| Sallan taistelu | |||
|---|---|---|---|
| Pääkonflikti: Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota 1939-1940 | |||
| päivämäärä | 30. marraskuuta 1939 - 13. maaliskuuta 1940 | ||
| Paikka | Suomi | ||
| Tulokset | Suomen voitto | ||
| Vastustajat | |||
|
|
|||
| komentajat | |||
|
|
|||
| Tappiot | |||
|
|||
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |||
| Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota (1939-1940) | |
|---|---|
|
Päätapahtuma • Salla • Petsamo • Kolla • Suomussalmi • Tolvajärvi • Kelja • Taipale • Raattie • Sum • Kuhmo • Honkaniemi • | |
Sallan taistelu - Neuvostoliiton ja Suomen joukkojen väliset sotatoimet Salla Volostin alueella Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana 1939-1940 . Yhteentörmäyksen aiheutti Neuvostoliiton 9. armeijan 122. jalkaväkidivisioonan hyökkäys Kantalahden suuntaan. Vaikka divisioonan hyökkäys ei saavuttanut tavoitettaan, se osoittautui ainoaksi 9. armeijan yksiköksi, joka pystyi välttämään piirityksen ja suuret tappiot tämän sodan aikana.
Marraskuun 30. päivästä 1939 joulukuun puoliväliin, jolloin suomalaiset muodostivat Lapin joukot, Neuvostoliiton 9. armeijaa 400 kilometrin rintamalla vastusti vain 5 suomalaispataljoonaa, jotka käyttivät ohjauspuolustustaktiikkaa .
122. kivääridivisioona, josta tuli osa 9. armeijaa, siirrettiin Kantalahden alueelle juuri ennen sotaa Valko-Venäjältä. Sen oikea kylki oli lähes 250 km päässä 14. armeijan yksiköistä , vasen kylki oli lähes 250 km päässä 9. armeijan Ukhta-ryhmän yksiköistä.
122. kivääridivisioona määrättiin hyökkäämään Sallan Alakurtin vyöhykkeelle, jonka jälkeen se määrättiin etenemään rautatietä pitkin Tornion Kemiin, missä sen oli määrä liittyä 14. armeijan joukkoihin [1] .
30.11.1939 kello 15.00 divisioonaan liitetty 596. kiväärirykmentti ja 273. vuorikiväärirykmentti miehittivät lähes vastustamatta Alakurtin kylän , jonka suomalaiset polttivat perääntyessään. Seuraava päivä meni ilman taistelua - suomalaiset vetäytyivät louhien teitä takanaan.
Pääesivartiossa marssinut 596. rykmentin 1. pataljoona ja 153. tiedustelupataljoonan ratsuväen laivue kohtasivat 2. joulukuuta lähestyessään korkeuksia 26 km Alakurtista länteen konekivääri- ja kranaatinheittimillä kaivosta. -Suomen 22. rajapataljoonan naamioituneet asemat. Pienistä tappioista huolimatta ratsumiehet nousivat hevosistaan jättäen hevosensa tulen alle; yksiköt kääntyivät ympäri ja makasivat. Jonkin ajan kuluttua lähestyi kaksi pataljoonaa 596. ja 273. rykmentistä sekä rykmentin tykistö. Toinen hyökkäys kello 16 3. joulukuuta pakotti vihollisen poistumaan korkeuksista. Suomen haudoista löydettiin 10 ruumista, 3 suomalaista vangittiin lisää. Divisioonan osien menetys oli 24 kuollutta ja 89 haavoittunutta.
11. joulukuuta suomalaiset yrittivät vastustaa Märkäjärven kylän lähellä . He onnistuivat kuitenkin vain avaamaan sellit alttiutta varten, eivätkä voineet vaihtaa suuria tappioita kärsinyttä Sall-pataljoonaa reservistä saapuneeseen pataljoonaan A, eivätkä myöskään jostain syystä tuhonneet siltaa. Tämän seurauksena Neuvostoliiton 100. erillisen panssaripataljoonan kaksi panssarivaunua onnistui liukumaan sillan yli, murtautuivat vihollisen takaosaan ja voittivat hänen kärryt. Suomalaiset kiirehtivät perääntymään, koska he eivät ehtineet polttaa kylää, Neuvostoliiton joukot saivat palkintoina 8 konekivääriä.
14. joulukuuta 420. kiväärirykmentin edistynyt pataljoona panssaripataljoonan komppanialla miehitti Kursun kylän. Samana päivänä klo 20.00 suomalaiset hiihtoyksiköt hyökkäsivät etupataljoonan kyljet ohittaen 285. tykistörykmentin rykmentin tykistön ja patterin kimppuun. Tykistömiehet pakotettiin ampumaan kauhalaukulla ja jopa henkilökohtaisilla aseilla; monet hevoset tapettiin, mutta itse aseet olivat lähes vahingoittumattomia. 420. rykmentin 20. pataljoona saapui auttamaan tykistömiehiä, minkä jälkeen suomalaiset vetäytyivät.
Samana päivänä 596. kiväärirykmentti yritti 9. erillisen panssaripataljoonan tuella valloittaa korkeuksia tiellä 69 km Kuolojärveltä länteen . Hyökkäys epäonnistui, ja suomalaiset tuhosivat kolme Neuvostoliiton panssarivaunua panssarintorjuntatykillä.
16. joulukuuta iltaan mennessä 420. jalkaväkirykmentti saavutti Joutsijärven kylän itälaitamille. Joulukuun 17. päivänä hän hyökkäsi suomalaisten paikkoja vastaan, mutta tuloksetta. Samana päivänä 175. jalkaväkirykmentti ja 122. divisioonan insinööripataljoona lähestyivät rintamaa. Sillä välin 273. vuorikiväärirykmentti valtasi yhdessä 153. tiedustelupataljoonan ja 596. kiväärirykmentin komppanian kanssa Kemijoen ylityksen Pelkosniemen kylän lähellä menettäen samalla 20 kuollutta ja 46 haavoittunutta sekä kolme T. -38 tankkia .
Joulukuun 18. päivänä 420. kiväärirykmentti ja 715. kiväärirykmentin pataljoona etenivät jälleen onnistumatta vihollisasemiin. 715. rykmentin pataljoona menetti yhteyden pääjoukkoon, joutui vihollisen vastahyökkäykseen ja kärsi raskaita tappioita, pataljoonan komentaja ja komissaari haavoittuivat. Naapurin epäonnistumisen seurauksena 420. rykmentti joutui vetäytymään 2 km taakse.
19. joulukuuta suomalaiset hyökkäsivät vastahyökkäykseen Kemijoen ylittäneistä 122. kivääridivisioonan yksiköistä ja neuvostojoukot vetäytyivät 14 km pohjoiseen; Heidän tappionsa olivat 27 kuollutta ja 73 haavoittunutta.
Samana päivänä 596. ja 715. rykmentin kaksi pataljoonaa hyökkäsivät uudelleen neljää suomalaispataljoonaa, jotka olivat asettuneet Joutsijärven lähelle . 715. rykmentti eteni rintamalta tuloksetta; tällä hetkellä 596. rykmentin yksi pataljoona meni kylän pohjoislaidalle ja toinen kylkioperaatio - vihollisen puolustuksen toiselle kaistalle, mutta sen sijaan, että olisi osunut vihollisen takaosaan, hänen komentajansa alkoi odottaa oikea hetki lyödä vetäytyvää ratsuväkeä. Tämän seurauksena suomalaiset, lyötyään hyökkäyksen edestä, hyökkäsivät vastahyökkäykseen ja piirittivät pataljoonan; murtautuessaan omilleen pataljoona kärsi raskaita työvoiman menetyksiä ja hylkäsi kaikki raskaat konekiväärinsä. Sen jälkeen 9. armeijan komento antoi käskyn keskittää divisioonan osia Kuolojärven luoteeseen ja lounaaseen .
3. tammikuuta 1940 Suomen yksiköt yrittivät ottaa haltuunsa Neuvostoliiton tykistöasemat, mutta ne torjuttiin. 4. tammikuuta suomalaiset yrittivät uudelleen, mutta tulos oli sama.
122. divisioona sai 13. tammikuuta käskyn vetäytyä Märkäjärven alueelle . Sen jälkeen aktiivinen toiminta tällä rintaman sektorilla lopetettiin.