Sukhoparnik ( höyrykupu ) - höyryveturin höyrykattilan elementti . Se asennetaan kattilan yläosaan ja on savupiipun ohella yksi sen näkyvimmistä ulkonevista elementeistä. Sukhoparnik erottaa höyryn vesipisaroista ja kalkkihiukkasista.
Koska höyryn kerääntyminen ("kertyminen") kuivahöyrylaivaan mahdollisti höyryveturin tehon edelleen lisäämisen pitkiä nousuja pitkin liikkuessa, kuivahöyrylaivan tilavuudesta yritettiin tehdä suhteellisen suureksi, lähinnä kasvun vuoksi. korkeudessa (höyryvetureille O sen korkeus on 1050 mm). Kuitenkin johtuen siitä, että höyryveturin tehon kasvaessa höyrykattilan mitat kasvavat, sitten mittoihin sopivaksi korkin korkeus pienenee ( FD : lle sen korkeus on jo 565 mm, ja AA - 240 mm), samalla kasvattaen sen halkaisijaa.
Kattilassa muodostuvan höyryn osalta kuivausrumpu on höyrynerotin , joka suojaa konetta kalkkikiven kulumiselta , joka pääsee sisään suspendoituneiden hiukkasten muodossa . Höyrykuivausta varten (saapuvan höyryn puhdistaminen kiehuvan nesteen hiukkasista) liesituulettimeen sijoitetaan erityiset höyrykuivaimet: verkko, inertia, tärinä ja niin edelleen. Joissakin vetureissa kattilan eteen asennettiin kuivahöyrystimet ( E ), mikä mahdollisti kosteuden vähentämisen[ epäselvä ] höyry, toisilla - keskiosassa (О, Ш), mikä mahdollisti höyrystimen tilavuuden riippuvuuden vähentämisen kattilan veden vaihteluista. Myöhemmin samanlaista asennusjärjestelmää alettiin käyttää Neuvostoliiton rautateillä. Joskus höyrykello voidaan myös sekoittaa ravinnekuvun kanssa , joka on asennettu höyrykuvun eteen ja joka nopeuttaa veden haihtumista. Ravinnekorkkeja käytettiin monissa keskitehoisissa vetureissa (esimerkiksi Em ) . Niitä ei pääsääntöisesti asennettu tehokkaampiin höyryvetureisiin.
Kuivahöyrylaivoja ei löydy vain höyryvetureista, vaan myös muista höyrynkehitysyksiköistä, joissa monimutkaisemman höyrynerottimen käyttö on epäkäytännöllistä tai mahdotonta kokonaismittojen vuoksi.