Fairchild, Charles Stebbins

Charles Stebbins Fairchild
Charles Stebbins Fairchild
38. Yhdysvaltain valtiovarainministeri
1. huhtikuuta 1887  - 6. maaliskuuta 1889
Presidentti Grover Cleveland
Edeltäjä Daniel Manning
Seuraaja William Windom
Syntymä 30. huhtikuuta 1842 Cazenovia , New York( 1842-04-30 )
Kuolema Kuollut 24. marraskuuta 1924 Cazenoviassa , New Yorkissa( 24.11.1924 )
Hautauspaikka
Nimi syntyessään Englanti  Charles Stebbins Fairchild
Lähetys
koulutus
Nimikirjoitus
Työpaikka
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Charles Stebbins Fairchild ( syntynyt  Charles Stebbins Fairchild ; 30. huhtikuuta 1842  - 24. marraskuuta 1924 ) oli amerikkalainen poliitikko, liikemies ja 38. Yhdysvaltain valtiovarainministeri .

Elämäkerta

Charles Fairchild syntyi Casenoviassa , New Yorkissa , Sidney ja Helen Fairchildille [2] . Hän valmistui Harvard Collegesta vuonna 1863 ja Harvard Law Schoolista vuonna 1865. Sen jälkeen kun hänet päästettiin baariin.

Vuonna 1874 Charles Fairchildista tuli New Yorkin apulaisoikeusministeri [3] . Tässä tehtävässä hän saavutti maineen korruptiotapausten havaitsijana. New Yorkin kuvernööri Samuel Tilden oli niin vaikuttunut nuoren asianajajan menestyksestä, että vuonna 1875 hän nimitti hänet uudeksi oikeusministeriksi. Fairchild valittiin ja toimi virassa vuosina 1875–1877. Sitten hän palasi jälleen lakimiehen työhön.

Ystävänsä ja nykyisen valtiovarainministeri Daniel Manningin pyynnöstä presidentti Grover Cleveland nimitti Charles Fairchildin alivaltiovarainministeriksi 8. maaliskuuta 1885. 31. maaliskuuta 1887 Manning erosi sairauden vuoksi. Cleveland nimitti Fairchildin Mannigin seuraajaksi valtiovarainministeriksi, mutta presidentin tappion seurauksena vuonna 1888 Charles jäi eläkkeelle . Vuonna 1904 erottuaan politiikasta hänestä tuli rautatieyhtiön johtaja.

Muistiinpanot

  1. Find a Grave  (englanniksi) - 1996.
  2. Poliittinen hautausmaa: Poliitikoiden hakemisto: Fairchild . Haettu 18. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. joulukuuta 2019.
  3. Charles S. Fairchild Arkistoitu 30. syyskuuta 2007.
  4. Arkistoitu kopio . Haettu 26. tammikuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 11. tammikuuta 2007.

Linkit