Wakefieldin taistelu | |||
---|---|---|---|
Pääkonflikti: osa tulipunaisen ja valkoisen ruusun sotaa | |||
päivämäärä | 30. joulukuuta 1460 | ||
Paikka | Wakefield , West Yorkshire , Englanti | ||
Tulokset | Vakuuttava Lancaster voitto | ||
Vastustajat | |||
|
|||
komentajat | |||
|
|||
Sivuvoimat | |||
|
|||
Tappiot | |||
|
|||
Wakefieldin taistelu ( englanniksi Battle of Wakefield ) tapahtui 30. joulukuuta 1460 Wakefieldissä , Länsi-Yorkshiressä . Se oli yksi punaisen ja valkoisen ruusun sodan tärkeimmistä taisteluista . Toisaalta siellä oli Lancasterien armeija, joka oli uskollinen vangitulle kuningas Henrik VI :lle, Anjoun kuningatar Margaretille ja heidän nuorelle pojalleen Edwardille, Walesin prinssille , ja toisaalta oli Yorkin herttuan Richardin armeija , joka myös väitti valtaistuimelle.
21. joulukuuta 1460 Yorkin armeija saapui Sandalin linnaan lähellä Wakefieldiä. Richard lähetti apua pojalleen Edwardille, mutta ei odottanut vahvistuksia. Sen sijaan hän lähti linnasta 30. joulukuuta [1] .
Yorkistit lähtivät Sandalin linnasta nykyistä Manigates Lanea pitkin linnan pohjoispuolella sijaitseville lancastrialaisille. On yleisesti hyväksyttyä, että kun York hyökkäsi Lancastereihin edestä, muut hyökkäsivät hänen kimppuunsa kyljestä ja takaa ja katkaisivat hänet linnasta [2] .
Seurauksena Yorkin armeija voitettiin, ja hän itse kuoli taistelun aikana. Hänen päänsä paperikruunussa asetettiin julkiselle näytölle.
Lancasterin talo nousi Englannin valtaistuimelle vuonna 1399, kun Henry Bolingbroke , Lancasterin herttua , syrjäytti serkkunsa, epäsuositun kuningas Richard II :n , ja kruunattiin Henrik IV:ksi.
Bolingbroken pojanpoika Henrik VI tuli kuninkaaksi vuonna 1422 vain yhdeksän kuukauden ikäisenä. Hän varttui keskinkertaisena hallitsijana, ja lisäksi hän oli taipuvainen hulluuden kohtauksiin. Ristiriidat kasvoivat Henryn puolesta hallinneiden valtionhallintojen ja neuvonantajien välillä, erityisesti mitä tulee satavuotisen sodan käymiseen Ranskaa vastaan. 1400-luvun 40 - luvulla oli muodostunut kaksi vastakkaista puoluetta, joita johtivat vastaavasti Somersetin herttua Henry Beaufort ja Yorkin herttua Richard, joka oli maan rikkain maanomistaja. [3]