Sähköräjähdys ( englanniksi electric explosion ) on menetelmä hienojakoisten metalli-, oksidi-, nitridi- ja karbidijauheiden saamiseksi käyttämällä johtimen (metallilangan, jonka halkaisija on 0,1-1,0 mm ) sähköräjähdystä, kun voimakas virtapulssi, jonka kesto on Sen läpi kulkee 10 -5 -10 -7 s ja tiheys 10 4 -10 6 A ·mm -2 .
Johtimen sähköinen räjähdys on metallin fysikaalisen tilan jyrkkä muutos, joka johtuu voimakkaasta energian vapautumisesta, kun suuritiheyksinen pulssivirta kulkee, johon liittyy iskuaaltojen muodostuminen ja mahdollisuus metallin nopeaan lämmittämiseen. yli 10 4 K lämpötiloihin.
Sähköräjähdyksen alkuvaiheessa johtimen Joule-kuumenemiseen liittyy sen lineaarinen laajeneminen suhteellisen alhaisella nopeudella 1-3 m·s -1 . Varsinaisen räjähdyksen vaiheessa virtapulssin kulun seurauksena metalli ylikuumenee sulamislämpötilan yläpuolelle, räjähtäneen johtimen aineen laajeneminen tapahtuu jopa 5·10 3 m·s nopeudella -1 , ja ylikuumentunut metalli leviää räjähdysmäisesti . Paine ja lämpötila nousevan iskuaallon etuosassa saavuttavat useita satoja MPa ja ~ 10 4 K, vastaavasti. Kondensoitumisen seurauksena nopeasti laajenevan höyryn virrassa muodostuu hyvin pieniä hiukkasia. Räjähdysolosuhteita säätämällä on mahdollista saada jauheita, joiden hiukkaskoko on 50 nm tai enemmän. Keskimääräinen hiukkaskoko pienenee monotonisesti virrantiheyden kasvaessa ja pulssin keston pienentyessä.
Sähköräjähdys inertissä ilmakehässä mahdollistaa metallien ja metalliseosten jauheiden saamisen. Kun reaktoriin syötetään lisäreagensseja (ilma, hapen ja inertin kaasun seos , typpi , tislattu vesi , dekaani C 10 H 22 , parafiini , teollisuusöljy), oksidien , nitridien , karbidien tai niiden seosten ultrahienoja jauheita saada.
Sähköräjähdyksellä saatujen hienojen jauheiden hiukkaskokojakauma on logaritmisesti normaali jakaumamaksimin ollessa alueella 10-500 nm. Näin saadut metallien ja metalliseosten hiukkaset ovat pallomaisia, kun taas nitridi- ja karbidijauheiden hiukkaset ovat fasetoituja.