Alatiede, joka muotoutui 80-luvulla. XX vuosisadalla kansainvälisten suhteiden teorian puitteissa .
Yleisimmässä mielessä globalisaatio on jatkuva prosessi, jossa strukturoidaan kaikkien paikallisyhteisöjen olemassaolon ja vuorovaikutuksen tilaa, strukturoidaan "maailma kokonaisuudessaan" "globaaliksi vuorovaikutuspaikaksi".
Globalisaation teoriassa korostetaan tehtävää tutkia maailman rakennetta kokonaisuutena, joka määrittää kunkin paikallisyhteisön sosiaalisen kehityksen prosessit.
Hallitsevan perinteen puitteissa väitetään, että globalisaatio on nähtävä globaalistumisprosessina. Globaliteetti on tilanne yhtenäisen, universaalin olemassaolosta koko kansainvälisten suhteiden järjestelmälle, kaikille paikallisille virallisten ja epävirallisten vuorovaikutusinstituutioiden yhteisöille. Tästä näkökulmasta globalisaatio määritellään näiden instituutioiden leviämisen prosessiksi ja tulokseksi.
Globalisaation kritiikki tässä perinteessä perustuu ajatukseen, että tämän prosessin ei määritelmän mukaan pitäisi olla yksipuolista. Tämän prosessin tarkoituksena on luoda rakentavan ja tehokkaan yhteistyön järjestelmä, vastaava vaihto kaikkien paikallisyhteisöjen välillä.
Globalisaation teorian käytännön merkitys piilee mahdollisuuksien tutkimisessa integroidun merkitysjärjestelmän, identiteetin ja käytäntöjen muodostamiseksi globaalissa sosiaalisessa tilassa, strategioiden luomisessa paikallisten yhteisöjen tehokkaaksi sisällyttämiseksi kansainväliseen järjestelmään. vuorovaikutus, tehokkaiden mekanismien etsiminen ja organisointi ulkoisten tekijöiden osallistumiseksi paikallisten ongelmien ratkaisemiseen sekä paikallisten tekijöiden roolin vahvistaminen kansainvälisten järjestelmien toimivuuden varmistamisessa turvallisuuden, talouden, ympäristönsuojelun ja kulttuurin alalla.
Tutkijoiden tehtävänä globalisaatioteorian säännösten yhteydessä on määrittää olemassa olevat paikallisyhteisöjen tyypit, kuvata niiden rajoja ja esittää niiden sosiaalisten siteiden parametrit muihin yhteisöihin.
Paikallisten yhteisöjen tutkijat analysoivat niiden strukturoitumisprosesseja globaalissa sosiaalisessa tilassa, rekonstruoivat mallia niiden vuorovaikutuksesta ulkomaailman kanssa. Samalla painotetaan paikallisyhteisön osallistumismallin analysointia globaalien vuorovaikutusrakenteiden muodostumiseen sekä ulkoisten tekijöiden osallistumismallin analysointia paikallisten instituutioiden ja käytäntöjen kehittämiseen.
Valtiotieteen aineen näkökulmasta globalisaatioteorian puitteissa tutkitaan kahden- ja monenvälisen vuorovaikutuksen päämalleja, kahdenvälisten, monenvälisten, globaalien poliittisten hallitusten toimintaa ja niiden toimintaan vaikuttavia tekijöitä.