Tiselius | |
---|---|
lat. Tiselius | |
Ominaisuudet | |
Halkaisija | 53,8 km |
Suurin syvyys | 2400 m |
Nimi | |
Eponyymi | Arne Tiselius (1902-1971), ruotsalainen biokemisti, Nobel-palkinnon saaja (1948). |
Sijainti | |
6°53′ pohjoista leveyttä. sh. 176°42′ itäistä pituutta / 6,89 / 6,89; 176,7° N sh. 176,7° E e. | |
Taivaankappale | Kuu |
Tiselius | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Kraatteri Tiselius ( lat. Tiselius ) on suuri törmäyskraatteri Kuun takapuolen päiväntasaajan alueella . Nimi annettiin ruotsalaisen biokemistin Arne Tiseluksen (1902-1971) kunniaksi, ja Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni hyväksyi sen vuonna 1979. Kraatterin muodostuminen juontaa juurensa myöhäis-imbrian ajalle [1] .
Tiselius-kraatterin lähimmät naapurit ovat Vallen kraatteri lännessä; kraatteri Shafarik pohjoisessa; Stein - kraatteri idässä ja Coriolis -kraatteri lounaassa [2] . Kraatterin keskipisteen selenografiset koordinaatit 6°53′ pohjoista leveyttä. sh. 176°42′ itäistä pituutta / 6,89 / 6,89; 176,7° N sh. 176,7° E g , halkaisija 53,8 km 3] , syvyys 2,4 km [1] .
Tiselius-kraatteri on pyöreä ja kohtalaisen kulunut. Turvotus on tasoittunut, mutta säilyttänyt melko selkeät ääriviivat; havaittava satelliittikraatteri Tiselius E on lähes itäosassa aallokkoa (kraatterin aallokkoa erottaa kapea laakso). Sisärinteen juurella on kallioita. Vallin korkeus ympäröivän alueen yläpuolella on 1150 m [1] , kraatterin tilavuus on noin 2300 km³ [1] . Kulhon pohja on suhteellisen tasainen, kulhon keskellä on kaoottista kasaumaa matalia lyhyitä harjanteita. Koillisosassa on useita valliin nähden samankeskisiä harjuja.
Tiselius | Koordinaatit | Halkaisija, km |
---|---|---|
E | 7°10′ s. sh. 177°50′ itäistä pituutta / 7,17 / 7,17; 177,83 ( Tizelius E )° N sh. 177,83° E e. | 15.4 |
L | 4°34′ pohjoista leveyttä. sh. 177°28′ itäistä pituutta / 4,57 / 4,57; 177,46 ( Tizelius L )° N sh. 177,46° E e. | 12.3 |