Etienne, Henrik II

Henri II Etienne ( fr.  Henri II Estienne , lat.  Henricus Stephanus ; 1528 , Pariisi  - 1598 , Lyon ) - ranskalainen typografi, filologi , hellenisti ja humanisti ; tunnetuin perinnöllisten kirjainten Etiennen perheestä ; Robert I poika ; Charles Étiennen vanhempi veli .

Elämäkerta

Muinaisten kielten (mukaan lukien heprea ) lisäksi Henri Etienne hallitsi lähes kaikkia Länsi-Euroopan kieliä sekä joitakin itämaisia ​​kieliä. 18-vuotiaasta lähtien hän etsi Italian , Englannin ja Flanderin kirjastoista kreikkalaisia ​​käsikirjoituksia ja päätti julkaista kriittisesti tarkastettuja tekstejä parhailta kreikkalaisilta kirjailijoilta . Vuonna 1554 Etienne julkaisi ensimmäisen kerran kokoelman muinaisia ​​Anacreonin jäljitelmiä , jotka perustuvat kahteen aiemmin tuntemattomaan käsikirjoitukseen, jotka hän onnistui hallitsemaan omien sanojensa mukaan ilman vaaraa itselleen. Tämä painos teki välittömästi hänen nimensä tunnetuksi, ja itse kokoelma loi myöhemmin Anakreonin modernin loiston, aiheutti toistuvia jäljitelmiä myöhemmässä kirjallisuudessa ja loi perustan eurooppalaiselle anakreontiselle runoudelle .

Seuraavana vuonna (1555) hän julkaisi latinankielisen käännöksen Theokrituksesta sekä oman sävellyksensä bukolisen [1] .

Vuonna 1557 hän perusti kirjapainon Geneveen isänsä painosta riippumatta, mutta isänsä kuoleman jälkeen yhdisti ne. 40 vuoden typografisen toiminnan aikana hän julkaisi noin 170 teosta eri kielillä. Heidän joukossaan ensimmäisellä sijalla ovat kreikkalaiset kirjailijat  - sekä julkaisujen lukumäärän että merkityksen osalta. Monet niistä ovat hänen julkaisemiaan ensimmäistä kertaa, muiden painoksia on paranneltu ja korjattu, usein varustettu erinomaisilla latinalaisilla käännöksillä ja kommenteilla. Yhden tai toisen kirjailijan kerättyjen teosten rajoissa Etienne numeroi kaikki alkuperäiset tekstit läpi. Tätä Etiennen Platonin (1578) ja Plutarkoksen (1572) teosten painoksiin perustuvaa tekstien lopullista numerointia käyttävät edelleen tutkijat ympäri maailmaa viitatessaan Platonin ja Platurchuksen teksteihin vakiona ( Stefanus-sivut ) [ 2] .

Vuonna 1566 Étienneelle suoritettiin symbolinen teloitus L'Introduction au traité de la conformité des merveilles anciennes avec les modernes -kirjan kirjoittamisesta .

Henri ohitti isänsä kirjailijana ja tiedemiehenä, ja hän oli häntä huonompi kirjailijana: hänen julkaisunsa eivät erotu sellaisesta ylellisyydestä ja perusteellisuudesta.

Luovuus

Hänen työllään kirjailijana on suuri merkitys ranskan kirjallisen kielen historiassa. Hän kirjoitti ranskaksi , latinaksi ja kreikaksi sekä säkeistöä ja proosaa .

Sävellykset latinaksi:

• " Ciceronianum Lexicon graecolatinum " (1557);
• "Kreikan sanakirja" ( Thesaurus graecae linguae , 1572-73, 5 osaa), jättimäinen teos, joka maksoi hänelle uskomattomia ponnisteluja ja 30 000 livria rahaa. Teos on painettu useaan otteeseen (esim. Firmin Didot ). Tämä painos ravisteli suuresti hänen omaisuuttaan, varsinkin kun eräs Scapula painoi vedosarkkeja käyttäen lyhennetyn painoksen valtavasta sanakirjasta;
• " Artis typographicae querimonia " (1569) - typografian runohistoria;
• " Francofordiense Emporium " (1574) - kokoelma runoja ja proosaa, joka edustaa Frankfurtin messujen kuvausta ja kunniaa ;
• " Principum monitrix Musa " ( Basel , 1596) on kokoelma runoja ja proosaa, joka ilmaisee kirjailijan näkemyksiä aikakauden tapahtumista ja hallinnon periaatteista.

Ranskankieliset sävellykset:

• " Traicté de la conformité du langage français avec le grec " (1565);
• " La precellence du langage français " (Pariisi, 1579);
• " Deux dialogs du nouveau langage françois italianisé " ( Geneve , 1578), jossa ranskan ja kreikan, suosikkikielensä samankaltaisuuden perusteella, hän todistaa ranskan paremmuuden italiaan nähden , joka on vain turmeltunutta latinaa, ja taistelee sitä vastaan. ranskan kielen italialismien turmeltuminen, jonka Catherine de Medici ja hänen hovinsa esittivät;
• Esseen " L'Introduction au traité de la conformité des merveilles anciennes avec les modernes ", joka tunnetaan paremmin nimellä " Apologie pour Hérodote " (1566; Paul Risteluberin kriittinen painos, Pariisi, 1879), Herodotos puolustaa häntä vastaan ​​esitettyjä syytöksiä. välittää upeaa ja liian epätodennäköistä tietoa, vedoten moniin sellaisiin faktoihin häntä ympäröivästä yhteiskunnasta, mikä saattaa myös tuntua täysin epätodennäköiseltä myöhemmälle historioitsijalle. Samalla hän maalaa satiirisen kuvan moraalista eloisilla väreillä havainnollistaen sitä monilla mausteisilla anekdootilla. Erinomainen esitys tekee tästä teoksesta yhden 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mielenkiintoisimmista monumenteista .

Muistiinpanot

1. ↑ Paimenrunous, joka syntyi sisilialais-kreikkalaisista paimenlauluista.
2. ↑ Esimerkiksi, kun lainaat Platon, Phaid. 100a3-101b7 tarkoittaa: Platonia. Phaedo-dialogi, katkelma Etiennen sivulta 100, kappale a, rivi 3 - Etienne sivu 101, kappale b, rivi 7.

Lähteet

• Etienne, ranskalaiset typografit // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 osassa (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.

Sanakirjat ja tietosanakirjat

Brockhaus ja Efron Britannica (verkossa) Sveitsin historiallinen Granaattiomena

Bibliografisissa luetteloissa BIBSYS : 90810982 BNC : a10439043 BNE : XX5336191 , XX1022631 BNF : 119019504 CiNii : DA03724696 CONOR : 150572643 GND : 118862758 ISNI : 0000 0001 2096 4673 J9U : 987007260796805171 LCCN : n50043339 LNB : 000278720 NKC : mzk2003197780 NLA : 35601871 NLG : 136969 NSK : 000118779 NTA : 069929920 NUKAT : n99049655 PTBNP : 46284 LIBRIS : dbqsr0tx4czjbfd SUDOC : 085948276 VcBA : 495/15624 VIAF : 79024744 WorldCat VIAF : 79024744 RNB : 770166875