Babich, Lubo
| Ljubo Babich | |
|---|---|
| kroatialainen Ljubomir Babic | |
| Syntymäaika | 14. kesäkuuta 1890 [1] [2] [3] […] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 14. toukokuuta 1974 [2] [4] [5] (83-vuotias) |
| Kuoleman paikka | |
| Maa | |
| Opinnot | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Lubomir Tito Stjepan Babić (kroatiaksi Ljubomir Tito Stjepan Babić , syntynyt 14. kesäkuuta 1890 , Jastrebarsko - d. 14. toukokuuta 1974 , Zagreb ) on yksi suurimmista kroatialaisista 1900-luvun taiteilijoista ja graafikoista.
Elämä ja työ
L. Babich syntyi aatelisperheeseen, hänen isänsä oli tuomari Anton Babich. Hän sai lukiokoulutuksensa Belovarissa ja Zagrebissa (hän valmistui Zagrebin lukiosta vuonna 1908). Hän otti yksityistunteja taiteilijoilta Clement Krncic ja Bela Cikos Sesia, hän opiskeli myös Taidekoulussa. Vuonna 1908 hän tuli isänsä esimerkin mukaisesti Zagrebin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. hän kuitenkin lopettaa lakityön maalauksen vuoksi. Hänen koulukaverinsa kreivi Theodor Pejachevichin L. Babichille antaman avun ansiosta nuori mies astuu Münchenin taideakatemiaan , jossa hänen johtajiaan olivat Angelo Jank (1910-1911) ja Franz von Stuck (1911-1913) . L. Babich opiskelee Münchenissä myös anatomiaa lääketieteellisessä korkeakoulussa, mikä on hänelle taiteilijana välttämätöntä. Hän viettää 1913-1914 Pariisissa, mutta ensimmäisen maailmansodan puhjettua hän palaa kotimaahansa. Taiteilija avaa studiossaan "Nykytaiteen koulun". Vuonna 1916 hän aloitti opettamisen Zagrebin taideakatemiassa, vuonna 1940 hänestä tuli Akatemian professori ja jätti sen jäätyään eläkkeelle vasta vuonna 1961. Hänen oppilaidensa joukossa on Vinko Grdan . Vuonna 1920 taiteilija matkustaa Espanjaan, jossa hän piirtää paljon ja luo koko syklin "espanjalaisia töitä". Vuosina 1930-1936 hän matkusti paljon kotimaassaan Kroatiassa ja loi samanlaisen "kroatialaisen sarjan". 1930-luvulla L. Babich myös luennoi useissa taidekouluissa ja instituuteissa Kroatiassa ja muissa Euroopan maissa. Vuonna 1932 hän suoritti taidehistorian tutkinnon Zagrebin yliopiston filosofian tiedekunnasta.
Vuonna 1919 L. Babichista tuli Zagrebin modernin taiteen gallerian ensimmäinen johtaja. Hän järjesti modernin ranskalaisen ja saksalaisen taiteen näyttelyitä Zagrebissa ja vuonna 1950 - Jugoslavian kansojen keskiaikaista taidetta Pariisissa. L. Babich oli Kroatian kevätsalonin (1916), itsenäisen kroatialaisten taiteilijoiden ryhmän (1923), "kolmen ryhmän" (1929), "neljän ryhmän" (1928) järjestäjä. Vuonna 1928 taiteilija valittiin Jugoslavian tiede- ja taideakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi; liittyi täysjäseneksi vuonna 1950.
L. Babich tunnetaan kahden maailmansodan välisen ajan erinomaisena jugoslavialaisena taiteilijana. Hän esiintyi taiteilijana ja graafikkona, teatteripukujen ja maisemien mestarina, opettajana ja taidehistorioitsijana sekä museotyöntekijänä. Hän maalasi maalauksensa öljyllä ja temperalla, loi akvarelleja, grafiikkaa, litografioita. Münchenin aikakauden maalauksiin vaikuttivat sellaiset 1900-luvun alun taiteelliset liikkeet kuten symbolismi ja jugend . Vuoden 1916 jälkeen hän kiinnostui ekspressionismista ja siirtyi sitten abstraktiin taiteeseen , jossa hän saavutti työnsä huipulle. L. Babich osallistui yhdessä Branko Gavellan kanssa Kroatian kansallisteatterin taiteelliseen suunnitteluun Zagrebissa . Hän oli kirjankuvittaja, oli kiinnostunut julisteen taiteesta, kirjoitti ja julkaisi huomattavan määrän teoksia taiteellisen taidon historiasta ja teoriasta (yhdessä artikkelien kanssa - noin 400).
Hän oli myös Zagrebin ensimmäisen taiteellisen nukketeatterin perustaja (1920), jota seurasi Zagreb Puppet Theater (1948).
L. Babichin teoksia oli toistuvasti esillä henkilö- ja yhteisnäyttelyissä vuosina 1910-1974 Kroatiassa ja Jugoslaviassa, maailmannäyttelyssä Pariisissa (1925) (Grand Prix teatteritaiteen luokassa [6] ) ja New Yorkissa (1926), XXI Venetsian biennaalissa , näyttelyissä Münchenissä ja Wienin Secessionissa , Zagreb Spring Salonissa jne.
Muistiinpanot
- ↑ Ljubo Babic (hollanti)
- ↑ 1 2 Ljubo Babić // Hrvatski biografski leksikon (kroatia) - 1983.
- ↑ Ljubo Babić // Artists of the World Online, Allgemeines Künstlerlexikon Online, AKL Online (saksa) / Hrsg.: A. Beyer , B. Savoy - B : KG Saur Verlag , Verlag Walter de Gruyter , 2009. - doi: 10.1515 / AKL
- ↑ Ljubo Babić // Proleksis enciklopedija, Opća i nacionalna enciklopedija (kroatia) - 2009.
- ↑ Brozović D. , Ladan T. Ljubo Babić // Hrvatska enciklopedija (kroatia) - LZMK , 1999. - 9272 s. — ISBN 978-953-6036-31-8
- ↑ Palkintoluettelo, 1925 , s. 134.
Kirjallisuus
- Exposition internationale des arts décoratifs et industriels modernes, Paris 1925: Liste des rècompenses [Lista palkinnoista ]: [ fr. ] / Ministère du commerce, de l'industrie, des postes et des telegraphes. - Paris: Imprimerie Nationale, 1925. - 176 s.
- Miroslav Krleža, Slikar Ljubo Babić, Vjesnik, Zagreb, 21 (1960)
- Vinko Zlamalik, Ljubo Babic, Zagreb 1968
- Igor Zidic, Ljubo Babic. Sentimentalni portret, Hrvatski tjednik, Zagreb, 1 (1971), 1, str. kahdeksantoista
- Zdenko Tonković, Kazališni scenograf Ljubo Babić, Prolog, Zagreb, 6 (1974), 21, str. 75-92
- Jelena Uskoković, Prikaz djela Ljube Babića (u katalogu slikareve retrospektive), MG, Zagreb 1975, str.V.-XIX
27
- Radovan Ivančević, Ljubo Babic. S puta po Španjolskoj / Notes from a Journey through Spain, GZH & NSB, Zagreb 1990
- José Luis Morales y Marin, Tres maestros de la Pintura Croata (Catálogo de la esposición "Grupo de los tres", Madrid 1994/1995, o. 21-24
- Tonko Maroević, La etapa Espańola de la Obra de Ljubo Babić, ibid., s. 53-56
 Temaattiset sivustot | ||||
|---|---|---|---|---|
| Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
| Sukututkimus ja nekropolis | ||||
| ||||