Kirkkovero ( saksa: Kirchensteuer ) on vero , jota jotkut uskonnolliset yhteisöt perivät jäsenistään ja jota käytetään yhteisön menojen rahoittamiseen. Saksassa kirkollisvero peritään samanaikaisesti tuloveron kanssa. Prosessia hallinnoi vastaavan liittovaltion rahoituspalvelut ( saksaksi: Finanzamt ). Tiettyyn uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen (tai sen puuttuminen) rekisteröidään vapaaehtoisesti asuinpaikan passitoimistossa. Veron määrä on noin 2-3 % kansalaisen verotettavasta tulosta.
Saksan perustuslain pykälässä 140 viitataan Weimarin vuoden 1919 perustuslain 136, 137, 138, 139 ja 141 artikloihin, joissa julistetaan, että uskonnollisilla yhteisöillä, jotka ovat julkisoikeudellisia yhtiöitä , on oikeus periä veroja siviiliveroluetteloiden perusteella. , ja siinä myös kielletään valtion tuki uskonnollisille yhteisöille lakiin, sopimukseen tai erityisiin oikeudellisiin perusteisiin perustuen. Uskonnolliset yhteisöt rinnastetaan myös ammattiliittoihin, jotka asettavat itselleen tehtäväksi minkä tahansa maailmankatsomuksen julkisen edistämisen [1] [2] .
Vain osa uskonnollisista yhteisöistä, joilla on oikeus periä kirkkovero [3], käyttää tätä oikeutta. Nämä sisältävät:
Muilla uskonnollisilla yhteisöillä ei ole tätä oikeutta. Näitä ovat esimerkiksi:
Liittovaltiot pitävät itselleen korvauksena kirkollisveron perimisestä maasta riippuen 2–4,5 % tuotosta, mikä on satoja miljoonia euroja vuosittain. 1980- ja 1990-luvuilla kirkon ja liittovaltioiden välillä käytiin keskustelua tämän korvauksen kohtuullisesta määrästä. Kirkkojärjestöt väittivät, että rahoituspalvelun todelliset hallintokustannukset ovat huomattavasti pienemmät [4] .
Kirkkoveron määrän määrittää kirkon johto, laillisesti liittovaltion parlamentti ja se on 8 % tuloverosta Baijerissa ja Baden-Württembergissä , muissa osavaltioissa 9 % . Suurituloisilla kirkkoveron määrä on ylhäältä rajoitettu eikä ylitä 2,75 - 3,5 % verotettavasta tulosta. Esimerkiksi, jos vuosituloveron määrä on 10 tuhatta euroa (joka on suunnilleen Saksan keskimääräisen vuosipalkan vero), Baijerin alueella asuvan kirkkovero on lisäksi 800 euroa vuodessa [5] .
Noin 30 % Saksan väestöstä on rekisteröity katolilaisiksi, noin 29 % protestantteiksi, eli yhteensä 48 miljoonaa ihmistä. Koska kirkkovero peritään prosentteina tuloverosta, sitä eivät maksa tuloveroa maksamattomat eli noin 65 % uskovista - lapset, eläkeläiset ja pienituloiset aikuiset.
Vuonna 2014 kahdelta pääuskovien ryhmältä kerättiin kirkkoveroa 10 miljardia euroa [6] .
Tilastot 1967–2013| vuosi | protestantit | katoliset |
|---|---|---|
| Miljoonaa postimerkkejä | ||
| 1967 | 1600 | 1233 |
| 1968 | 1700 | 1363 |
| 1969 | 1900 | 1548 |
| 1970 | 2200 | 1597 |
| 1971 | 2700 | 2215 |
| 1972 | 3100 | 2643 |
| 1973 | 3600 | 3162 |
| 1974 | 4000 | 3584 |
| 1975 | 3500 | 3005 |
| 1976 | 3800 | 3426 |
| 1977 | 4200 | 3814 |
| 1978 | 4300 | 3839 |
| 1979 | 4400 | 4009 |
| 1980 | 4839 | 4619 |
| 1981 | 4815 | 4726 |
| 1982 | 4937 | 4839 |
| 1983 | 5540 | 5004 |
| 1984 | 5078 | 5110 |
| 1985 | 5567 | 5713 |
| 1986 | 5778 | 5786 |
| 1987 | 6245 | 6304 |
| 1988 | 6485 | 6507 |
| 1989 | 6782 | 7105 |
| 1990 | 6508 | 6791 |
| 1991 | 7620 | 7866 |
| 1992 | 8427 | 8744 |
| 1993 | 8386 | 8666 |
| 1994 | 8235 | 8496 |
| 1995 | 8382 | 8673 |
| 1996 | 7946 | 8136 |
| 1997 | 7588 | 7853 |
| 1998 | 7798 | 8420 |
| 1999 | 8275 | 8944 |
| 2000 | 8312 | 9164 |
| vuosi | Miljoonaa euroa | |
| 2001 | 4080 | 4500 |
| 2002 | 4080 | 4443 |
| 2003 | 4012 | 4498 |
| 2004 | 3689 | 4158 |
| 2005 | 3650 | 4107 |
| 2006 | 3884 | 4388 |
| 2007 | 4199 | 4804 |
| 2008 | 4586 | 5225 |
| 2009 | 4360 | 5056 |
| 2010 | 4256 | 4942 |
| 2011 | 4380 | 4918 |
| 2012 | 4624 | 5198 |
| 2013 | 4842 | 5460 |
Kirkkovero on suurin osa (noin 70 %) uskonnollisen yhteisön tuloista. Kirkkoveron lisäksi Saksa – ei kirkko – maksaa papeille palkat ja yleiskulut (kuten työsuhdeautot) [8] . Tämä säännös sisällytettiin Saksan lainsäädäntöön vuonna 1803 korvauksena 1700-luvun lopulla tapahtuneesta laajamittaisesta kirkon omaisuuden pakkolunastuksesta.
Veronmaksajalla on oikeus erota kirkosta ja olla maksamatta veroa, mikä edellyttää ilmoitusta asuinpaikan passitoimistoon ( saksa: Statsamt ). Useat kymmenet tuhannet ihmiset joutuvat tähän menettelyyn vuosittain sekä taloudellisista että ideologisista syistä. Vuodesta 1990 vuoteen 2013 rekisteröityjen uskovien määrä laski 17,5 % [6] .
Vuonna 2014 jätettiin yli 300 000 hakemusta sen jälkeen, kun laki hyväksyi kirkon verotuksen myös luovutusvoitoista (kuten osingoista tai asunnon myynnistä saaduista voitoista) [9] .
Ne, jotka kieltäytyvät maksamasta veroa, voidaan erottaa tai ainakin evätä useita riittejä. Vuonna 2012 katolinen kirkko antoi virallisen asetuksen, joka kielsi niitä, jotka kieltäytyivät ottamasta ehtoollista , haudata kirkon hautausmaalle ja työskentelemästä kirkon organisaatioissa (mukaan lukien sairaalat ja koulut) [5] .