Brenner (passi)

Brenner
Saksan kieli  Brenner , italialainen  Brennero

Autobahn-näkymä
Ominaisuudet
satulan korkeus1374 m
Sijainti
47°00′12″ s. sh. 11°30′27″ itäistä pituutta e.
Maat
vuoristojärjestelmäAlpit 
punainen pisteBrenner
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Brenner ( saksaksi  Brenner , italiaksi  Brennero ) , rajasola Itä - Alpeilla , joka sijaitsee Itävallan Tirolin liittovaltion ja Italian autonomisen Etelä - Tirolin maakunnan välillä .

Eniten käytetty tieyhteys Itävallan ja Italian välillä on tärkeä myös Etelä- Saksalle . Toisin kuin Sveitsin passit, pääasiallinen rahtiliikenne ei tapahdu rautateitse , vaan kuorma -autoilla . Brennerin sola, jonka korkeus on 1374 metriä, on alppien pääharjanteen alin sola Keski-Alppien alueella.

Nimen etymologia ei ole selvä. On olemassa versio, että solan nimi tulee muinaisina aikoina eläneestä Breni - alppikansasta tai Brennin nimestä . Nimi "Brenner" esiintyy kuitenkin kartoissa vasta 1300-luvulla . [1] Vaikka roomalaiset rakensivat tien solan poikki 2. vuosisadalla jKr., Rooman päätie Via Claudia Augusta , joka yhdistää Veronan ja Augusta Vindelikorumin (nykyisen Augsburgin ), rakennettiin aikaisemmin (46-47 jKr.) ja kulki länteen Reshenin solan kautta. [2] Brennerin merkitys kasvoi Pyhän Rooman valtakunnan aikana ; Via Imperii kulki sen läpi yhdistäen Saksan ja Italian maat. Vuoden 806 kartoissa hänet on merkitty alpes Noricasin mukaan. [3] Vuonna 1288 asiakirjoissa mainitaan eräs Prennerius, joka omisti täällä maatilan, ja vuonna 1299 - jo erityinen Chunradus Prenner de Mittenwalde ; tilan arvellaan saaneen nimensä hänen sukunimensä mukaan, mikä voidaan jäljittää slash-and-burn -viljelyyn . Vuonna 1328 sola nimettiin ensimmäistä kertaa asiakirjoissa nimellä ob dem Prenner - lähellä Prenneria. [neljä]

Alppien ylittävän moottoritien rakentamista ehdotettiin vuonna 1957 . Vuoristotien rakennushanke toteutettiin 1960-luvulla. Vuonna 1963 avattiin Euroopan silta .

Muistiinpanot

  1. ↑ Alois Trenkwalder. Brenner. Bergdorf und Alpenpaß - Brennero. Storia di un paesino e di un valico internazionale. - 1999. - S. 72.
  2. ↑ Handbuch der Bayerischen Geschichte / 3.2, Geschichte Schwabens bis zum Ausgang des 18. Jahrhunderts / begr. von Max Spindler. InVerb. mit Christoph Bauer ... Neu hrsg. von Andreas Kraus. . — 3., neu karhu. Aufl. - München: Beck, 2001. - XXVII, 919 Seiten s. - ISBN 3-406-39452-3 , 978-3-406-39452-2.
  3. ↑ Tiroler Urkundenbuch / Abt. 2. Die Urkunden zur Geschichte des Inn-, Eisack- und Pustertals Bd. 1. Bis zum Jahr 1140. . - Innsbruck: Universitätsverl. Wagner. — CXII, 399 Seiten s. - ISBN 978-3-7030-0469-8 , 3-7030-0469-X. Arkistoitu 26. toukokuuta 2020 Wayback Machinessa
  4. ↑ Egon Kuhebacher. Die Ortsnamen Südtirols und ihre Geschichte. - 1991. - S. 59.

Kirjallisuus