Plus miinusmerkki

∓±

Plus-miinusmerkki ( ± ) on matemaattinen symboli, joka sijoitetaan jonkin lausekkeen eteen ja tarkoittaa, että tämän lausekkeen arvo voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Käytetään usein esimerkiksi osoittamaan:

Esimerkkejä

Esimerkki 1: Ilmaus "verkkojännitteen tulee olla 220 ± 4,5 volttia" tarkoittaa, että jännitteen tulee olla välillä 215,5 - 224,5 volttia.

Esimerkki 2, jossa plus-miinus-symboli on ymmärrettävä kirjaimellisesti, osoituksena kahden vaihtoehdon vaihtoehdosta - hyvin tunnettu kaava toisen asteen yhtälön kahden juuren laskemiseksi :

Tämä kaava on kompakti merkintä, joka yhdistää ensimmäisen ja toisen juuren kaavat:

Esimerkki 3, samanlainen kuin toinen, on trigonometrinen :

Esimerkki 4. Tässä plus- tai miinussymbolin tulkinta on erilainen: sinun on valittava monomin etumerkki sen numeron mukaan sarjassa:

Historia

Plus-miinusmerkki esiintyi Albert Girardissa (1626), joka kirjoitti tämän symbolin seuraavasti: (ranskalainen sana ou tarkoittaa " tai "). Symbolin modernin muodon antoi William Oughtred vuonna 1631 [1] .

Miinus-plus-merkki

Plus-miinusmerkillä on muunnelma: merkki ( miinus-plus ). Sitä käytetään yhdessä yhden tai useamman plus-miinusmerkin kanssa, ja se tarkoittaa, että plusmerkki plus-miinus vastaa tiukasti miinusmerkkiä miinus-plussissa ja päinvastoin. Esimerkki:

Tämä on kahden kaavan kompakti merkintä:

Joskus muita merkkejä käytetään samalla tavalla, esimerkiksi enemmän tai vähemmän : ilmaisua

tarkoittaa kahta eriarvoisuutta

ja

Muut käyttötarkoitukset

Shakin merkinnöissä symboli ± tarkoittaa, että vastaavan liikkeen jälkeen valkoisella on etu ja symboli ∓ tarkoittaa, että mustalla on etu.

Koodaus

Symboli Koodi
Unicodessa
Nimi
Unicodessa
Nimi HTML
hex
HTML
kymmenen.
HTML
-tunniste
U+00B1 plus-miinus merkki Plus miinussymboli ± ± ±
U+2213 Miinus- tai plusmerkki Miinus plussymboli

Katso myös

Muistiinpanot

  1. Alexandrova N. V. Matemaattisten termien, käsitteiden, merkinnän historia: Sanakirja-viitekirja . - 3. painos - Pietari. : LKI, 2008. - S.  127 . — 248 s. - ISBN 978-5-382-00839-4 .

Kirjallisuus