Philip Yaffe | |
---|---|
Philipp Jaffe | |
Syntymäaika | 17. helmikuuta 1819 [1] [2] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 3. huhtikuuta 1870 [1] [2] (51-vuotias) |
Kuoleman paikka |
|
Maa | |
Ammatti | kielitieteilijä , keskiajan tutkija , historioitsija , yliopistonlehtori |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Työskentelee Wikisourcessa |
Philipp Jaffe ( saksaksi Philipp Jaffé , 17. helmikuuta 1819 , Swarzedz - 3. huhtikuuta 1870 , Wittenberg ) oli saksalainen historioitsija .
Philip Jaffe syntyi 17. helmikuuta 1819 Schwerzenzissä köyhään juutalaisperheeseen .
Kirjoitettuaan kaksi historiallista teosta: "Geschichte Lothars von Sachsen" (Berliini, 1843) ja "Geschichte des Deutschen Reichs unter Konrad III" (Hannover, 1845), hän siirtyi lähteiden tutkimiseen ja julkaisi kuuden vuoden työn jälkeen "Regesta pontificum". romanorum ad annum 1198 » (Berliini, 1851). Koska uskonto esti hänen tiensä akateemiseen toimintaan, hän aloitti lääketieteen harjoittamisen ja valmistui lääketieteen tohtoriksi, mutta valitsi väitöskirjaansa historiallisen aiheen: "De arte medica XII saeculi".
Hän hylkäsi pian lääketieteen, kun hän onnistui ryhtymään " Monumenta Germaniae Historican " työntekijäksi. Jaffe teki paljon tämän painoksen eteen, erityisesti hän julkaisi ns. Bambergin Annals [3] [4] . Mutta koska hän oli tyytymätön G. G. Pertzin asenteeseen häntä kohtaan, hän lopetti työskentelyn siinä ja nimitettiin Leopold von Ranken pyynnöstä vuonna 1862 apuhistoriallisten tieteenalojen professoriksi Berliiniin , jossa hänen lukuisten opiskelijoidensa joukossa oli erityisesti G. H. Hildebrand [5] .
Hänen teoksensa on koottu Bibliotheca rerum Germanicarumiin (Berliini, 1864-1872, 6 osaa).
Mielenterveyshäiriön vaikutuksen alaisena Philip Jaffe teki itsemurhan 3. huhtikuuta 1870 [6] .
Hänen merkittävien oppilaidensa joukossa ovat saksalainen historioitsija August von Druffel .
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
---|---|---|---|---|
|