Adagio | |
---|---|
Muut nimet | Adagio |
sarjakuva tyyppi | tilava (origami-paperinukeista) |
Genre | vertaus |
Tuottaja | Harry Bardin |
Tuottaja | Harry Bardin |
kirjoittanut | Harry Bardin |
Säveltäjä | Remo Giazotto |
Animaattorit |
Irina Sobinova-Kassil Lydia Mayatnikova Natalia Timofeeva (Fedosova) |
Operaattori |
Igor Skidan-Bosin Aleksanteri Dvigubsky |
ääni-insinööri | Vladimir Vinogradov |
Studio |
Animaatioelokuvastudio "Stayer" LLC ( Venäjä) Canal+ (Ranska, Espanja) |
Maa |
Venäjä Ranska Espanja |
Kesto | 10 min. |
Ensiesitys | 2000 |
IMDb | ID 0297703 |
Animator.ru | ID 5628 |
Virallinen sivusto |
"Adagio" on venäläis-ranskalais-espanjalainen kolmiulotteinen (paperihahmoista tehty) sarjakuva animaatioelokuvastudiosta "Stayer" .
Harmaa paperinosturijoukko kävelee alueen läpi . Tuuli puhaltaa heidät pois hiekalla, he kuolevat. Mutta sitten Valkoinen kurki ilmestyy ja pelastaa heidät peittäen heidät tuulelta. Kun vaaravyöhyke on ohitettu, väkijoukko huomaa, että pelastaja ei ole heidän kaltainensa. Paperit päättävät tahrata hänet lialla ja tehdä hänestä aivan kuten he. Useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen kiittämättömät nosturit tappavat pelastajansa repimällä hänet osiin. Mutta Valkoinen kerääntyy ja nousee taivaalle, josta se muuttuu harmaasta siniseksi ja vaaleaksi. Paperinosturit jatkavat matkaansa kantaen Belyn muotokuvia, mutta sitten ilmestyy toinen nosturi, joka ei näytä siltä, vasta nyt Black, ja he katsovat häntä samalla katseella kuin aluksi Belyta.
Remo Giazotton Adagio g-molli, joka tunnetaan yleisesti nimellä Albinonin Adagio , Berliinin filharmonisen orkesterin esittämänä Herbert von Karajanin johdolla (nauhoitettu 1987) soi koko sarjakuvan ajan .
![]() |
---|
Nika-palkinto parhaasta animaatioelokuvasta | |
---|---|
|