| Amadeus Emmanuel Khan | |
|---|---|
| Saksan kieli Amadeus Emmanuel Han | |
| Syntymäaika | 1801 |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 22. kesäkuuta 1867 |
| Maa | |
| Ammatti | huoltomies |
Amadeus Emmanuel Khan ( saksa: Amadeus-Emmanuel Hahn ; 1801–1867) oli sveitsiläinen upseeri ja filhelleen , joka osallistui Kreikan vapautussotaan ja nousi myöhemmin Kreikan kuningaskunnan armeijan kenraaliksi.
Arvioitu Baijerin kuningas Otto ja yksi tärkeimmistä osallistujista tapahtumiin, jotka edelsivät kuninkaan pakenemista Kreikasta ja hänen laskeutumistaan.
Amadeus Hahn syntyi Bernissä vuonna 1801.
Hän palveli Sveitsin joukoissa vuosina 1818-1823 [1] .
Saavutti mainetta Kreikan vapautussodan (1821-1829) puhkeamisen jälkeen.
Kreikan vallankumouksen puhjettua keväällä 1821 Khan liittyi ensimmäisten joukossa Bernin filhelleenien komiteaan tarkoituksenaan auttaa kapinallisia kreikkalaisia [2] .
Sysäyksen filheenisen liikkeen kasvulle Sveitsissä annettiin sen jälkeen, kun entinen venäläinen ministeri, kreikkalainen John Kapodistrias asettui väliaikaisesti Geneveen, joka jätti Venäjän palveluksen auttamaan kansaansa. Kapodistriasin valinta ei ollut sattumaa. Hän oli "Sveitsin hyväntekijä" [3] :56 ja sen perustuslain kirjoittaja [3] :57 , Geneven kunniakansalainen, joka vaikutti maan yhtenäisyyteen ja "annoi vapauden sveitsiläisille" [3] :116 . Kapodistriaksen vetoomus sveitsiläisiin kapinallisten kreikkalaisten auttamiseksi [3] :117 sai vastauksen liberaaleilta väestökerroilta. Lisäksi filheenilaista liikettä tuki Kapodistriasin ystävä, pankkiiri Jean Einar [3] :118 Vuodesta 1825 lähtien Einar johti Sveitsin filielilaista komiteaa [4] :168 . Samana vuonna Khan saapui Bernin filhelleenien komitean puolesta Kreikkaan ja liittyi filhelleenien joukkoon [ 5 ] . Syyskuussa 1825 hän osallistui eversti Favierin epäonnistuneeseen kampanjaan Tripolin uudelleen vapauttamiseksi [1] . Vuonna 1826 hän osallistui taisteluihin turkkilaisten piirittämän Ateenan Akropolin ympärillä ja kuului kreikkalaisten kapinallisten ja filhelienien joukkoon Favierin komennossa, joka murtautui turkkilaisten linjojen läpi yhdellä nykäyksellä ja toimitti ruokaa ja ammuksia Ateenan puolustajille. Akropolis heidän harteillaan. Tämän sankarillisen läpimurron seurauksena hän oli piiritettyjen joukossa ja puolusti itseään 6 kuukauden ajan yhdessä piiritettyjen kanssa minimaalisella ammuksella ja kärsi nälästä [7] . Myöhemmin hän osallistui Phaleronin taisteluun huhtikuussa 1827, ja kapinallisten tappion jälkeen hänet siirrettiin Poroksen saarelle .
Vuoden 1827 lopulla hän osallistui taisteluihin Oropon ja Thebessa ja sitten Favierin komennossa olevien kapinallisten yritykseen vapauttaa Khioksen saari [8] .
6. tammikuuta 1828 I. Kapodistrias saapui Nafplioon , missä hän otti haltuunsa Kreikan hallinnon. Melkein heti Kreikkaan saapuessaan Kapodistrias ryhtyi toimenpiteisiin merirosvouksen kitkemiseksi , jonka päälinnoitus oli Gramvousan saari Kreetan luoteisrannikolla . Tammikuun 19. päivänä 1828 englantilais-ranskalainen laivue lähestyi Gramvusta; Kreikan hallituksen joukkojen osasto oli lentueen aluksissa. Kreikkalaiset merirosvot vastustivat [9] , mutta antautuivat raskaan tykistötuloksen ja maihinnousun jälkeen [10] . Khan nimitettiin Gramvousan varuskunnan komentajaksi. Helmikuussa 1829 Khan hyväksyi myös Kreikan Kreetan saaren hallituksen komissaarin valtuudet saksalaisen Baron von Reineckin sijaan [11] :Δ-417 .
Lokakuussa 1830 kreikkalainen varuskunta lähti Gramvousasta, koska rauhansopimusten mukaan Kreeta pysyi turkkilaisten hallinnassa, elvytetyn Kreikan valtion rajojen ulkopuolella. [11] :Δ-39
Samanaikaisesti sotilaallisen toiminnan kanssa Hahn kirjoitti kirjan ”Brief des Philhellenen Em. Hahn aus Griechenland" tiedottaakseen maanmiehilleen Kreikan tilanteesta [12] .
Vihollisuuksien päätyttyä ja valtion palauttamisen jälkeen Khan jäi Kreikkaan ja hänestä tuli virallisesti Kreikan armeijan upseeri kapteenin arvolla [13] Vuonna 1830 hänestä tuli Patrasin kaupungin varuskunnan päällikkö [14 ]. ] . Vuonna 1837 hänet nimitettiin 4. jalkaväkipataljoonan komentajaksi.
Kreikan valtaistuimelle noussut Baijerin kuningas Otto ympäröi itsensä maanmiehillä kaikilla valtakunnan elämän aloilla, mukaan lukien armeija, jonka selkäranka oli palkkasoturit. Palkkasoturit olivat enimmäkseen saksalaisia (5410 palkkasoturista - 3345 oli baijerilaisia, 186 preussialaisia, 135 itävaltalaisia, mukaan lukien myös 235 sveitsiläisiä), jotka saivat palkkaa Ottolle myönnetyistä lainoista, kun hän nousi valtaistuimelle, minkä Kreikka maksoi vuosikymmeniä myöhemmin [15 ] . Kreikan armeijan kansannousu syyskuussa 1843 teki lopun absolutismille . Kun kassa oli tyhjä, suurin osa palkkasotureista lähti maasta [16] , mutta Kreikkaan kansalaisuuden saanut Khan jäi maahan. Vuonna 1843 hänet nimitettiin Pyloksen varuskunnan päälliköksi ja 1844 everstiksi. Vuonna 1845 hän sai terveydellisistä syistä loman ja palasi hetkeksi Sveitsiin. Saman vuoden lokakuussa Khan meni naimisiin preussilaisen paronitar Maria Des Grangesin (1826-1849) kanssa, joka kuoli myöhemmin synnytykseen ja haudattiin Ateenan ensimmäiselle hautausmaalle. Vuonna 1848 Khanista tuli pääkaupungin mellakoiden syy, kun hän jätti huomiotta sen tosiasian, että maassa oli perustettu perustuslaillinen monarkia vuodesta 1843 lähtien, ja hän käski pataljoonaan huutamaan "eläköön kuningas!" kuninkaallisen palatsin ulkopuolella. Kreikkalaiset nuoret järjestivät mielenosoituksia vastauksena huutaen "Eläköön demokratia!" [17] . Vuonna 1854 Khanista tuli sotatoimistokomitean puheenjohtaja, jolla oli valtuudet laatia armeijan peruskirja, ja vuonna 1855 hänestä tuli kuninkaan avustaja. Vuonna 1857 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja vuonna 1860 hänet nimitettiin jalkaväen tarkastajaksi [1] .
Khanin rooli kuningas Otton karkotusta edeltäneissä vuoden 1862 tapahtumissa oli merkittävä ja sitä arvostetaan kreikkalaisessa historiograafissa negatiivisesti. Tämän vuoden kuuluisin monarkistien vastainen toiminta oli Nafplionin kansannousu [18] . Kapinalliset pitivät aluetta lujasti hallussaan ja alkoivat jopa painaa Ellin constitutionalist -sanomalehteä, jonka toimittajana oli Odessassa syntynyt asianajaja N. Flogaitis [19] . Kuningas Otto nimitti Khanin Nafplionia vastaan suunnatun tutkimusarmeijan komentajaksi [20] :141 ja ilmaisi siten epäluottamuksen kreikkalaisten upseereita kohtaan. Jopa N. Lidorikis, joka yleisesti ilmaisi myötätuntoa kuninkaalle, kirjoitti: "Tehtiin virhe, kenraali Khan, arvokas henkilö ja erinomainen upseeri, nimitettiin komentajaksi, mutta ulkomaalainen, baijerilainen, kreikkalaiset eivät koskaan unohda tätä" [ 21] . Aluksi kapinalliset onnistuivat. Khan ei onnistunut valloittamaan Nafplionia myrskyllä. Hän aloitti piirityksen neuvotellen samanaikaisesti kapinallisten kanssa ja antoi kolme kertaa upseerin sanan, että kapinan osallistujille taattiin yleinen armahdus, joka osoittautui osittaiseksi armahdukseksi "vain alemmille upseeririveille". Historioitsija D. Fotiadis omistaa teoksessaan kokonaisen luvun Otton karkottamisesta otsikolla "Khanin sanan hinta" [22] . Nafplion kansannousu ja muut vuoden 1862 kansannousut tukahdutettiin, mutta tämä vain pitkitti Otto-monarkian kouristuksia.
10. lokakuuta 1862 kuningas julisti palatsinsa linnoitukseksi, alkoi tuoda sinne valtion rahaa ja arvoesineitä ja nimitti Khanin palatsilinnoituksen komentajaksi. Mutta nähdessään kapinallisia ihmisiä kohtaan osoittaman vastustamisen turhuuden Khan käski sotilaita antautumaan [23] . Hän pysyi Kreikan armeijassa vielä kaksi vuotta. 23. tammikuuta 1865 Hahn erosi terveydellisistä syistä ja palasi Sveitsiin. Hän kuoli Bernissä 22. kesäkuuta 1867 [1] .