9. syyskuuta 2016). Arkistoitu alkuperäisestä 21. lokakuuta 2016. Haettu 20. lokakuuta 2016.
  5. ↑ Pham, Annika Viisi pohjoismaista elokuvaa ehdolla Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi 2017 . Nordisk Film & TV Foundation (22. elokuuta 2017). Haettu 16. heinäkuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2017.
  6. ↑ kofte  (Nor.) . Nedtedigibaakoeh (norja-etelisaamen sanakirja) . Saamen kieliteknologian keskus . Haettu 31. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 16. heinäkuuta 2018.
  7. ↑ Om sørsamer  (norja) . Eteläsaamelaisen historian ja kulttuurin kansallismuseo. Haettu 31. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 26. lokakuuta 2020.
  8. ↑ Marina Dahlquist, "The Attractions of the North: Early Film Expeditions to the Exotic Snowscape", julkaisussa Films on Ice, toim. Anna Stenport (Yhdistynyt kuningaskunta: Edinburgh University Press, 2014), 282–283.
  9. ↑ Monica Mecsei, "Cultural Stereotypes and Negotiations in Sámi Cinema", julkaisussa Films on Ice, toim. Anna Stenport (Yhdistynyt kuningaskunta: Edinburgh University Press, 2014), 72–73.
  10. ↑ Monica Kim Mecsei, “Kulttuuriset stereotypiat ja neuvottelut saamelaiselokuvassa”. Julkaisussa Films on Ice: Cinemas of the Arctic toim. Scott MacKenzie ja Anna Westerståhl Stenport (Edinburgh: Edinburgh University Press, 2015), 73

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot