Anna Isabella Gonzaga | |
---|---|
ital. Anna Isabella Gonzaga | |
Tuntemattoman henkilön muotokuva. Armon Neitsyt Marian pyhäkkö , Grazier | |
Mantovan ja Monferraton herttuoiden vaakuna | |
Mantovan herttuatar | |
1671 - 18. marraskuuta 1703 | |
Edeltäjä | Isabella Clara Itävallasta |
Seuraaja | Susanna Henriette Lorrainesta |
Monferraton herttuatar | |
1671 - 18. marraskuuta 1703 | |
Edeltäjä | Isabella Clara Itävallasta |
Seuraaja | Susanna Henriette Lorrainesta |
Syntymä |
12. helmikuuta 1655 Guastalla , Guastallan herttuakunta |
Kuolema |
18. marraskuuta 1703 (48-vuotiaana) Mantova , Mantovan herttuakunta |
Hautauspaikka | Pyhän Mauritiuksen kirkko , Mantova |
Suku | Gonzaga |
Isä | Ferrante III , Guastallan herttua |
Äiti | Margaret of Modenskaya |
puoliso | Ferdinand Charles , Mantovan ja Monferraton herttua |
Suhtautuminen uskontoon | katolisuus |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Anna Isabella Gonzaga-Guastalla ( italialainen Anna Isabella Gonzaga di Guastalla ; 12. helmikuuta 1655 [1] , Guastalla , Guastallan herttuakunta - 18. marraskuuta 1703 [1] , Mantova , Mantovan herttuakunta ) - italialainen Gonzaga -prinsessa talosta , Ferrante III , Duke Guastalsky tytär. Naimisissa, Mantovan ja Monferraton herttuatar .
Aviomiehensä poissa ollessa vuosina 1691 ja 1702-1703 hän oli Mantovan ja Montferratin herttuakuntien valtionhoitaja, mikä osoitti diplomaatin ja valtiomiehen lahjakkuutta. Hän ansaitsi alamaistensa kunnioituksen laajalla hyväntekeväisyystoiminnallaan.
Anna Isabella Gonzaga syntyi 12. helmikuuta 1655 Guastallassa. Hän oli Ferrante III:n, Gonzagan talon Guastallan herttuan ja d'Esten talon Margaretin Modenan , Modenan herttua Alphonse III :n ja Savoyn Isabellan [2] [3] tytär .
Heinäkuussa 1671 hän meni naimisiin Ferdinand Charlesin kanssa, Mantovan herttua ja Montferratin Nevers-haara Gonzaga-talossa . Tämän avioliiton järjesti Eleanor of Gonzaga-Nevers , Pyhän Rooman valtakunnan keisarinna [4] . Anna Isabella toi myötäjäiseksi aviomiehelleen Luzzaran ja Reggiolon . Nämä olivat 12. elokuuta 1670 Goitossa solmitun avioliittosopimuksen ehdot . Heidän mukaansa Ferrante III myönsi ikuisesti molemmat velat Ferdinand Charlesille. Hänen piti siirtää ne Mantovan herttualle vuonna 1659 Westfalenin sopimuksen [5] ehtojen mukaisesti , mutta hän teki sen vasta sen jälkeen, kun hän oli nimittänyt vanhimman tyttärensä perilliskseen [2] [3] .
Isänsä kuoleman jälkeen tammikuussa 1678 Anna Isabella siirtyi setänsä Vespasiano Gonzagan 6] vastalauseista huolimatta Guastallan herttuakuntaan. Hänen miehensä Karl Ferdinand oli Ranskan kuningaskunnan vaikutuksen alaisena. Siksi Espanjan kuningaskunta tuki toista teeskentelijää. Hän oli Vincenzo Gonzaga , San Paolon kreivi, Maria Victoria Gonzaga-Guastallan , Anna Isabellan nuoremman sisaren 7] . Vuonna 1690 Milanon hallitsija Antonio López de Ayala Velasco y Cardeñas , Fuensalidan kreivi valloitti Guastalin herttuakunnan. Vuoden 1691 alussa hän alkoi uhata hyökkäyksellä Mantovan herttuakuntaan [2] [3] [8] . Ferdinand Charles vaati Guastalin herttuakunnan vapauttamista. Kun Mantovan herttuakunnan yllä vallitsi miehityksen uhka, hän pakeni ministerikabinetin kanssa Venetsian tasavaltaan jättäen vaimonsa ja valtaistuimen [9] .
Näissä olosuhteissa Anna Isabella osoitti diplomaatin ja valtiomiehen rohkeutta ja lahjakkuutta. Hän vahvisti herttuakunnan puolustusta ja aloitti neuvottelut. Häntä tukivat keisarin lähettiläs, markiisi Ferdinand degli Obizzi ja apotti Vincenzo Grimani , tuleva Napolin varakuningas. Neuvottelujen tuloksena solmittiin kesäkuussa 1691 Gazzuolan sopimus, jonka mukaan Guastalin herttuakunta siirtyi Vincenzo Gonzagalle [2] [3] . Hänen oikeutensa vahvisti vuonna 1692 Pyhän Rooman valtakunnan keisari Leopold I [1] .
Palattuaan Mantovan herttua jatkoi hajoavaa elämäntapaa. Herttuatar muutti pois hovista. Hän omisti kaiken aikansa armon teoille. Vuonna 1702, Espanjan perintösodan aikana , Ferdinand Charles pakeni uudelleen onnistuessaan nimittämään vaimonsa valtionhoitajaksi. Huhtikuussa 1703, Sabbionetin ja Bozzolan prinssin Gianfrancesco II Gonzaga Hän pyysi myös keisaria tunnustamaan hänen oikeutensa Sabbionetin herttuakuntaan [2] [3] .
Koehenkilöt kohtelivat herttuattaretta kunnioittavasti. Anna Isabella Gonzaga kuoli 18. marraskuuta 1703; Jotkut lähteet viittaavat erilaiseen kuolinpäivämäärään - 11. elokuuta 1703 [10] . Hänet haudattiin Pyhän Mauritiuksen kirkkoon Mantovassa, Gonzaga-talon Guastallan haaran hautaan [11] . Paenessa herttua ei järkyttynyt vaimonsa kuolemasta. Pariskunnalla ei ollut lapsia [2] [3] . Vuonna 1704 Ferdinand Charles meni naimisiin toisen kerran Lorrainelaisen Susanna Henriettan kanssa [12] .
Herttuattaren kuoleman vuosipäivänä kuuluisa puhuja, jesuiitta Antonfrancesco Bellati, kirjoitti saarnarukouksen [13] , jonka hän piti 19. marraskuuta 1704 Neitsyt Marian Nöyrän kirkossa [14] . Ainoa tuntemattoman taiteilijan Anna Isabella Gonzagan muotokuva on säilynyt, ja sitä säilytetään Mantovan lähellä sijaitsevan Grazier Neitsyt Marian laupeuden pyhäkön uudessa sakristissa [15] . Hänen profiilinsa on myös kuvattu tuntemattomien kirjoittajien kaiverruksessa ja medaljongissa [16] [17] .
[show]Anna Isabella Gonzagan esi-isät | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
![]() | ||||
---|---|---|---|---|
Sukututkimus ja nekropolis | ||||
|