| Tšetšenian tasavallan kirjailijoiden liitto | |
|---|---|
| Tyyppi | Ruohonjuuritason kirjailijajärjestö |
| Perustamisen vuosi | 1932 |
| Sijainti | st. Pushkin, 6, Grozny , Tšetšenia |
| Avainluvut | Kanta Ibragimov |
| Jäsenten lukumäärä | yli 70 (toukokuussa 2009 ) [1] |
| Verkkosivusto | spchr.ukit.me |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Tšetšenian tasavallan kirjailijoiden liitto on vuonna 1932 perustettu Tšetšenian alueellinen luova julkinen organisaatio [2] . 1990-luvun alussa liitto itse asiassa lakkasi olemasta. Luotu uudelleen vuonna 2000 [3] . Vuodesta 2009 lähtien sillä oli yli 70 täysjäsentä [1] .
Tšetšenian kirjailijoiden osasto perustettiin Groznyin proletaaristen kirjailijoiden yhdistyksen alaisuudessa vuonna 1929. Jaoston puheenjohtajana toimi Saidbey Arsanov . Osassa oli kuusi henkilöä - ensimmäiset tšetšeenikirjailijat, tšetšenian kirjallisuuden perustajat . Heidän joukossaan ovat Akhmad Nazhaev , Abdi Dudaev , Shamsuddin Aishanov , Said Baduev , Magomed Mamakaev , Nurdin Muzaev [4] .
Vuonna 1930 nuorempi sukupolvi liittyi tšetšeenien kirjailijoiden joukkoon: Khalid Oshaev , Bilal Saidov , Maryam Isaeva , Magomed Salmurzaev ja muut. Tšetšenian kirjailijoiden luovien etujen laajenemisen ja heidän jäsenmääränsä lisääntymisen yhteydessä samana vuonna Groznyin proletaaristen kirjailijoiden yhdistyksen tšetšeeniosasto muutettiin Tšetšenian proletaaristen kirjoittajien yhdistykseksi. Sen päälliköksi nousi tunnettu runoilija Magomet Mamakaev [4] .
Tšetšenian kirjailijaliiton muodostumista auttoivat Maksim Gorki , runoilijat Nikolai Tihonov , Eduard Bagritski , Vladimir Lugovskoy , proosakirjailijat Aleksanteri Fadejev , Vladimir Stavski ja muut. Aleksanteri Serafimovitšin saapumisella Groznyihin 17. elokuuta 1929 oli tärkeä rooli. Serafimovitš vietti Tšetšeniassa puolitoista kuukautta. Hänellä oli huomattava vaikutus Said Badueviin, Shamsuddin Ayskhanoviin ja muihin tšetšeenikirjailijoihin. Monien vuosien ajan hän tarjosi suurta luovaa apua Saidbey Arsanoville hänen työssään ensimmäisen suuren tšetšenian proosan teoksen - romaanin Kun ystävyys tunnetaan - parissa. Serafimovitšin vaikutuksen kokivat myös Khalid Oshaev, Magomed Mamakaev ja muut tšetšeenikirjailijat [4] .
3. heinäkuuta 1932 Bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen Tšetšenian aluekomitea hyväksyi päätöslauselman Tšetšenian proletaaristen kirjailijoiden yhdistyksen uudelleenorganisoimisesta Tšetšenian autonomisen alueen neuvostokirjailijoiden liitoksi . Samalla päätöksellä perustettiin kirjallinen ja taiteellinen almanakka "Neuvosto-Tšetšenia", jossa oli tarkoitus julkaista tšetšeniankielisiä taideteoksia . Shamsuddin Aishanov valittiin Tšetšenian autonomisen alueen kirjailijaliiton puheenjohtajaksi. Liitto sijaitsi kartanon kolmessa huoneessa Punaisen rintaman sotilaiden kadulla (nykyinen Saypudin Lorsanov -katu ) [4] .
3. marraskuuta 1932 Moskovassa pidettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton järjestelykomitean ensimmäinen laajennettu täysistunto, johon osallistuivat Tšetšenian kirjailijaliiton edustajat Sh. Aishanov, S. Arsanov ja S. Baduev. . Täysistunnossa pitämässään puheessa Baduev puhui tšetšenian kirjallisuuden kehityksen vaikeuksista, joista pääasiallisena hän kutsui taiteellisen luovuuden kokemuksen puutetta. Hän pyysi apua venäläisiltä kirjailijoilta:
Käännyn ammattikirjailijoiden puoleen yhdellä pyynnöllä - että nämä kirjailijat, kuten Leo Tolstoi , kuten Lermontov , kuten Pushkin ... tulisivat vuorillemme vähintään kerran 10 vuodessa ja näyttäisivät meille, kasvaville nuorille kirjailijoille, kuinka lähestyä tätä tai tuota aiheena, mikä vuoristoteema ottaa, kuten Leo Tolstoi teki Hadji Muradissa , Lermontov Izmail Bayssa ja että he itse kirjoittavat jotain vuoristoelämästä, vuoristoteemoista. Serafimovitš tuli meille toissa vuonna, vietti puolitoista kuukautta Tšetšeniassa, ja toivomme, että hän antaa meille pian jotain [4] .
Vuonna 1933 tšetšeenien kirjailijoiden teokset julkaistiin kirjallisen ja taiteellisen almanakin ensimmäisessä numerossa: essee "Traktorikuljettaja Junid" ja Said Baduevin artikkeli "Opettajamme Maksim Gorki", tarina "Kohtaviljelijä lomakeskuksessa" Shamsuddin Aishkhanov, runoja ja runoja Akhmad Nazhaev, Magomed Mamakaev ja muut [4] .
Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäisessä järjestökongressissa Shamsuddin Aishkhanovin johtamaan tšetšenian valtuuskuntaan kuuluivat Said Baduev, Magomed Mamakaev ja Nurdin Muzaev [4] .
Vuosien 1937-1938 sorrot tuhosivat merkittävän osan luovasta älymystöstä ja sen selviytyneet yksittäiset edustajat demoralisoitiin. Tšetšenian ja Ingušian kirjailijaliiton 12 jäsenestä 9 ihmistä pidätettiin, 7 ihmistä tuomittiin, 4 ihmistä ammuttiin [4] .
Shamsuddin Ayskhanov, Akhmad Nazhaev, Abdi Dudaev ja Said Baduev ammuttiin. Seuraavina vuosina useat lähteet väittivät heidän kuolleen leireillä vuonna 1943. Abdurakhman Avtorkhanov , Magomed Salmurzaev ja muut pidätettiin [4] .
1940-luvulla alkoi sorron toinen aalto. Vuonna 1932 tuomitun Saidbey Arsanovin toimikautta jatkettiin. Magomet Mamakaev vietti lähes kahdeksantoista vuotta maanpaossa Igarkan kaupungissa . Khalid Oshaev vietti viisitoista vuotta Magadanin leireillä ja Arbi Mamakaev neljätoista vuotta siellä [4] .
Siitä huolimatta Tšetšenian ja Ingušian kirjailijaliitto jatkoi työtään. Tšetšenian-Ingushin autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kansankomissaarien neuvosto hyväksyi 18. marraskuuta 1940 päätöslauselman, jossa todettiin [4] :
Kansankomissaarien neuvosto toteaa, että kahden viime vuoden aikana tasavaltainen Neuvostoliiton kirjailijaliitto on kasvanut määrällisesti, vahvistunut luovasti ja sillä on työssään useita saavutuksia. Tšetšeni-ingušilaisten runoilijoiden venäjänkielisiä runokokoelmia on julkaistu kaksi ja runo- ja runokokoelmaa 10 heidän äidinkielellään. Tasavallan teatterit saivat 4 näytelmää paikallisista teemoista. Venäläisen kirjallisuuden klassikoiden teoksia on käännetty tšetšeeniksi ja ingušiksi: Pushkin, Lermontov, N. Nekrasov , Krylov ja muut. Neuvostoliiton kirjailijoiden ja veljestasavaltojen kirjailijoiden teoksia on julkaistu käännöksinä tšetšeeniksi, ingušiksi: V. Majakovski , M. Gorki, N. Ostrovski , Kosta Khetagurov ja muut syyt sosialistisen fiktion kehitykseen tasavallassa. ..
Kansankomissaarien neuvosto päätti kirjailijaliitolle seuraavat tehtävät [4] :
a) ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin luodakseen seuraavien 2–3 vuoden aikana tšetšeeni-ingušilaista proosaa, lasten- ja uskonnonvastaista kirjallisuutta sekä yksinäytöksiä amatööripiireille;
b) järjestää jatkuva konsultaatio aloitteleville kirjailijoille, kansanlaulajille ja tarinankertojille…;
d) tehostaa työtä kirjailijoiden ideologisen ja taiteellisen kasvatuksen parissa järjestämällä luentoja, seminaareja, piirejä jne.
Auttaakseen kirjailijoita teostensa julkaisemisessa bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen aluekomitea hyväksyi 5. toukokuuta 1941 päätöslauselman kirjallisen ja taiteellisen almanakin julkaisemisesta kolmella kielellä, jonka volyymi on 6 painettua arkkia . ja 3000 kappaleen levikki .
Bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen Tšetšenian-Ingushin aluekomitean sihteerin liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitealle 23. toukokuuta 1941 päivätyssä kirjeessä sanottiin [4] :
Vasta neuvostovallan vuosina luotiin tšetšeni-ingusilaista kirjallisuutta, ja heidän nuoruudestaan huolimatta Tšetšenian-Ingushin ASSR:n kirjailijoiden teoksia painetaan ja käännetään paitsi venäjäksi myös ukrainaksi, viroksi, kirgisiksi, ossetiaksi. ja muita kieliä. Sellaiset aikakauslehdet, kuten Krasnaya Nov , Novy Mir , Zvezda , Kolmekymmentä päivää , Kansojen ystävyys , julkaisevat tšetšeeni-ingušilaisten runoilijoiden runoja. Vuonna 1938 valtion poliittinen kustantamo julkaisi kirjan "Tšetšenian-Ingushin runoutta", Chechingizdat julkaisi kirjoja: "Tšetšenian-ingushin runoilijat", "Tšetšenian-Ingushin sanoitukset" ja muut, jotka ovat erittäin suosittuja lukijoiden keskuudessa ...
Tšetšenian ja ingušilaisen draamaa luodaan. Tšetšeni-ingushilaisten kirjailijoiden näytelmiä ei näytä ainoastaan Tšetšenian-Ingush-draamateatteri , vaan myös veljestasavallan, Pohjois-Ossetian autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan teatteri .
On kertynyt paljon suoraan kansantaiteeseen liittyvää materiaalia ja muita ...
Sama kirje sisälsi pyynnön varmistaa 25 painetun arkin antologian julkaiseminen vuonna 1941. Mutta nämä suunnitelmat keskeyttivät suuri isänmaallinen sota [4] .
Suuren isänmaallisen sodan aikana jotkut kirjailijat ilmoittautuivat vapaaehtoiseksi rintamaan: Nurdin Muzaev, Magomed Musaev , Movla Yasaev, Rizvan Khadzhiev, Zaindin Mutalibov [4] .
Panssari- tai terveyssyistä takapuolelle jääneet kirjailijat ( Arbi Mamakaev , Magomed-Salah Gadaev , Magomet Sulaev , Bilal Saidov , Maryam Isaeva , Khasmagomed Edilov ym.) työskentelivät kansantalouden eri sektoreilla ja osallistuivat aktiivisesti isänmaalliseen kasvatukseen. olivat teoksillaan osa propagandaprikaateja väestön taiteellisen palvelun palvelemiseksi, mukaan lukien Tšetšenian ja Ingušian vuoristoalueilla asuvat ihmiset, jonne radio, sanomalehdet tai kirjat eivät melkein saavuttaneet. Erityisesti 17. tammikuuta 1942 hyväksytyssä NSKP:n aluekomitean (b) päätöslauselmassa sanottiin [4] :
Antaa taiteen laitokselle, kirjailijaliiton hallitukselle tehtäväksi järjestää 3 propagandaryhmää vuoristoalueiden väestön järjestelmällistä palvelua varten. Lähetetään 3 kuukaudeksi (1. helmikuuta - 1. toukokuuta 1942): Galaškinskyn , Galanchozhskyn ja Itum-Kalinskyn alueilla prikaati, joka koostuu taiteilijoista Dimajev , Nalgiev, Kodzoev ja runoilija Mamakaev; Shatoiskin , Cheberloevskyn ja Sharoevskyn alueilla - prikaati, joka koostuu taiteilijoista Islamov, Sadykov ja runoilija Suleymanov; Vedenskyn , Sayasanovskyn ja Nozhai-Yurtovskyn alueilla - prikaati, joka koostuu taiteilijoista Irimovista, Davydovista, Isakovista ja runoilija Saidovista .
Kirjailija Pjotr Pavlenko , joka vieraili Tšetšeniassa talvella 1943, kirjoitti [4] :
Ne, jotka selvisivät talvesta 1943 Groznyissa, muistavat ikuisesti sen eeppisen arjen. Kaupungin väestö oli tuolloin linnoituksen varuskunta, joka tarvittaessa tapasi vihollisen kaduillaan ja muuttui vastarinnan keskuksiksi. Tunnelma oli rauhallinen ja ankara, ja itseluottamus näkyi ehdottomasti kaikessa. Tämä näkyi myös kirjallisuudessa. Tšetšenian ja ingušilaisen runoilijan runoja kuultiin radiossa päivittäin. Heidän nimensä esiintyivät painetussa ja suullisissa puheissa niin usein, että he näyttivät toimivan ilman lepoa.
Magomed Sulaevin runot "Aurinko voittaa", N. Sergeevin "Aurinko veressä" ( Neuvostoliiton sankarin Khanpasha Nuradilovin hyökkäyksistä ), Z. Mutalibovin etulinjan runoja ja artikkeleita julkaistiin, lavastettu draamateatterien lavalla ja Tšetšenian-Ingush-radionäytelmässä Arbi Mamakaev "Intelligence", "Anger", "Sailor Mayrbek" [4] .
Tšetšenian kirjailijoiden ja runoilijoiden työ ei kuitenkaan pelastanut heitä karkotukselta, joka alkoi 23. helmikuuta 1944. Tänä aikana kansallinen kulttuuri ja kirjallisuus olivat itse asiassa kiellettyjä. Lopulta vuonna 1955 Znamya Truda -sanomalehti alkoi ilmestyä Alma-Atassa tšetšeenien kielellä, ja tšetšeenien kirjallisuuden julkaiseminen jatkui [4] .
Kun tšetšeenit palasivat kotimaahansa vuonna 1957, kirjailijaliitto perustettiin uudelleen. Sen puheenjohtajaksi valittiin maanpaosta palannut Saidbey Arsanov. Hän oli Unionin johtaja vuoteen 1958 [4] .
Vuosina 1958–1959 unionia johti runoilija, proosakirjailija, näytelmäkirjailija Nurdin Muzaev. Tšetšenian ja ingušilaisen kirjan kustantaja julkaisi tarinoiden, runojen ja esseiden kokoelmia sekä temaattisia kokoelmia tšetšeeni- ja ingushilaisten kirjailijoiden teoksista. Erityistä huomiota kiinnitettiin työskentelyyn aloittelevien kirjailijoiden kanssa [4] .
Vuonna 1958 NKP:n aluekomitean päätöksellä perustettiin kirjallinen ja taiteellinen almanakka "Ystävyys", jonka toimittaja oli Magomet Mamakaev. Almanakan ensimmäisessä numerossa julkaistiin Shamsuddin Arsanukaevin, Shima Okuevin , Abuzar Aidamirovin , Adiz Kusaevin [4] teokset .
Vuonna 1960 almanakka päätettiin jakaa kahteen itsenäiseen painokseen tšetšeeniksi ja ingushiksi. Tšetšenian almanakka oli nimeltään " Orga ". Sen toimituskuntaan kuuluivat Abdul-Khamid Khamidov, Nurdin Muzaev, Magomed Sulaev. Ingushin kielellä almanakka oli nimeltään "Loaman Iuyre" (Vuorten aamu). Sen toimituskuntaan kuuluivat Bagautdin Zyazikov , Khamzat Osmiyev, Akhmet Vedzizhev [4] .
Vuonna 1959 valtion kaunokirjallisuuden kustantamo julkaisi kirjan "Tšetšenian ja Ingušian runoutta". Kokoelma sisältää Jemaldin Yandievin, Magomet Mamakaevin, Nurdin Muzaevin, Khasmagomed Edilovin, Khadži-Bekir Mutalievin, Akhmet Vedziževin, Arbi Mamakajevin, Khamzat Osmievin teoksia, useiden muiden runoilijoiden runoja, Nikolai Tikhonovin venäjäksi kääntämiä kansantaideteoksia ja muut neuvostorunoilijat [4] .
Vuonna 1961 kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtajaksi valittiin runoilija Raisa Ahmatova . Hän johti liittoa yli 20 vuotta. Hän teki paljon tšetšenian kirjallisuuden kehittämisen, kirjailijoiden luovuuden, etnisten siteiden laajentamisen ja vahvistamisen sekä unionin jäsenmäärän kasvun hyväksi. Hänen johdollaan tasavallassa otettiin käyttöön Tšetšenian-Ingushin autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kansankirjailijan ja kansanrunoilijan arvonimi [4] .
Vuonna 1977 CHIASSR:n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetuksella Tasavallan kansankirjailijan arvonimi myönnettiin Abuzar Aidamiroville ja Akhmet Bokoville ja Tasavallan kansanrunoilijan arvonimet Raisa Akhmatovalle ja Dzhemaldin Yandieville [ 4] .
Yksi Tasavallan kirjailijaliiton menestysten tunnustamisen merkeistä oli RSFSR:n kirjailijaliiton hallituksen sihteeristön ulkopuolisen kokouksen pitäminen Groznyissa 24.-27.11.1976. Kokouksiin osallistuivat tunnetut neuvostokirjailijat, runoilijat, kriitikot, kääntäjät, kaikkien RSFSR:n autonomisten tasavaltojen kansallisen kirjallisuuden edustajat, liittovaltion kaunokirjallisuuden propagandatoimiston edustajat, Sovremennikin työntekijät , lastenkirjallisuus , neuvostokirjailija kustantamot, Literary Review -lehteä edustavat toimittajat , Don , Kuban, viikkolehti Literaturnaja Rossija , tasavaltalaiset, alueelliset ja alueelliset sanomalehdet. Vieraiden joukossa olivat RSFSR : n kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtaja Sergei Mihalkov , RSFSR : n kirjailijaliiton hallituksen sihteerit Daniil Granin , Rasul Gamzatov , Nikolai Damdinov , Antonina Koptyaeva , David Kugultinov , Kaysyn Kuliev , Viliev . Lipatov ja monet muut. Tšetšenian-Ingushin autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja Khazhbikar Bokov [4] puhui vieraille tervetuliaispuheella .
Venäjän kirjailijat eivät vain keskustelleet ongelmistaan, vaan myös matkustivat tapaamaan lukijoita Groznyn, Gudermesin ja Nazranin yrityksissä ja oppilaitoksissa sekä tasavallan kolhoosi- ja valtiontiloissa . Vierailuistunto päättyi upeaan kirjallisuusiltaan Leninin kulttuuripalatsissa [4] .
Tänä aikana Magomed-Said Plievin romaanit "Vaikea läpikulku", Shima Okuevin "Kukkia lumessa" , Umar Gaisultanovin tarina "Tšetšeeni Aleksanteri" näkivät päivänvalon, Magomedin historialliset romaanit. Mamakaev "Muride of the Revolution" ja Khalid Oshaevin trilogia "Fiery Years" julkaistiin uudelleen. Aikalaisista ilmestyi teoksia - A. Bokovin romaanit "Tähti tähtien joukossa", Nurdin Muzaevin "Unelman voima", Abuzar Aidamirovin novellikokoelmat "Vuoristoteillä", "Rakkaus ei anna anteeksi" Magomed Musaev, Khamzat Osmijevin "Voima ystävyydessä", A. Vedziževin romaanit "Tulonpoltto", H. Edilovin "Lauke", Umar Gaisultanovin ja muiden "Musta salkku" ja "Ystävät" [4] .
Nuoret lahjakkaat kirjailijat ilmestyivät: Adiz Kusaev, Viktor Bogdanov, Khozh-Akhmed Bersanov , Ivan Mintyak , Girikhan Gagiev, Hussein Satuev , Khamzat Sarakaev ja monet muut. Jamuraz Baimuradov, Zaindi Esembaev, Movladi Magomadov, Chaga Gairbekov, Vakha Bashirov, Azamatgirey Ugurchiev, Tugan Archakov, Sergei Popov, Alexandra Nikolaenko, Evgeny Tarasov, Fatima Osmaeva, Alvadi Shaikhiev esiintyi televisiossa ja runoillaan paikallisissa sanomalehdissä, alman in 4] .
1900-luvun 70- ja 80-luvut olivat hedelmällisimpiä tšetšenian kirjallisuuden kehityksessä. Näiden vuosien aikana julkaistiin Magomed Mamakaevin Zelimkhan ja Murid of the Revolution, Abuzar Aidamirovin Pitkät yöt , Nurdin Muzaevin, Magomed Sulaevin, Shaikhi Arsanukaevin , Raisa Akhmatovan, Akhmad Suleymanovin ja muiden runoja ja runoja. Lukijoiden tunnustuksen tänä aikana saivat Umar Gaisultanovin, Magomed Musajevin, Shima Okuevin, U. Akhmadovin, S. Yusupovin ja muiden proosa. Tšetšenian runoudessa nuoret runoilijat Magomed Dikaev, Said Gatsaev , Magomed Kibiev, Khusein Satuev, Adiz Kusaev, Eduard Mamakaev jne . julistivat äänekkäästi . tästä , Kazbek Gaytukaev , G. Inderbaeva [4] .
Samoin vuosina tšetšenian kirjallisuus kärsi korjaamattomia tappioita. Abdul-Khamid Khamidov, Magomed Mamakaev, Khalid Oshaev, Nurdin Muzaev, Umar Gaisultanov, Said Yusupov ja Magomed Dikaev ovat kuolleet [4] .
Vuonna 1987 Jevgeni Chebalinista tuli kirjailijaliiton puheenjohtaja , joka toimi tässä tehtävässä tasavallasta lähtöään vuonna 1988 saakka. Seuraava puheenjohtaja vuosina 1988-1990 oli Shaikhi Arsanukaev [4] .
Vuosina 1990-1994 Kazbek Gaytukaevista tuli kirjailijaliiton puheenjohtaja , vuosina 1994-1999 tämän viran otti jälleen Shaikhi Arsanukaev [4] .
1990-luvun poliittiset prosessit vaikuttivat kielteisesti kaikkiin elämän osa-alueisiin, myös kirjallisuuteen. Ongelmia syntyi kirjojen julkaisemisessa ja jakelussa, olemassa olevien kokoelmien ja kirjastojen säilyttämisessä. Lisäksi kirjallisen toiminnan rajoitusten poistaminen johti siihen, että satunnaiset ihmiset liittyivät kirjailijoiden joukkoon [4] .
Venäjällä 1990-luvulla tapahtuneiden prosessien kielteisten seurausten lisäksi koko venäläisen kirjallisuuden kannalta kaikki Tšetšenian elämän osa-alueet kärsivät lisävahinkoa kahden Tšetšenian sodan seurauksena . Monet Tšetšenian kulttuurihenkilöt pakotettiin lähtemään Tšetšeniasta ( Apti Bisultanov , Akhyad Gaytukaev ), jotkut kuolivat vihollisuuksien seurauksena ja toiset joutuivat jättämään kirjallisen toiminnan [4] .
Päätös Tšetšenian tasavallan kirjailijajärjestön palauttamisesta tehtiin tammikuussa 2000 Venäjän kirjailijaliiton vierailukokouksessa Gudermesissä . Runoilija ja toimittaja Yamlikhan Khasbulatov [3] , poliitikko Ruslan Khasbulatovin vanhempi veli , nimitettiin uudelleen muodostetun liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi .
Tšetšenian tasavallan uudelleen perustetun kirjailijaliiton ensimmäinen kongressi pidettiin maaliskuussa 2004. Se valitsi uudeksi puheenjohtajaksi kirjailijan , publicistin ja julkisuuden henkilön Abuzar Aidamirovin [5] , joka pysyi tässä virassa kuolemaansa asti, minkä jälkeen hänet korvasi vuonna 2005 runoilija Eduard Mamakaev , tšetšenian kirjallisuuden klassikon Arbin poika . Mamakaev . Vuosina 2008-2009 unionia johti Dukuvakha Abdurakhmanov . Hänen toimintansa ansiosta saatiin uusi rakennus, teknisen tuen organisatoriset kysymykset ratkaistiin: kalusteet, toimistolaitteet ja kuljetus [1] . 16. toukokuuta 2009 pidettiin Tšetšenian tasavallan kirjailijaliiton kongressi, jossa Dukuvakha Abdurakhmanov pyysi vapautusta liiton puheenjohtajan tehtävistään työmäärän vuoksi Tšetšenian tasavallan parlamentin puhemiehenä. Kongressi hyväksyi eron ja valitsi yksimielisesti uudeksi puheenjohtajaksi kauppatieteiden tohtori Kant Ibragimovin , Venäjän federaation valtion palkinnon kirjallisuuden ja taiteen alalla .
Liiton oma rakennus palautettiin kesällä 2008 [6] .
Vuonna 2021 Alamakhad Elsaev [7] tuli unionin puheenjohtajaksi .
Huhtikuussa 2022 Unioni alkoi julkaista omaa Yazdarkho-lehteään (tšetšistä - " kirjoittaja") [8] .
| Tšetšenian kirjailijaliiton puheenjohtajat | ||
|---|---|---|
| ||