Rurouni Kenshin

Rurouni Kenshin

Mangan japanilaisen version toisen osan kansi, joka kuvaa päähenkilöitä.
るろうに剣心
(Ruro: ni Kenshin)
Rurouni Kenshin ( romaji )
Samurai X (englanniksi)
Rogue Kenshin (ne. venäjäksi)
RK, RuroKen
Genre / aiheshonen , historiallinen , seikkailu , romantiikka, samurai
Manga
Tekijä Nobuhiro Watsuki
Kustantaja Shueisha
Julkaistu Viikoittainen Shonen Jump
Julkaisu 25. huhtikuuta 1994 - 4. marraskuuta 1999
Tomov 28
Päät 255
Anime -sarja
Tuottaja Kazuhiro Furuhashi
Studio Studio Gallop
Studio DEEN
SPE Visual Works ( lisenssinantaja )
TV-verkko Fuji Television , Animax STS
Ensiesitys 10. tammikuuta 1996 - 8. syyskuuta 1998
Sarja 95

Rurouni Kenshin: Ishin Shishi ja no Requiem -animaatioelokuva (
Samurai X: The Motion Picture)
Tuottaja Hatsuki Tsuji
Studio Studio Gallop
Studio DEEN
Ensiesitys 20. joulukuuta 1997
Kesto 90 min.
Rurouni Kenshin: Tsuioku Hen OVA
(Samurai X: Trust & Betrayal)
Tuottaja Kazuhiro Furuhashi
Studio Studio DEEN
Julkaisupäivä 20. helmikuuta 1999
Kesto 30 minuuttia. / sarja
Sarja neljä
Rurouni Kenshin: Seisou Hen OVA
(Samurai X: Reflection)
Tuottaja Kazuhiro Furuhashi
Studio Studio DEEN
Julkaisupäivä 19. joulukuuta 2001
Kesto 35 min. / sarja
Sarja 2
Rurouni Kenshin: Shin Kyoto Hen OVA
Tuottaja Kazuhiro Furuhashi
Julkaisupäivä 17. joulukuuta 2011
Kesto 45 min. / sarja
Sarja 2

Rurouni Kenshin (る ろうに剣心 - 明治剣客浪漫譚- Ruro: ni Kenshin Meiji kenkaku romantan , Rurouni Kenshin: Romantic Tale of a Meiji Swordsman)  on mangan kirjoittama ja piirtämä Nobuhiro . Se sijoittuu Japaniin , muutama vuosi Meijin restauroinnin jälkeen vuonna 1868 . Manga seuraa vaeltavan soturi Himura Kenshinin seikkailuja. Hän vaeltelee Japanissa ja tarjoaa apua ja suojaa sitä tarvitseville. Vaikka manga ei ole historiallinen sanan varsinaisessa merkityksessä, siinä mainitaan monia tosielämän hahmoja Meiji-kaudelta ja sitä edeltäneeltä Bakumatsun vaikeudelta , ja siinä kerrotut tapahtumat on rakennettu historialliseen kontekstiin. Lisäksi kirjoittaja, joka oli Shinsengumin (sogunal- sotilapoliisin osasto ) fani [1] , otti hahmoja luodessaan usein mallina sekä todellisia että kuvitteellisia tosiasioita Shinsengumin jäsenistä sekä muita Bakumatsu-ajan merkittäviä persoonallisuuksia [2] [3] .

Rurouni Kenshin julkaistiin Shueishan Weekly Shonen Jumpissa vuosina 1994–1999 . Se on valmis ja siinä on 255 lukua. Mangan perusteella luotiin samanniminen animetelevisiosarja, joka koostui 95 jaksosta ja jota esitettiin Japanissa vuosina 1996-1998 . Venäjällä sarja esitettiin vuonna 2006 nimellä "Samurai X" STS- kanavalla [4] . Nimikkeiden ero mangan kanssa johtuu siitä, että venäjänkielinen jälkiäänitys tehtiin Sony Pictures Entertainmentin englanninkielisestä käännöksestä , joka muutti animen nimeksi Samurai X.

Animesarjan lisäksi mangasta on tehty kolme OVA :ta , yksi animaatioelokuva , kolme pitkää elokuvaa ja viisi videopeliä PlayStation- ja PlayStation 2 -konsoleille . Kolmannen osapuolen kirjoittajat kirjoittivat mangan ja animen pohjalta 3 romaania ( light novels ) , jotka tunnustettiin virallisesti osaksi sarjaa, joka osoittautui erittäin suosituksi sekä Japanissa että Amerikassa ja Euroopassa . Erityisesti vuoden 2008 loppuun mennessä mangaa oli myyty noin 51 miljoonaa kopiota Japanissa, mikä teki siitä 10. suosituimman Shonen Jumpissa koskaan julkaistun teoksen [5] , ja sarjan anime sijoittui 100 parhaan joukkoon. maassa useita kertoja [6] [7] .

Juoni

Manga on jaettu 3 osaan; Ensimmäisen, "Tokyon" toiminta alkaa 10 vuotta Meijin ennallistamisen jälkeen. Rauhaa rakastava vaeltava soturi nimeltä Himura Kenshin, aseistettu sakabatolla  - miekalla, jonka selässä on teroitus, ei tarkoitettu tappamiseen - vaeltelee ympäri Japania. Aiemmin Bakumatsun vaikeuksien aikana Kenshin oli yksi hitokireista , imperialistien palveluksessa olevista salamurhaajista , jotka taistelivat Tokugawan shogunaattia vastaan . Ajan myötä Kenshin katuu tekemänsä murhat ja lähtee matkalle sovittamaan rikoksiaan. Tokiossa hän pelastaa nuoren naisen , Kamiya Kaorun , gangstereista, jotka päättävät hankkia hänen dojon , miekkailijakoulun. Vaikka Kaworu tiesi Kenshinin menneisyydestä, hän antaa hänen jäädä asumaan dojossa. Kenshin kehittää hyvät suhteet moniin ihmisiin, myös entisiin vihollisiin, ja voittaa viholliset, vanhat ja uudet. Hän ystävystyy nyrkkitaistelija Sagara Sanosuken kanssa, pelastaa 10-vuotiaan orpon Myojin Yahikon yakuzasta ja auttaa oopiumikauppiaalle pelosta työskennellettä lääkäriä Takani Megumia pääsemään eroon ei-toivotusta suojelijasta. Kenshinin ympärille muodostuu joukko omistautuneita ystäviä. "Tokyo Part" päättyy, kun yksi hänen valtavista vihollisistaan, Saito Hajime , Shinsengumin kolmannen divisioonan entinen komentaja , tulee Kenshinin jäljille .

Saiton ja Kenshinin välisen taistelun keskeyttää sisäministeri Okubo Toshimichi , joka ilmoittaa poliittiselle näyttämölle äärimmäisen kunnianhimoisen miehen nimeltä Shishio Makoto , joka aikoo kaataa Meijin hallituksen ja ottaa haltuunsa koko Japanin. se hänen hallinnassaan. Ja muutama päivä keskustelun jälkeen Kenshinin kanssa ministeri kuolee: yksi Shision avustajista Set Sojiro tappaa hänet . Näin alkaa mangan "Kioto-osa": Kenshin matkustaa Kiotoon yksin , tarkoituksenaan pysäyttää Shishio ja hänen kätyrinsä. Suurin osa ystävistä seuraa päähenkilöä auttamaan taistelussa. Matkalla Kiotoon Kenshin tapaa Makimachi Misaon , Oniwaban -shū ninjaryhmän nuoren jäsenen . Kenshin ottaa vastaan ​​apua Oniwaban-shulta, suorittaa oppisopimuskoulutuksensa opettajansa Hiko Seijuron luona , jonka hän jätti monta vuotta sitten, ja kukistaa Shishion kaksintaistelussa, jonka jälkeen hän ja hänen ystävänsä palaavat Tokioon.

Kolmannessa osassa päähenkilöllä on uusi voimakas vihollinen - Yukishiro Enishi , joka haluaa kostaa vanhemman sisarensa Tomoen kuoleman , joka oli Kenshinin vaimo bakumatsu-kaudella, mutta kuoli vahingossa kätensä kautta. Enishi ja hänen avustajansa hyökkäävät Kenshinin läheisten ihmisten kimppuun ja sieppaavat Kaworun ja teeskentelevät hänen kuolemaansa mestarillisesti. Kenshin joutuu epätoivoon, mutta hänen ystävänsä saavat selville, että Kaworu on elossa, ja lähtevät pelastamaan häntä. Enishi häviää taistelussa Kenshinin kanssa ja luopuu kostosta; ystävät, pelastetun Kaworun kanssa, menevät kotiin. Ajan myötä Kenshin löytää todellisen mielenrauhan, menee naimisiin Kaworun kanssa ja hänestä tulee poikansa Kenjin isä .

Hahmot

Kriitikot panivat merkille sarjan "Rurouni Kenshin" hahmot hahmojen hienostuneisuudesta ja toimien luonnollisuudesta, jotka seuraavat orgaanisesti aiemmista tapahtumista hahmojen elämässä [8] [9] . THEM Anime Reviews -sivuston arvioija väitti, että hahmoja on vaikea jakaa hyviin ja huonoihin: jokaisella heistä on oma totuus, ja lukijan myötätunto yhdessä tilanteessa voi olla Kenshinin ja hänen ystäviensä puolella, ja toisessa - vastustajiensa puolella [10] . Mangan kirjoittaja Nobuhiro Watsuki myönsi, että hän oli huono roistoissa , joiden hahmo koostuu yksinomaan negatiivisista ominaisuuksista, ja yritys luoda tällaisia ​​sankareita yhteen teoksen osaan epäonnistui [11] .

Seuraavassa on luettelo sarjan päähenkilöistä. Kaikki nimet on kirjoitettu perinteisessä japanilaisessa järjestyksessä: Sukunimi Etunimi.

Himura Kenshin (緋村 剣心)  on päähenkilö, vaeltava soturi, joka on aseistettu miekalla, jonka takana on terä.

Kamiya Kaoru (神谷薫) on nuori  nainen Tokiosta, joka omistaa kenjutsu -koulun , joka opettaa Kamiya Kasshin -nimistä miekkailutyyliä.

Sagara Sanosuke (相 楽 佐之助)  on palkattava nyrkkitaistelija, josta tulee Kenshinin paras ystävä ja kumppani useimmissa hänen taisteluissaan.

Myojin Yahiko (明 神 弥彦 Myo:jin Yahiko )  on köyhän samurain poika , orpo, jonka Kenshin pelasti yakuzasta ja joka haluaa tulla yhtä vahvaksi kuin hänen pelastajansa.

Takani Megumi (高 荷 恵)  on lahjakas lääkäri, joka työskenteli huumekauppiaalle ja pääsi hänestä eroon Kenshinin ja hänen ystäviensä toimesta.

Hiko Seijuro XIII ( jap. 比古 清十郎 十三代 Hiko Seiju: ro: Ju: sandai )  on synkkä ja epäsosiaalinen Kenshinin opettaja, joka on häntä paljon parempi voimaltaan ja taidoltaan.

Shinomori Aoshi (四乃森 蒼紫) on  Kiotosta kotoisin olevan ninjaryhmän Oniwaban-shun päällikkö. Aluksi hän vihaa Kenshiniä, mutta myöhemmin hänestä tulee hänen liittolainen.

Saito Hajime (斎 藤)  on Kenshinin vihollinen Bakumatsusta lähtien, yksi harvoista, joka voi taistella häntä vastaan ​​tasa-arvoisin ehdoin.

Shishio Makoto (志々雄 真実) on  entinen hitokiri, jonka Meijin hallitus teloitti, mutta joka selvisi hengissä ja suunnitteli vallankaappauksen.

Yukishiro Enishi (雪 代縁)  on Kenshinin ensimmäisen vaimon nuorempi veli, joka suunnitteli kostaa sisarensa kuoleman.

Ashitaro Hasegawa (長谷川芦太郎)  on entinen vanki, joka löysi Maoton Shishio-miekan .

Luontihistoria

Sengoku no Mikazuki

Ensimmäiset ideat ja luonnokset tulevasta Kenshin-mangasta tulivat Watsukilta kauan ennen lopullisen version työskentelyä. Joten vuonna 1987 hän loi ensimmäisen ammattiteoksensa nimeltä "Sengoku no Mikazuki" ( Jap. 戦国の三日月 Sengoku no mikazuki , "Crescent of the Moon in the Sengoku aika ") , jonka juoni viittaa epäsuorasti "Sengoku no Mikazuki" -maailmaan. Rurouni Kenshin". Huolimatta siitä, että tämä manga sijoittuu neljä vuosisataa ennen lopullisen version tapahtumia, sen hahmot ovat tunnistettavia luonnoksia tulevista sankareista. Tarinan vahvin miekkamies Hiko Seijuro, joka käyttää kuvitteellista miekkailutyyliä nimeltä Hiten Mitsurugi, pelastaa Isshinta-nimisen talonpoikaispojan julmalta samurailta, josta tulee myöhemmin Hikon seuraaja yrittäessään muuttaa maan kohtaloa. Watsuki suunnitteli alun perin luovansa Pohjois-Eurooppaan sijoittuvan fantasiamangan , jossa Hiko Seijuro on ritari ja Isshinta talonpojaksi muuttunut sotilas. Myöhemmin mangaka kuitenkin koki, että fantasiaympäristö oli liian banaali, ja siirtyi Sengokun japanilaiseen historialliseen ajanjaksoon. Watsukin kanssa työskennellyt toimittaja luuli alun perin Hikon olevan mangan päähenkilö, mutta kirjoittaja itse piti aina Isshintaa päähenkilönä, koska hän piti heikommista sankareista, joiden piti kasvaa ja tulla vahvemmaksi ja rohkeammaksi [12] .

Joitakin yksityiskohtia tästä varhaisesta luonnoksesta käytettiin sitten mangan lopullisessa versiossa. Joten juonen mukaan Hiko Seijuro XIII on Sengokun aikana kehittyneen Hiten Mitsurugi -tyylin perillinen ja vartija [13] . Lisäksi Hiko pelastaa kyläpojan nimeltä Sinta rosvoilta, minkä jälkeen hän ottaa hänet opiskelijakseen ja antaa hänelle uuden nimen - Kenshin [14] . Teos "Sengoku no Mikazuki" sisällytettiin mangan "Rurouni Kenshin" kuudenteen osaan.

Rurouni: Meiji Kenkaku Romantan

Kenshinin tarinan lähempi prototyyppi oli kaksi toisiinsa liittymätöntä lyhytmangaa nimeltä Rurouni : Meiji Kenkaku Romantan Meiji era) . Ne ilmestyivät vuosien 1992 ja 1993 mangalehdissä Weekly Shonen Jump Special, ja myöhemmin ne sisällytettiin lopullisen Rurouni Kenshinin ensimmäiseen ja kolmanteen osaan. Ensimmäisessä tarinassa, joka oli vain 31 sivua pitkä, nimetön päähenkilö, joka on Kenshinin alkuperäinen kuva [15] , auttaa varakasta tyttöä nimeltä Raikoji Chizuru. Toisessa mangassa, ei paljon pidempi kuin ensimmäinen, Kenshinin kaltainen hahmo pelastaa Kamiya-perheen dojon rikollispomolta, joka suunnitteli mennä naimisiin perheen vanhimman tyttären Megumin (myöhemmin Takani Megumiksi) kanssa. Päähenkilöä avustaa Megumin nuorempi sisko ja veli Kaoru ja Yahiko, joista lopullisessa versiossa tuli Kamiya Kaoru ja Myojin Yahiko. Vaikka heidän persoonallisuutensa jo tässä vaiheessa muistutti heidän tulevia inkarnaatioitaan Rurouni Kenshinissä, Megumi oli paljon arkampi ja päättämättömämpi kuin lopullisessa versiossa [16] .

Lopullinen versio

Watsukin mukaan Kenshin-mangan lopullinen versio ei muodostunut aivan hänen toiveensa mukaan. Hänen oli vaikea luoda historiallista fiktiota ja hän piirsi mieluummin mangaa nykymaailmasta. Lehden toimittaja kuitenkin pyysi historiallista kontekstia, ja Watsuki suostui [16] , vaikka tämä vaati perusteellista tutkimista tuon ajan realiteeteista [17] . Mangakan tarkoituksena oli käyttää Bakumatsu-aikaa kontekstina historiallisen romaanin Blaze O Sword! ( japani: 燃えよ剣 Moe yo ken ) kirjoittanut Ryotaro Shiba . Watsuki piti Bakumatsun kaoottista aikaa kuitenkin liian vaikeana kuvata ja muutti työnsä historiallisen ajanjakson rauhallisemmaksi Meijin aikakaudeksi tutustuttuaan romaaniin Sugata Sanshiro (姿 三四郎) , joka perustui Judo .Genius . Kirjoittaja kesti kauan valita mangan otsikko: vaihtoehtoja olivat "Nishin kenshi" ( Jap.二心剣士, "Warrior with two hearts") , "Yorozuya Kenshin" ( Jap.よろず屋剣心, "Kenshin on a jack of all trades") ja muunnelmat sanat "Ruroni" ja "Kenshin", jotka on kirjoitettu eri hieroglyfeillä [16] . Sana "ruroni", joka tarkoittaa suunnilleen "kulkuria", on kirjoittajan neologismi , joka koostuu kanjista "ru" ( jap.流, "vaeltaa", "mennä virran mukana") ja " ronin " ( jap.浪人) [ 19] .

Watsuki ei alun perin aikonut piirtää pitkää mangaa. Hänen mielestään työn piti päättyä päähenkilön lähtöön Kiotoon useiden Tokiossa tehtyjen seikkailujen jälkeen. Vähän ennen mangan odotettua valmistumista kävi kuitenkin selväksi, että lukijoiden kiinnostus sitä kohtaan ei haihtunut, ja Watsuki päätti jatkaa sitä [20] . Mitä tulee juonen kehittämiseen, kirjoittajalla oli jo työvaiheessa ajatus luoda mangan neljäs osa. Sen piti olla "osa Hokkaidoa", jonka toiminta tapahtui Japanin pohjoisimmalla saarella . Myöhemmin kirjoittaja piti kuitenkin parempana pysähtyä kolmeen osaan ja aloittaa uusi projekti [21] .

Huolimatta siitä, että mangan julkaissevan Weekly Shonen Jump -lehden kohdeyleisö oli poikia ja nuoria miehiä, Watsuki käsitti teoksensa alusta alkaen erilaisena kuin klassinen shonen manga. Kirjoittajan mukaan hän luki usein mangaa tytöille , mikä vaikutti hänen työhönsä [20] . Julkaisun alkamisen jälkeen Watsuki luotti naisyleisön tiettyyn reaktioon [18] , ja se ylitti kaikki hänen odotuksensa: tyttöjen kirjeet muodostivat yli 90 % kirjoittajan kirjeenvaihdosta [22] . Juonen kehittyessä kirjailija kuitenkin siirsi painopisteen miesten ystävyyteen ja kilpailuun, minkä jälkeen lukijaarvostelujen osuudet muuttuivat nuorten miesten eduksi [20] . Kriitikot huomasivat myös erot Kenshinin ja tavallisen shonen mangan välillä. Niinpä Robin Brennerin kirjassa Understanding Manga and Anime Watsukin työ nähtiin siirtymävaiheena shounen- ja shojo-metagenren välillä [23] , ja yhdysvaltalaisen  THEM Anime Reviews -sivuston arvioija Carlos Ross totesi , että Rurouni Kenshin muistutti paikoin Tyypillinen manga tytöille " Fushigi Yuugi " (" Mysteeripeli") [10] .

Materiaalit

Manga

Rurouni Kenshin -mangan ensimmäinen luku ilmestyi 25. huhtikuuta 1994 Weekly Shonen Jump -lehden 19. numerossa [24] . Mangan julkaisemista jatkettiin tässä lehdessä seuraavat viisi vuotta [25] , kunnes Watsuki päätti lopettaa sen. Japanilainen kustantamo Shueisha julkaisi mangan, jossa oli sen päättyessä 255 lukua, 28 osana , joista ensimmäinen julkaistiin 2. syyskuuta 1994 [26] ja viimeinen 4. marraskuuta 1999 [27] . Vuosina 2006-2007 manga julkaistiin uudelleen laajennetussa muodossa (ns. "kanzenban"), tällä kertaa 22 osana, jotka sisälsivät erilaisia ​​lisämateriaaleja [28] . Yhdysvalloissa mangan julkaisi Viz Media [29] [30] vuosina 2003–2006 . Venäjällä Rurouni Kenshin -mangaa ei ole lisensoitu helmikuusta 2013 lähtien.

Mangan myyntiluvut olivat vahvat Japanissa, noin 51 miljoonaa kappaletta vuonna 2008 [5] , ja se saavutti huomattavan suosion muissa maissa, koska se käännettiin yli 10 kielelle. Vuonna 2004 Rurouni Kenshin sijoittui yhdysvaltalaisen sarjakuvamarkkinoiden tarkkailijan ICv2:n mukaan myytyjen kappaleiden lukumäärän perusteella ensimmäiseksi Yhdysvaltojen suosituimpien mangan listalla [31] . Mangan yksittäiset osat olivat myös erittäin suosittuja: esimerkiksi yhdysvaltalaisen Nielsen BookScanin mukaan Volume 3 oli myydyimpien graafisten romaanien listan kärjessä kahden viikon ajan vuonna 2004 [32] ja osa 27 oli sijoittui kaksi vuotta myöhemmin samassa listassa 2. sijalle [33] . Samasta kolmannesta osasta, helmikuussa 2004, tuli ensimmäinen [34] graafinen romaani, joka sisällytettiin USA Todayn 150 myydyimmän kirjan luetteloon [35] .

Manga sai kiitettävät arvostelut arvioijilta, jotka panivat merkille juonen asiantuntevan rakenteen, joka koostui monista tiiviisti toisiinsa kietoutuneista linjoista [34] [36] , ja hyvän lopetuksen, joka ratkaisi suurimman osan työssä esiin nostetuista ongelmista [37] . Mangan menestynein, dynaamisin ja jännittävin osa tunnustettiin toiseksi - "Kioton taisteluksi", Kenshinin ja Shishio Makoton väliseksi yhteenotoksi [38] [39] , mutta arvostelijat löysivät valituksia viimeisestä, kolmannesta osasta: mielipide, kirjoittaja alkoi toistaa itseään siinä [40] . "Kioton osa" ei kuitenkaan ollut täysin vapaa kriittisistä arvosteluista: useat arvostelijat kritisoivat sen päättymistä, koska Kenshin ei tappanut vastustajaansa: Shishio Maoton ruumiin ominaisuuden vuoksi hän syttyi spontaanisti taistelun aikana ja paloi elävältä. Chris Beveridge , Mania.comin  kriitikko, katsoi, että tämä juonilaite onnistui pelastamaan päähenkilön joutumasta rikkomaan lupaustaan ​​olla koskaan tappamatta [41] . Oli kuitenkin myös päinvastainen näkemys: koska Kenshin ja Shishio edustivat vastaavasti armon ja julmuuden ideologioita, Kenshinin ei olisi missään tapauksessa pitänyt tappaa vihollistaan ​​- muodollinen voitto taistelussa olisi johtanut paljon syvempään ideologiaan. päähenkilön tappio [42] [43 ] .

Yhtenä syynä Watsukin luomusten suosioon nimettiin melko tarkat viittaukset tositapahtumiin [34] ja fiktion taitava upottaminen historialliseen kontekstiin [9] [39] . Kriitikot kiinnittivät erityistä huomiota siihen, että kirjoittaja yritti selittää hahmojen epärealistisimpiakin temppuja fysiikan lakien avulla, eikä viitannut taikuuteen tai paranormaaliin ilmiöön [44] [45] [46] . Myös useimpien toissijaisten hahmojen hyvin kehitetyt tarinat, jotka on kirjattu pääjuoniin, ansaitsivat kiitosta [40] , mutta yksi arvioija valitti, että hahmot eivät käytännössä kehity sarjan aikana ja kaikki heidän toimintansa ovat määrätietoisia. näillä menneillä tarinoilla [47] , kun taas toinen arvioija huomautti, että Kenshinin vihollisten joukossa on liian monia naurettavia ja äärimmäisen outoja hahmoja [38] . Piirustuksen osalta Mania.comin arvioija Megan Lavey totesi, että Watsukin  piirustustyyli on kokenut merkittäviä muutoksia mangan viiden vuoden aikana: toisaalta piirustuksen laatu on parantunut merkittävästi ajan myötä, toisaalta, lähempänä finaalia, joidenkin hahmojen ulkoasua yksinkertaistettiin liikaa [40] . Tästä huolimatta Lavey ylisti kaikkien kohtausten taustojen yksityiskohtaista ja huolellista toistoa [48] , ja Evgeny Kan venäjänkielisestä AniMag-verkkolehdestä totesi, että hahmojen tunnelman voi päätellä mangan taustoista [49] . . Yleisesti ottaen mangaa pidettiin onnistuneena - esimerkiksi amerikkalaisen Anime News Network -sivuston arvioija , joka vertasi projekteja "Rurouni Kenshin" ja " Shaman King " (entinen avustaja Watsuki Hiroyuki Takei ), kirjoitti:

Rurouni Kenshinin kirjoittajana Watsuki on osoittanut olevansa [...] tarinankerrontamestari, joka löytää jatkuvasti tapoja yhdistää hahmojen hahmot ja aikomukset heidän toimintaansa. Kun Kenshin teki jotain, lukija tiesi aina syyn siihen. Kenshinin persoonallisuus ja historia heijastui selkeästi mangan pääosissa suurella vaikutuksella.

Alkuperäinen teksti  (englanniksi)[ näytäpiilottaa] Kenshinin myötä Watsuki vakiinnutti itsensä [...] tarinankerronnan mestariksi, joka löytää jatkuvasti tavan yhdistää hahmojensa persoonallisuudet ja aikomukset heidän toimintaansa. Kun Kenshin ryhtyi toimiin, lukija tiesi aina miksi. Hänen persoonallisuutensa ja historiansa heijastui helposti mangan pääkaareista upeaan vaikutukseen. - Justin Freeman, Anime News Network [8]

Mangalla on kolme lyhyttä jatko-osaa ja yksi vaihtoehtoinen versio. Ensimmäinen jatko-osa on yksittäinen luku nimeltä "Yahiko no Sakabatou" (弥彦の 逆刃刀 , Yahiko no sakabatō: "Yahiko's Sakabatō") ja kertoo kuinka aikuinen Yahiko pelasti ystävällisen dojon omistajan tyttären tunkeilijoilta. Tämä luku julkaistiin Weekly Shonen Jumpissa mangan valmistumisen jälkeen, eikä sitä sisällytetty ensimmäiseen painokseen, mutta se sisällytettiin toiseen painokseen [50] . Toinen jatko-osa, joka myös koostui yhdestä luvusta, oli nimeltään "Haru ni Sakura" ( japanilainen 春に桜, "Kevätkirsikankukka") ja kuvasi kaikkien mangan päähenkilöiden kohtaloa. Päähenkilöt - Kenshin ja Kaoru poikansa Kenjin kanssa, Misao, Aoshi, Megumi, Yahiko ja hänen tyttöystävänsä Tsubame , kokoontuivat katsomaan kirsikankukkia , keskustelivat asioistaan. Keskusteluissa he mainitsivat, että Sagara Sanosuke matkusti ympäri maailmaa ja palasi Mongoliassa Japaniin, ja Saito Hajime on elossa ja tekee työtään Hokkaidossa. Tämä luku julkaistiin Kenshin Kadenissa (剣心華伝) , joka on yksi vuonna 1999 julkaistun Rurouni Kenshin -sarjan virallisista tietosanakirjoista [51] . Kolmas jatko-osa nimeltä Chapter Zero (第零 幕 Dai zero maku ) julkaistiin Weekly Shonen Jump -lehdessä elokuussa 2012 [52] . Luku Zero tapahtuu vähän ennen mangan alkua. Yokohamassa ollessaan Kenshin suojelee amerikkalaista nimeltä Elder, joka on tullut Japaniin hoitamaan köyhiä häikäilemättömältä kilpailijalta. Poistuessaan Japanista Elder neuvoo Kenshiniä pysähtymään jonnekin parantamaan ruumiillisia ja henkisiä haavojaan, ja hänen neuvonsa ansiosta Kenshin päättää myöhemmin asettua Kaworun dojoon. Mangan vaihtoehtoinen versio alkoi ilmestyä Jump SQ:ssa. toukokuussa 2012 otsikolla "Rurouni Kenshin: Kinema-ban" (る ろうに剣心 -キネマ版- , "Film version"; tunnetaan myös nimellä Cinema-ban, Rurouni Kenshin Reboot ja Rurouni Kenshin Restoration.) [53] . Tämän version juoni noudattaa suunnilleen mangaan perustuvan elokuvan juonia . Kenshinin päävihollinen on Takeda Kanryu , huumekauppias, ja kaikki muut vastustajat toimivat Takedan palkkaamina taistelijina tuhoamaan Kenshinin ja vangitsemaan Kaorun dojon.

Spin-offit

Rogue Kenshin: Tietäjä liekistä

Rurouni Kenshin: Master of Flame on 2-luvun spin-off manga Shishio Makotosta. Ensimmäisessä osassa nähdään hänen tuttavuutensa Yumiin ja toisessa osassa Jeepongatana-ryhmän muodostuminen.

Rurouni Kenshin: Ashitaro Bandit

Rurouni Kenshin Variant Story: The Criminal Ashitarou on 2-luvun jatko-manga. Manga kertoo tarinan uudesta hahmosta nimeltä Ashitaro Hasegawa, joka oli vangittu Tokiossa rikoksesta. Vapautuessaan hän tapaa Aran Inouen ja salaperäisen tytön, joka väittää odottaneensa vapauttamistaan ​​pitkään. Tämä manga on esiosa päämangan 4. Hokkaidon kaarelle.

Rurouni Kenshin: Elokuvaversio

Manga, joka on tuotettu Rurouni Kenshin -elokuvan julkaisun kunniaksi. Se on vaihtoehtoinen tarina pääteoksen juonesta.

Anime

Kazuhiro Furuhashin ohjaama animesarja esitettiin Japanissa Fuji TV : ssä 10. tammikuuta 1996 - 8. syyskuuta 1998. Aniplex ja Fuji TV vastasivat tuotannosta, ja Studio Gallop (jaksot 1-70) ja Studio Deen (jaksot 71-95) tekivät varsinaisen animaation . Viimeistä 95. jaksoa ei lähetetty japanilaisessa televisiossa, mutta se esitettiin videokasetteilla ja DVD -levyillä [ 55 ] . Sarja, joka koostui 3 kaudesta, toisti melko tarkasti mangan kaksi ensimmäistä osaa, mutta sitten kirjoittajat siirtyivät pois juonesta ja alkoivat luoda novelleja Kenshinistä ja hänen ystävistään, joilla ei ollut mitään tekemistä alkuperäisen tarinan kanssa. Tämä tehtiin, jotta Nobuhiro Watsuki pystyisi viimeistelemään mangan kolmannen osan työskentelyn, joka myös oli tarkoitus kuvata. Mutta näiden suunnitelmien ei ollut tarkoitus toteutua: runsaat jaksot, jotka eivät liittyneet pääteoksen juoneeseen, johtivat animen suosion laskuun, ja työ sen parissa lopetettiin [56] .

Anime "Rurouni Kenshin" näytettiin useissa televisioverkoissa yli 20 maassa ympäri maailmaa, ja Japanissa se oli useita kertoja sadan suosituimman joukossa. Niinpä TV Asahi teki syyskuussa 2005 kyselyn maansa asukkaiden keskuudessa tunnistaakseen suosituimmat animesarjat. Tuloksena "Rurouni Kenshin" sijoittui 66. [57] . Lisäksi TV Asahi teki verkkokyselyn, johon kuka tahansa voi osallistua. Kyselyn tulosten mukaan anime nousi hieman rankingissa ja sijoittui sijalle 62 [6] , ja noin vuotta myöhemmin suoritetussa uusintaäänestyksessä sarja vahvisti asemaansa voimakkaasti ja oli 26. [7] . Japanilaisen Animage -lehden mukaan Rurouni Kenshin sijoittui 9. sijalle vuoden 1996 20 parhaan animen joukossa [58] , ja vuotta myöhemmin 20 parhaan miespuolisen animehahmon luettelossa ilmestyi kaksi tämän sarjan sankaria kerralla: Himura Kenshin ja Seta Sojiro (4. ja 18.) [59] . Yhdysvalloissa sarja oli ehdolla vuoden 2006 American Anime Awards -kilpailuun Longrunning Series -kategoriassa ja pääsi finaaliin, mutta hävisi Fullmetal Alchemistille [60] . Sarjan suosiota vahvistaa myös se, että kysely "Rurouni Kenshin" sijoittui 8. sijalle eniten haetuista kategorioista "TV-sarjat ja elokuvat", jonka Lycos -hakukone julkaisi vuoden 2003 lopussa [ 61] , ja 10. luokassa "anime" vuonna 2005 [62] .

Kriitikot ja arvostelijat suhtautuivat sarjaan yleensä myönteisesti. Huolimatta siitä, että ensimmäinen kausi oli heiltä kohtalainen [63] [64] , ja kolmas, joka koostui kokonaan täyteaineista , sai harvinaisia ​​poikkeuksia lukuun ottamatta erittäin negatiivisia arvosteluja [38] [56] , toinen kausi toistui. mangan toinen osa on saanut lähes yksinomaan positiivisia arvioita [65] [66] . Kriitikot kiittivät sarjan "animetaidetta" "klassisilla hahmokuvioilla […] ja aikakauden anime-kuvajärjestelmän elementeillä" [46] sekä hyvää hahmo- ja taustataidetta [66] , erityisesti tiukan budjetin animelle [65 ] ] . Arvostelijat pitivät alkuperäisestä japanilaisesta ääninäyttelijästä ja havaitsivat, että seiyu -äänet , ääninäyttelijät, sopivat hahmoihin erittäin hyvin [67] . Arvostelijat kehuivat myös musiikkia sanoen, että perinteiset sävelet yhdistettynä moderneihin kitarariffeihin kuulostavat upealta [68] ja välittävät täydellisesti hahmojen tunnelman ja yleisen tunnelman. Alku- ja päätösaiheista kuitenkin valitettiin: yksi arvioijista koki, että sarjan luojat eivät täysin pystyneet valitsemaan tarvittavia sävellyksiä ensimmäisen ja viimeisen näytönsäästäjän videojaksoon [47] . Kuitenkin peräti kaksi tällaista sävellystä sisältyi Animage-lehden mukaan kahdenkymmenen parhaan animekappaleen joukkoon: vuonna 1996 - "Heart of Sword - Yoake Mae", jonka esitti Takanori Nishikawa , sijoittui 7. [69] , ja vuotta myöhemmin - " 1/3 no Junjou na Kanjou ", Siam Shade , joka saavutti 13. sijan [70] . Animen puutteista kriitikot huomauttivat, että useimmat sarjan taisteluista ovat huonosti animoituja ja sisältävät suuren määrän staattisia kehyksiä värillisten palkkien taustalla kuvaamaan hahmojen nopeaa liikettä [71] , sekä taisteluiden liiallinen kyllästyminen pitkillä dialogeilla [43] ja niiden yleinen ennustettavuus [47] .

Venäjänkielinen käännös

Venäjällä STS -kanava esitti animesarjaa arkisin 14. maaliskuuta - 27. heinäkuuta 2006 sarjakuvien päivittäisessä lohkossa [72] [73] . STS-kanava ei lisensoi sarjaa julkaistavaksi DVD:llä, vaan hankki vain oikeudet sen lähettämiseen. Lisäksi käännöstä ei tehty japanilaisesta alkuperäisestä, vaan tämän alkuperäisen Sony Pictures Entertainmentin englanninkielisestä testikäännöksestä . Tässä käännöksessä monia hahmojen dialogeja muutettiin, suuri määrä kohtauksia leikattiin uudelleen, jotka usein sensuroitiin, ja jostain tuntemattomasta syystä joidenkin hahmojen nimiä muutettiin: esimerkiksi Kenshin nimettiin Kenshiksi, Kaoruksi - Kori, Yahiko - Yoshi. Sensuuri näkyi eniten Kamatari -hahmon tapauksessa : hänen sukupuolensa ja seksuaalisen suuntautumisensa piilottamiseksi hänen vuoropuheluaan korjattiin vastaavasti [74] . Lisäksi Sony muutti sarjan nimeksi "Samurai X", joka viittaa päähenkilön tunnusomaiseen ristinmuotoiseen arpiin hänen vasemmassa poskessaan . Sonyn englanninkielinen käännös toimi pohjana venäjän ja joidenkin aasialaisten kielten jälkiäänitykselle [67] . Kaikki Sony-käännöksen ominaisuudet siirrettiin venäläiseen versioon, mukaan lukien nimi - sarjasta tuli nimi "Samurai X", ja hahmojen nimien muutoksiin lisättiin uusia vääristymiä: esimerkiksi Shinomori Aoshi STS-kopiointiversio nimettiin Oshi, Seta Sojiro - Sujiro, Saito Hajime - Sato jne.

Sony suunnitteli alun perin jakavansa käännöksen Yhdysvalloissa [76] , mutta heidän tekemänsä muutokset aiheuttivat tyytymättömyyttä amerikkalaisten fanien keskuudessa. Virallisen julkaisun puuttumisesta huolimatta "Rurouni Kenshinillä" Amerikassa oli siihen aikaan jo huomattava määrä faneja [77] . He syyttivät Sonya siitä, että se yritti tehdä sarjasta " uniikkoisempaa " pelaamalla tuloksena olevan nimikkeen halvalla suosiolla ja eksoottisuudella . Todettiin myös, että uusi nimi on virheellinen, koska päähenkilön kuvitteellisessa elämäkerrassa ei ole mitään, mikä viittaisi hänen samuraialkuperäänsä, ja siksi on väärin kutsua Kenshiniä samuraiksi [74] . Sony myi lopulta sarjan oikeudet Media Blastersille , ja hänen käännöksensä sai mainetta Yhdysvalloissa [78] . Media Blasters ei muuttanut otsikkoa ja rajoittui vähäisiin dialogien muokkauksiin, minkä seurauksena englanninkieliset fanit tunnustivat sen version menestyneemmäksi [68] .

Animaatioelokuva

Rurouni Kenshin: Ishin Shishi e no Requiem (るろうに剣心 維新志士への鎮魂歌Ruro:ni Kenshin - Ishin shishi e no rekuiemu , Rurouni Kenshin on ohjannut Imperiumin, Hatsu2 n: animaatio, T-filmi0, ohjannut Joulukuussa : Requishin: Requiemi. 1997 [79] . Elokuva on lisensoitu Yhdysvalloissa nimellä Samurai X: The Motion Picture. Anime-sarjan tapaan suunniteltu elokuva kertoo kapinallisista Takimi Shiguresta, joka suunnitteli kaataakseen Meijin hallituksen. Tarinan mukaan Bakumatsun viimeisinä vuosina Aizu Domainin joukot aloittivat epätoivoisen hyökkäyksen imperialistien johtajia vastaan. Hyökkäyksen aikana taistelupaikalla ollut Kenshin tappoi yhden shogunaatin vahvimmista miekkamiehistä, Takatsuki Gentatsun. Monia vuosia myöhemmin, vuonna 1879, ollessaan matkalla ystävien kanssa Yokohamaan , Kenshin tapaa Gentatsun sisaren Tokin ja hänen entisen työtoverinsa Shiguren. Shigure suunnittelee salaa kapinaa ja suunnittelee salamurhaavansa Japanin pääministerin ja kaatavansa Meijin hallituksen kostaakseen bakumatsussa kuolleen perheensä. Kapinalliset räjäyttävät Britannian konsulaatin rakennuksen ja järjestävät aseellisia mellakoita paraatin aikana Tokiossa. Kenshin ottaa Shiguren kimppuun ja kukistaa tämän, mikä auttaa estämään hallitukselle kohdistuvan vaaran.

Elokuva sai melko keskimääräisiä arvosteluja kriitikoilta: he pitivät Kenshinin päävastustajan Shiguren hahmon kehityksestä [9] , vaikka elokuvan juonissa oli tietty toissijainen luonne suhteessa animesarjaan [80] . Lisäksi elokuvassa oli toistuvia muistoja hahmoista, jotka häiritsivät yleisöä, eikä liian hyvää musiikkia [81] . Animaation laatua arvioitaessa kriitikoiden mielipiteet jakautuivat: oli sekä sen arvoiseksi katsoneita [82] että paheksuvia [9] .

OVA

Rurouni Kenshin -sarjaan kuuluu elokuvan lisäksi kolme OVA :ta , joissa tekijät yrittivät heijastaa tarkemmin vallankumouksen aikaista Japania. Elokuviin ja animesarjoihin verrattuna molempien OVA:iden grafiikka on paljon realistisempi. Taustana käytettiin kuvattuja otoksia näkymistä ja rakennuksista, ja niitä editoitiin käsin piirretyillä animaatiokehyksillä antamaan kuvalle lisää realistisuutta [83] . OVA:t, jotka julkaistiin alun perin lyhyinä 30 minuutin jaksoina (ensimmäisessä OVAssa oli neljä jaksoa, toisessa kaksi), julkaistiin sitten uudelleen yksittäisinä elokuvina. Niissä ääniraitaa muutettiin ja vähennettiin merkittävästi, vaikkakaan taustasävellyksiä muuttamatta tai ohittamatta [84] .

Rurouni Kenshin: Tsuioku Hen

Ensimmäinen OVA, jonka otsikko on "Rurouni Kenshin: Tsuioku Hen" (る ろうに剣心 追憶編 Ruro: ni Kenshin - Tsuyoku hen , "Rurouni Kenshin: Memories") , joka tunnetaan Yhdysvalloissa nimellä "Samurai X:" ("Samurai X:"). X: Trust and Betrayal), julkaistu Japanissa vuonna 1999 [85] . Se perustuu vahvasti mangaan ja keskittyy Kenshinin menneisyyteen ja hänen työhönsä imperialistien salamurhaajana Tokugawan shogunaatin viimeisinä vuosina. Tarinassa nuori nainen Yukishiro Tomoe tulee todistamaan yhtä Kenshinin tekemistä murhista. Hän ottaa hänet mukaansa ja juoksee myöhemmin hänen kanssaan vainosta kylään. Siellä Kenshin ja Tomoe asuvat talonpoikaparin varjossa, jotta ne eivät herättäisi epäilyksiä. Tomoe osoittautuu petturiksi; Yritettyään pelastaa Kenshinin rikoskumppaneilta, hänet tapetaan tämän kädestä. Kuolemaansa järkyttynyt Kenshin lupaa jatkaa taistelua uuteen Meijin aikakauteen asti ja jättää sitten salamurhaajan ammatin ikuisesti.

OVA sai kritiikkiä kriitikoilta, jotka panivat merkille erittäin hyvän animaation ja äänen [83] , mukaansatempaavan tarinan ja - erikseen - suuren määrän väkivaltaa, joka on kuitenkin tyylitelty ja muistuttaa Akira Kurosawan samuraielokuvia [ 83] . 86] [87] . Anime News Networkin arvioija pani merkille taistelun realistisuuden ja kauneuden, [84] ja useat muut kriitikot pitivät OVA:ta "lähes täydellisen animen ruumiillistumana" [88] [89] . Eräs AnimeJump.com-sivuston arvostelija kuitenkin valitti, että toiminnantäyteiset gallonat verta näytöllä ei lisää yhtään mitään juonen, joka kärsii syvyyden puutteesta, ja totesi myös oudon ja epäloogisen lopun, jossa Kenshin vannoo lopettavansa tappamisen sinä päivänä. . hetki, jolloin se on hänelle sopiva [87] . Toinen kriitikko vertasi tappamaan pakotetun kiltti ja idealistisen Kenshinin sisäistä konfliktia Anakin Skywalkerin tarinaan Star Warsista , mutta samalla pani merkille päähenkilön odottamattoman äkillisen siirtymisen säälimättömän tappajan elämästä rauhanomaiseen talonpoikaiselämään. [90] . Kesäkuussa 2009 Rurouni Kenshin: Tsuioku Hen oli korkein käyttäjäarvio animeista Anime News Network -tietokannassa [91] .

Rurouni Kenshin: Seisou Hen

Toinen OVA nimeltään "Rurouni Kenshin: Seisou Hen" (る ろうに剣心 星 霜編Ruro: ni Kenshin - Seiso: hen , "Rurouni Kenshin: The Past Years") , joka tunnetaan Yhdysvalloissa nimellä "Samurai X" (": Reflection": Samurai X : Reflection"), julkaistiin Japanissa 19. joulukuuta 2001 [92] . Merkittävä osa siitä on Kenshinin kanssa tapahtuneiden tapahtumien esittely Kamiya Kaorun näkökulmasta. Muuten OVA on kuitenkin löyhästi sidottu mangaan ja keskittyy tapahtumiin, jotka tapahtuivat sen päättymisen jälkeen. Juonen mukaan useiden vuosien rauhanomaisen elämän jälkeen syyllisyys murhiin valtaa jälleen Kenshinin, ja hän päättää lähteä jälleen vaeltamaan ja lähtee myöhemmin mantereelle auttamaan maansa armeijaa ensimmäisessä Japanin ja Kiinan välisessä sodassa . . Hänen poikansa Kenji alkaa kasvaessaan vihata isäänsä perheensä laiminlyönnistä. Vaelluksensa aikana Kenshin saa tartunnan tuntemattomaan sairauteen, joka tuhoaa hänen ruumiinsa hitaasti, ja palattuaan Tokioon hän kuolee Kaworun syliin. Kenshinin vasemmalla poskella oleva ristinmuotoinen arpi, jonka Kenshin sai Bakumatsu-vuosina, katoaa ja symboloi rauhaa, jonka entinen salamurhaaja on vihdoin löytänyt.

Toinen OVA sai jonkin verran vähemmän suotuisat arvostelut kuin ensimmäinen. Huolimatta siitä, että kriitikot panivat merkille animaation ja musiikin korkeimman laadun [93] [94] , he väittivät, että useimmat hahmot ja erityisesti päähenkilö tekevät koko tarinan asioita, jotka ovat täysin outoa [95] . Kritiikkiä herättivät myös OVA:n viimeiset otokset, joissa nuori Himura Kenji ja hänen tyttöystävänsä Chizuru vannovat elävänsä onnellisena elämänsä loppuun asti. Yksi tarkkailijoista totesi ironisesti, että Konna Kenshinin kuvitteellisessa maailmassa Venäjän ja Japanin sota alkaa hyvin pian , josta Japani selviää raskain tappioin, ja näin ollen sankarien toiveet pitkäaikaisesta onnellisuudesta ovat enemmän kuin illuusiota [ 96] . IGN - arvostelija sanoi suoraan, että "Seisou Hen" edustaa tarpeetonta loppua sarjalle, jolla oli jo loppu [97] . Mangan luoja Nobuhiro Watsuki oli myös tyytymätön lopputulokseen ja sanoi, että hänen mielestään Kenshin ansaitsi onnellisen lopun [98] . Lisäksi arvioijat kutsuivat koko toimintaa "ikävystäväksi ja ärsyttäväksi melodraamaksi", [93] ja Kenshinin ääntä esittäneen naisseiyuun Mayo Suzukazen ääni ei sopinut yli neljäkymmentä vuotta vanhalle sankarille [94] . THEM Anime Reviewsin arvioija kuitenkin piti draamaa houkuttelevana ja heijastelee Kenshinin persoonallisuuden monimutkaisuutta ja syvyyttä [99] . Anime-Planet.com-sivuston kriitikko oli hänen kanssaan samaa mieltä sanoen, että ruumiiltaan ja hengeltään vahvan päähenkilön muuttuminen heikoksi, syyllisyyden piinaamaksi vanhaksi mieheksi on täysin luonnollista: vaikka Kenshin yrittää sovittaa rikoksiaan pelastaessaan puolustuskyvyttömiä, hän ei voi herättää henkiin aiemmin tappamiaan ihmisiä, ja törmäys tämän yksinkertaisen totuuden kanssa osoittautuu hänelle kipeäksi. Lisäksi kriitikko pani merkille Kaworun vaikeiden kokemusten realistisuuden, rakastaen Kenshiniä ja etsiessään epätoivoisesti vastausta kysymykseen, rakastaako Kenshin häntä [100] .

Rurouni Kenshin: Shin Kyoto Hen

Kolmas OVA nimeltään "Rurouni Kenshin: Shin Kyoto Hen" (る ろうに剣心 新京都 編Ruro: ni Kenshin - Shin Kyo: to hen , Rurouni Kenshin: New Kyoto Arc) julkaistiin vuonna 2011 ja koostui kahdesta -5 minuutista . pitkiä jaksoja, jotka kertoivat Kioton kaaren tapahtumista Makimachi Misaon näkökulmasta. Ohjaaja, kuten ennenkin, oli Kazuhiro Furuhashi , kaikki päähenkilöt äänestivät samat näyttelijät, jotka työskentelivät aiemmissa projekteissa. Ainoa poikkeus oli Saito Hajime - hänen seiyunsa Hirotaka Suzuoki kuoli, joten kolmannessa OVAssa Saito puhui Ken Naritan [101] äänellä .

Näytön sovitus

Mangaan Rurouni Kenshin perustuva pitkä elokuva esitettiin elokuvateattereissa Japanissa 25. elokuuta 2012 alkaen ja tuotti 36,7 miljoonaa dollaria marraskuuhun mennessä, mitä pidettiin erittäin hyvänä alkuna [102] . Kenshinin roolia esitti näyttelijä Takeru Sato , joka on suuri mangafani [103] . Elokuvan on ohjannut Casey Otomo, joka vähän ennen tätä kuvasi historiallisen sarjan "The Tale of Sakamoto Ryome " ( Jap. 龍馬伝 Ryo: ma-den ) , joka myös sijoittuu Bakumatsun aikakauteen. Nobuhiro Watsuki oli myös mukana uuden elokuvan luomisessa, joka hyväksyi täysin Saton ehdokkuuden Kenshinin rooliin [104] ja ilmaisi useita ideoita, joita elokuvassa käytettiin [105] .

Kuvan juoni perustuu mangan ensimmäiseen osaan. Keisarillisten joukkojen voiton jälkeen Toban taistelussa Fushimi Kenshin, tuolloin valtava tappaja, katoaa ja ilmestyy Tokioon vain 10 vuotta myöhemmin rauhanomaisena kulkurina. Hän joutuu konfliktiin oopiumikauppiaan Takeda Kanryun ( Teruyuki Kagawa ) kanssa, jonka jengi yrittää viedä dojon pois Kaworulta ( Emi Takei ) ja hänen ainoalta opiskelijaltaan Yahikolta (Taketo Tanaka). Kenshin kukistaa koko jengin, ja sitten yhdessä nyrkkitaistelija Sagara Sanosuken ( Munetaka Aoki ) kanssa murtautuu Kanryun kartanoon ja pelastaa Takani Megumin ( Yu Aoi ), joka on valmistanut oopiumia Kanryulle vastoin tahtoaan. Myöhemmin poliisi Saitō Hajime ( Yosuke Eguchi ) pidättää huumekaupan. Yksi jäljellä olevista Kanryū-miehistä, hullu Udo Jin'e ( Koji Kikkawa ), sieppaa Kaworun pakottaakseen Kenshinin palaamaan häikäilemättömäksi tappajaksi. Hän melkein onnistuu, mutta hän häviää taistelun Kenshinin kanssa ja tekee itsemurhan. Elokuvan lopussa Kenshin, Kaoru, Sanosuke, Yahiko ja Megumi kokoontuvat dojoon.

Kriittiset arvostelut elokuvasta olivat pääosin myönteisiä. Pelot siitä, että se osoittautuisi halvaksi yritykseksi pelata animen ja mangan hypellä saadakseen lisää rahaa yleisöstä, eivät toteutuneet: elokuva kuvattiin riittävän laadukkaasti [106] [107] [108] . Arvostelijat ylistivät nopeatempoisia ja raivokkaita taistelukohtauksia minimaalisella CGI:llä, [106] [109] vaikka totesivatkin, että useissa jaksoissa hahmot tekivät täysin luonnottomia ja typerän näköisiä hyppyjä [110] . Kriitikoiden mukaan juoni oli suhteellisen johdonmukainen sovitus mangasta, vaikka elokuvan hahmojen runsaus ei antanut tekijöille riittävästi persoonallisuuksiaan [107] [110] . Arvostelijat [106] [108] [110] ylistivät näyttelijöitä ja näyttelijöitä , ja näyttelijätyöstä ilahtunut Nobuhiro Watsuki [105] oli heidän kanssaan samaa mieltä tästä . Eräs arvioija kuitenkin pani merkille Kenshinin "Oron ! " Toinen sanoi, että Kaworua näyttelevä näyttelijä on liian kaunis: mangassa Kaworun oletetaan olevan yksinkertainen ja vahvasti rakennettu, ja Megumi näyttää siihen verrattuna yksinkertaisesti upealta, ja elokuvassa Kaworu osoittautui Megumia kauniimmaksi [106] . Säveltäjä Naoki Saton säveltämä elokuvan partituuri sai melko korkeat arvosanat [106] [109] , vaikka lopputekstien mukana tullut pop-punk- kappale kuvattiin "lievästi sanottuna sopimattomaksi" [110] . Yleisesti ottaen elokuva arvioitiin vakaaksi ja mielenkiintoiseksi teokseksi, ei vain mangan sovituksen suhteen, vaan myös itsenäiseksi elokuvaksi [106] huolimatta siitä, että juoni muuttuu toisinaan kevytmieliseksi [109] ja hahmot, joiden ulkonäkö on mahdollisimman lähellä animen prototyyppejä [111] , näyttävät liian "sarjakuvamaisilta" 1800-luvun Japanin enemmän tai vähemmän uskollisesti renderoidussa ympäristössä [107] [110] .

Joulukuussa 2012 elokuvan espanjalainen levittäjä ilmoitti, että jatko-osa oli työn alla [112] .

Musiikki

Animesarjan musiikin sävelsi Noriyuki Asakura [113] ja Sony Records julkaisi useita ääniraitoja . Ensimmäinen, nimeltään "Rurouni Kenshin OST 1", sisälsi 23 kappaletta, joita käytettiin animen ensimmäisissä jaksoissa. Toinen levy, "Rurouni Kenshin OST 2 - Departure", sisälsi 21 kappaletta, joita käytettiin ensimmäisen kerran animessa ennen toista tuotantokautta. Kolmas, "Rurouni Kenshin OST 3 - Journey to Kioto", sisälsi 13 raitaa, jotka sisältyivät animen toiseen tuotantokauteen. Loput 12 kauden 3 kappaletta olivat viimeisellä levyllä "Rurouni Kenshin OST 4 - Let it Burn". Molempien OVA:iden musiikin sävelsi Taku Iwasaki [114] ja CD-levyt julkaisi SME Visual Works. Ensimmäinen levy, nimeltään Rurouni Kenshin: Tsuioku Hen OVA OST, sisälsi 16 kappaletta. Toisen OVA:n kappaleita sisältävä albumi "Rurouni Kenshin: Seisou Hen OVA OST" sisälsi 18 kappaletta. Animaatioelokuvassa käytettiin säveltäjä Taro Iwashiron [115] teoksia .

Listattujen lisäksi on useita albumeita, joissa on valikoitujen sävellysten kokoelmia, joista 4 kappaletta julkaistiin sarjan olemassaolon aikana. Japanilaiset ääninäyttelijät, jotka soittavat animehahmoja, äänittivät kaksi albumia heidän hahmojensa kappaleilla, "Rurouni Kenshin: Character Songs " ja "Character Songs 2". Siellä on myös täydellinen kokoelma animesarjassa, elokuvassa ja molemmissa OVA:issa käytettyjä kappaleita. Se julkaistiin vuonna 2002, ja sen nimi on "Rurouni Kenshin: Complete CD-Box" ja sisältää kappaleita kaikilta yllä olevilta levyiltä sekä kappaleita kahdelta Rurouni Kenshin -videopeliltä. Vuonna 2011 animesarjan 15-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin "Rurouni Kenshin Complete Collection", joka sisältää kaikki animen aloitus- ja päätösteemat. Kokoelma sijoittui kolmanneksi anime-soundtrack-albumien joukossa vuonna 2011 [116] .

Tietosanakirjat

Rurouni Kenshinin maailmalle on kolme virallista tietosanakirjaa. Ensimmäisen näistä, "Kenshin Hiden" (剣心秘伝) julkaisi Shueisha Japanissa 4. heinäkuuta 1996 [134] ja se sisälsi hahmojen kuvauksia ja erilaisia ​​tilastotietoja. Se käännettiin englanniksi, ja Viz Media julkaisi sen Yhdysvalloissa nimellä "Rurouni Kenshin Profiles" 1. marraskuuta 2005 [135] . Toinen tietosanakirja "Kenshin Kaden" (剣 心華伝) julkaistiin 15. joulukuuta 1999 [51] . Se sisälsi novellin nimeltä "Haru ni Sakura" (春に桜, "Spring Cherry Blossom") . Kolmas tietosanakirja, "Kenshin Kaiden" (剣 心皆伝) julkaistiin 4. kesäkuuta 2007 sen jälkeen, kun manga julkaistiin uudelleen laajennetussa muodossa [136] .

Tietosanakirjojen lisäksi Shueisha julkaisi 3 graafista albumia , joista kaksi ensimmäistä sisälsivät kuvia animesarjan hahmoista ja lyhyen uudelleenkerron jaksoista [137] [138] ja kolmas oli omistettu elokuvalle [139] . Toinen myöhemmin julkaistu albumi sisälsi valikoitujen animehahmojen piirustusten lisäksi kuvia hahmoista ensimmäisestä OVA:sta [140] .

Videopelit

Rurouni Kenshin -mangaan perustuvia videopelejä on ollut viisi. Kaksi niistä, jotka Sony Computer Entertainment julkaisi PlayStation - alustalle , jaettiin vain Japanissa. Ensimmäinen peli, Rurouni Kenshin: Ishin Gekitou Hen (るろうに剣心 維新激闘編, Violent Battles for the Meiji Restoration) , julkaistiin 29. marraskuuta 1996 [141] . Se perustui mangan ensimmäisiin seitsemään lukuun ja oli yhdeksän hahmon 3D- taistelupeli [142] , joka oli kriitikon näkökulmasta varsin keskinkertainen [9] . Toinen peli, Rurouni Kenshin: Juuyuushi Inbou Hen (るろうに剣心 十勇士陰謀編, Ten Brave Warriors Conspiracy) , julkaistiin 18. joulukuuta 1997 [143] , ja se liittyi omaan konsoliinsa ja RPG :hen. eikä animeen. Kolmas, nimeltään Rurouni Kenshin: Enjou! Banpresto julkaisi Kyoto Rinnen (るろうに剣心 炎上!京都輪廻, Dying in Fire: Kyoto's Rebirth Cycle) PlayStation 2 -konsolille . Peli julkaistiin 14. syyskuuta 2006 [144] , se oli Japanin toiseksi myydyin konsolipeli ensimmäisellä julkaisuviikolla [145] ja saavutti yli 130 000 kopiota vuoden loppuun mennessä [146] . Neljäs ja viides peli, Rurouni Kenshin Saisen (再閃, "New Flash"; 10. maaliskuuta 2011 [147] ) ja Rurouni Kenshin Kansei (完醒, "Final Awakening"; 30. elokuuta 2012) olivat 2D-taistelupelejä Bandai PlayStation Portablelle . Eräs Kotaku - arvostelija kuvaili viimeistä peliä sopivaksi vain sarjan tiukimmille faneille, koska hävittäjien tasapainossa on suuria ongelmia [148] .

Lisäksi Rurouni Kenshinin päähenkilöt ovat esiintyneet Jump Super Starsissa [149] , Jump Ultimate Starsissa [150] ja J-Stars Victory VS: ssä [151] .

Draama-CD

Mangan aloitusluvuista on saatavilla kolmiosainen japanilainen ääniversio ( draama-CD ) sekä CD :llä [ 152 ] että kasetilla [153] . Ensimmäinen osa, joka perustuu lukuihin 1-4 [154] , julkaistiin vuonna 1994 [152] ; toinen ja kolmas, jotka perustuvat lukuihin 5-8 [155] ja 9-14 [156] vuonna 1995 [157] [158] . Ääniversiossa ääninäyttelijät eroavat olennaisesti animesarjan ääninäyttelijöistä.

Romaanit

Kolmannen osapuolen kirjailijat ovat luoneet kolme romaania ( kevyttä romaania ), jotka sijoittuvat "Rurouni Kenshinin" maailmaan, ja ne on virallisesti tunnustettu osaksi sarjaa. Suurin osa niissä kerrotuista tarinoista on alkuperäisteoksia, jotka myöhemmin sisällytettiin animesarjaan. Toiset taas kertovat tarinoista, jotka ovat jo saatavilla mangassa ja animessa. Ensimmäisen romaanin luvut on käännetty englanniksi ja julkaistu Yhdysvalloissa yleisnimellä Voyage to the Moon World .

Ei.Japanissa YHDYSVALLOISSA
JulkaisupäivämääräISBNJulkaisupäivämääräISBN
yksi 10. lokakuuta 1996 [160] ISBN 4-08-703051-2 17. lokakuuta 2006 [161] ISBN 1-4215-0604-1

Kirjoittaja: Kaoru Shizuka .

2 3. lokakuuta 1997 [162] ISBN 4-08-703063-6 — ISBN-

Kirjailija: Kaoru Shizuka

3 4. helmikuuta 1999 [163] ISBN 4-08-703077-6 — ISBN-
  • 1. "Anime- sarja , osa Shimabaraa "

Tekijät: Ryo Aki (安芸良) ja Fumie Muroi (室井ふみえ)

Muistiinpanot

  1. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 1 (luku 1). - Viz Media , 2003. - ISBN 978-1-5911-6220-9 .
  2. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 7 ("Hänkien salainen elämä (21) Saitō Hajime"). — VizMedia .
  3. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 2 ("Hänkien salainen elämä (6) Sagara Sanosuke"). - Viz Media , 2003. - S. 48. - ISBN 1-59116-249-1 .
  4. ↑ STS: Samurai X. - Kuvaus animesta STS-kanavan virallisella verkkosivustolla. Haettu 10. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 25. joulukuuta 2007.
  5. ↑ 1 2 Top Manga Properties vuonna 2008 - Rankings ja levikkitiedot  . ComiPress.com (31. joulukuuta 2008). Käyttöpäivä: 27. tammikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 24. tammikuuta 2012.
  6. ↑ 1 2 TV Asahi Top 100  Anime . Anime News Network (23. syyskuuta 2005). Haettu 4. helmikuuta 2009.
  7. ↑ 1 2 Japanin suosikki TV-  anime . Anime News Network (13. lokakuuta 2006). Haettu 4. helmikuuta 2009.
  8. ↑ 12 Justin Freeman . Shaman King G1 - arvostelu . Anime News Network (5. joulukuuta 2004). Haettu 4. helmikuuta 2009.  
  9. ↑ 1 2 3 4 5 Igor Sonin. Scarface // anime*magazine . - 2003. - Nro 9 . - S. 22-31 .
  10. ↑ 12 Carlos Ross . Rurouni Kenshin . THEM Anime Arvostelut. - anime-sarjan arvostelu. Käyttöpäivä: 4. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.  
  11. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 22 ("Hänkien salainen elämä (45) Otowa Hyōko"). - Viz Media , 2006. - S. 178. - ISBN 978-1-4215-0196-3 .
  12. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 6. - Viz Media , 2004. - s. 168. - ISBN 978-1-5911-6356-5 .
  13. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 1 (luku 1). - Viz Media , 2003. - S. 46. - ISBN 978-1-5911-6220-9 .
  14. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 12 (luku 45). - Viz Media , 2006. - S. 43. - ISBN 978-1-59-116703-7 .
  15. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 1 ("Rurouni: Meiji Swordsman Romantic Story (1)"). - Viz Media , 2003. - ISBN 1-4215-0674-2 .
  16. ↑ 1 2 3 Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 3. - Viz Media , 2003. - s. 144. - ISBN 978-1-5911-6250-6 .
  17. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 7 (luku 54, vapaa keskustelu). - Viz Media , 2004. - ISBN 978-1-5911-6357-2 .
  18. ↑ 1 2 Nobuhiro Watsuki. Nobuhiro Watsukin haastattelu // Rurouni Kenshin Profiles = Kenshin Hiden. - 2005. - ISBN 978-1421501604 .
  19. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 2 (luku 7). - Viz Media , 2003. - ISBN 978-1-5911-6249-0 .
  20. ↑ 1 2 3 Nobuhiro Watsuki. Nobuhiro Watsukin haastattelu // Kenshin Kaden = 『剣心華伝』 . - Shueisha , 1999. - ISBN 4-08-782037-8 .
  21. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 28 ("Free Talk I"). - Viz Media , 2006. - ISBN 978-1-4215-0675-3 .
  22. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 1 (vapaa keskustelu). - Viz Media , 2003. - S. 157. - ISBN 978-1-5911-6220-9 .
  23. ↑ Robin E. Brenner. Mangan ja animen ymmärtäminen . - Libraries Unlimited, 2007. - S.  33 . — 356 s. — ISBN 978-1591583325 .
  24. ↑ Weekly Shonen Jump #19 kansi (linkkiä ei saatavilla) . Haettu 20. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 3. maaliskuuta 2016. 
  25. ↑ Rurouni Kenshin (manga  ) . Anime-uutisverkosto . Haettu 29. tammikuuta 2009.
  26. ↑ るろうに剣心 1  (japani) . Shueisha.co.jp _ Haettu 30. tammikuuta 2009.
  27. ↑ るろうに剣心 28  (japani) . Shueisha.co.jp _ Haettu 30. tammikuuta 2009.
  28. ↑ るろうに剣心完全版 22  (japani) . Shueisha.co.jp _ Haettu 30. tammikuuta 2009.
  29. ↑ Viz tekee Hikaru no Gosta ja Kenshinistä  virallisia . Anime-uutisverkosto . Haettu 12. helmikuuta 2009.
  30. ↑ Rurouni Kenshin, Voi. 28  (englanniksi)  (linkki ei ole käytettävissä) . VizMedia . Haettu 12. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  31. ↑ Suosituimmat '04 kirjakaupan graafiset  romaanit . ICv2 (4. tammikuuta 2005). Haettu 9. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  32. ↑ Kenshin osui ykköseksi Pohjois-  Amerikassa . Anime News Network (24. helmikuuta 2005). Haettu: 8. syyskuuta 2009.
  33. ↑ Viz Sweeps Bookscanin Top  Ten . Anime News Network (5. kesäkuuta 2005). Haettu: 8. syyskuuta 2009.
  34. ↑ 1 2 3 Rurouni Kenshin päättää tänä  kesänä . IGN (14. kesäkuuta 2006). Haettu 8. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  35. ↑ USATODAYn 150 myydyintä kirjaa  (eng.) (pdf). USA Today (25. helmikuuta 2004). Haettu 8. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  36. ↑ Megan Lavey. Rurouni Kenshin Voi. #02  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Mania.com (5. huhtikuuta 2004). Haettu 9. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  37. ↑ A.E. Sparrow. Rurouni Kenshin Voi. 28  Arvostelu . IGN (27. kesäkuuta 2006). Haettu 9. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  38. ↑ 1 2 3 Zac Bertschy. Rurouni Kenshin G. romaani 18  . Anime News Network (2. lokakuuta 2005). Haettu 9. syyskuuta 2009.
  39. ↑ 1 2 Megan Lavey. Rurouni Kenshin Voi. #07  (englanniksi) . Mania.com (27. lokakuuta 2004). Haettu 9. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  40. ↑ 1 2 3 Megan Lavey. Rurouni Kenshin Voi. #28  (englanniksi)  (linkki ei ole käytettävissä) . Mania.com (5. heinäkuuta 2005). Haettu 9. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  41. ↑ Chris Beveridge. Rurouni Kenshin Voi. #14: Fire Requiem  (englanniksi)  (linkkiä ei ole saatavilla) . Mania.com (15. tammikuuta 2002). Haettu 11. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  42. ↑ Zubin Kumana. Rurouni Kenshin Voi. #14: Fire Requiem  (englanniksi)  (linkkiä ei ole saatavilla) . Mania.com (12. helmikuuta 2002). Haettu 11. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  43. ↑ 1 2 Karen Gellender. Rurouni Kenshin Voi. #14: Fire Requiem  (englanniksi)  (linkkiä ei ole saatavilla) . Mania.com (5. helmikuuta 2002). Haettu 11. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  44. ↑ Alaviitevirhe ? : Virheellinen tunniste <ref>; fadeyevei tekstiä alaviitteisiin
  45. ↑ Megan Lavey. Rurouni Kenshin Voi. #04  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Mania.com (5. huhtikuuta 2004). Haettu 9. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  46. ↑ 1 2 Ilja Muratov. Rurouni Kenshin (linkki ei saatavilla) . AniMag. Käyttöpäivä: 3. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012. 
  47. ↑ 1 2 3 VivisQueen. Rurouni Kenshin Review  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Anime-Planet.com (7. joulukuuta 2008). Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  48. ↑ Megan Lavey. Rurouni Kenshin Voi. #03  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Mania.com (5. huhtikuuta 2004). Haettu 9. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  49. ↑ Eugene Kan. MANGA REVIEW - Rurouni Kenshin (linkki ei saatavilla) . AniMag . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2014. 
  50. ↑ Yahiko no Sakabato (manga  ) . Anime-uutisverkosto . Haettu 29. tammikuuta 2009.
  51. ↑ 1 2 全史・るろうに剣心 ―明治剣客浪漫譚― 剣心華伝 (jap. ) Shueisha.co.jp Haettu: 3.2.2009.
  52. ↑ Rurouni Kenshin Mangan " Chapter 0" juoksemaan Shonen Jumpissa  . ANN (24. huhtikuuta 2012). Haettu: 6. helmikuuta 2013.
  53. ↑ Rurouni Kenshin Manga -sarja palaa Japaniin  toukokuussa . Anime News Network (26. joulukuuta 2011). Haettu: 5. helmikuuta 2013.
  54. ↑ Rurouni Kenshin (TV  ) . Anime-uutisverkosto . Haettu 29. tammikuuta 2009.
  55. ↑ Zubin Kumana. Rurouni Kenshin Vol #22: End Song  (englanniksi)  (linkkiä ei ole saatavilla) . mania.com. Käyttöpäivä: 29. tammikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  56. ↑ 1 2 Karen Gellender. Rurouni Kenshin Voi. #15: The Firefly's Wish  (englanniksi)  (linkkiä ei ole saatavilla) . Mania.com (15. maaliskuuta 2002). Haettu 11. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  57. ↑ TV Asahi Top 100 Anime Osa  2 . Anime News Network (23. syyskuuta 2005). Haettu 4. helmikuuta 2009.
  58. ↑ 第19回アニメグランプリ ［1997年6月号］  (japani)  (linkki ei ole käytettävissä) . Animage (kesäkuu 1997). Haettu 8. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 14. lokakuuta 2013.
  59. ↑ 第20回アニメグランプリ ［1998年6月号 (japani)  (linkki ei saatavilla) . Animage (kesäkuu 1998). Haettu 8. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2011.
  60. ↑ American Anime -palkinnon  voittajat . ICv2 (26. helmikuuta 2007). Käyttöpäivä: 4. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  61. ↑ Dragonball putoaa Lycosin  hakulistan ylhäältä . Anime News Network (13. joulukuuta 2003). Haettu 4. helmikuuta 2009.
  62. ↑ Anime suosituimmat  haut . Anime News Network (22. marraskuuta 2005). Haettu 4. helmikuuta 2009.
  63. ↑ Chris Shepard. Voi. 2 - Battle in the Moonlight  (englanniksi) . Anime-uutisverkosto . Haettu 11. syyskuuta 2009.
  64. ↑ Chris Beveridge. Rurouni Kenshin Voi. #04: Väärä profeetta  (englanniksi)  (downlink) . Mania.com (14. marraskuuta 2000). Haettu 11. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  65. ↑ 1 2 Mike Crandol. Rurouni Kenshin: Legend of Kioto DVD Vol. 14: Fire Requiem  (englanniksi) . Anime News Network (21. tammikuuta 2002). Haettu 11. syyskuuta 2009.
  66. ↑ 12 Mark A. Gray . Rurouni Kenshin DVD 7: Shadow of the Wolf (englanniksi) . Anime News Network (3. marraskuuta 2002). Haettu 11. syyskuuta 2009.  
  67. ↑ 1 2 Chris Beveridge. Rurouni Kenshin Voi. #01: Legendary Swordsman  (eng.)  (downlink) . Mania.com (25. heinäkuuta 2000). Haettu 11. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2014.
  68. ↑ 1 2 3 Kenneth Lee. Rurouni Kenshin Voi. #01: Legendary Swordsman  (eng.)  (downlink) . Mania.com (18. helmikuuta 2002). Haettu 23. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 22. kesäkuuta 2013.
  69. ↑ 第19回アニメグランプリ (japani)  (downlink) . Animage (kesäkuu 1997). Haettu 11. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 14. lokakuuta 2013.
  70. ↑ 第20回アニメグランプリ (japani)  (downlink) . Animage (kesäkuu 1998). Haettu 11. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2011.
  71. ↑ Abraham Evangelista. Rurouni Kenshin Voi. #07: Shadow of the Wolf  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Mania.com (18. helmikuuta 2002). Haettu 11. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 1. helmikuuta 2012.
  72. ↑ TV-ohjelmaarkisto vuodelle 2006 STS-kanavalle 14. maaliskuuta (linkki ei saatavilla) . GradInform.ru. - Vihje: Viimeinen linkin parametri on päivämäärä muodossa vvvkkpp. Sitä muuttamalla saat arkistoituja tietueita, vaikka sivustolla ei ole navigointia niiden läpi. Haettu 31. tammikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 10. marraskuuta 2009. 
  73. ↑ TV-ohjelmaarkisto vuodelle 2006 STS-kanavalle 27. heinäkuuta (linkki ei saatavilla) . GradInform.ru. Haettu 31. tammikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 10. marraskuuta 2009. 
  74. ↑ 1 2 Rurouni Kenshin Editointiraportti . AnimePrime.com (14. huhtikuuta 2004). Haettu 10. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  75. ↑西遊記公開記念！SmaSTATION!!ランキング『 大人 が選ぶアニメヒーローべスト3 TV Asahi . Haettu: 8. syyskuuta 2009.
  76. ↑ Sony puhuu Ruroni Kenshinin suunnitelmista  . Anime News Network (8. helmikuuta 1999). Haettu 27.5.2009.
  77. ↑ 29.  elokuuta - 3. syyskuuta Anime-uutisia . AnimeNewsService.com (1999). Käyttöpäivä: 27. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  78. ↑ Samurai X: Kokoelma . DVDTimes.co.uk (13. kesäkuuta 2004). Haettu 10. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  79. ↑ Ruroni Kenshin: Ishin shishi e no Requiem . IMDb.com . Käyttöpäivä: 11. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  80. ↑ Chris Beveridge. Rurouni Kenshin Movie  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Mania.com (27. maaliskuuta 2001). Haettu 3. kesäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  81. ↑ Robert Nelson. Rurouni Kenshin  elokuva . THEM Anime Arvostelut. Käyttöpäivä: 3. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  82. ↑ Brian Chen. Rurouni Kenshin Movie  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Mania.com (18. helmikuuta 2002). Käyttöpäivä: 3. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  83. ↑ 1 2 Bambu Dong. Rurouni Kenshin OAV - Arvostelu  . Anime-uutisverkosto . Haettu: 3.2.2009.
  84. ↑ 1 2 Mike Crandol. Samurai X Director 's Cut  . Anime News Network (18. toukokuuta 2003). Haettu: 17. toukokuuta 2009.
  85. ↑ Rurôni Kenshin: Meiji kenkaku roman tan: Tsuioku hen . IMDb.com . Käyttöpäivä: 11. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  86. ↑ Carlos Ross. Rurouni Kenshin: Luottamus ja  petos . THEM Anime Arvostelut. Käyttöpäivä: 3. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  87. ↑ 12 C.B. _ Smith. Rurouni Kenshin / Samurai X: Trust and Betrayal  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . AnimeJump.com (21. joulukuuta 2003). Käyttöpäivä: 3. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  88. ↑ Rurouni Kenshin: Tsuiokuhen Review  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Anime-Planet.com (11. elokuuta 2006). Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  89. ↑ Ilja Muratov. Rurouni Kenshin: Tsuioku Hen (linkki ei saatavilla) . AniMag. Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012. 
  90. ↑ Frank B. Chavez. Rurouni Kenshin : Tsuiokuhen OVA Review  . TheSpectrum.net (14. kesäkuuta 2007). Haettu 7. huhtikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  91. ↑ Arviointitilastot  . _ Anime-uutisverkosto . Käyttöpäivä: 25. joulukuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 26. kesäkuuta 2009.
  92. ↑ Rurôni Kenshin: Seisô kana . IMDb.com . Käyttöpäivä: 11. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  93. ↑ 1 2 Mike Crandol. Ruroni Kenshin OVA-sarja 2, osa 2 -  Katsaus . Anime News Network (5. huhtikuuta 2002). Haettu: 3.2.2009.
  94. ↑ 1 2 Rurouni Kenshin: Reflection  (englanniksi)  (linkki ei ole käytettävissä) . AnimeJump.com (16. lokakuuta 2003). Käyttöpäivä: 3. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  95. ↑ Mike Crandol. Ruroni Kenshin OVA-sarja 2, osa 1 -  Katsaus . Anime News Network (21. tammikuuta 2002). Haettu: 3.2.2009.
  96. ↑ Ilja Muratov. Ruroni Kenshin - Meiji Kenkaku Romantan Seisohen (linkki ei käytettävissä) . AniMag . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012. 
  97. ↑ Efrain Diaz Jr. Samurai X  (englanniksi) . IGN . Haettu 11. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  98. ↑ Andrew Tei. Anime Expo 2002: Friday Report  (englanniksi)  (downlink) . AnimeOnDVD.com. Haettu 22. tammikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  99. ↑ Robert Nelson. Rurouni Kenshin: Heijastus  (englanniksi) . THEM Anime Arvostelut. Käyttöpäivä: 3. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  100. ↑ Rurouni Kenshin: Seisouhen Review  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Anime-Planet.com (6. heinäkuuta 2007). Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  101. ↑ Scott Green. VIDEO: "Rurouni Kenshin : Shin Kyoto-Hen" -traileri  . Crunchyroll (28. marraskuuta 2011). Haettu 13. maaliskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2012.
  102. ↑ RUROUNI KENSHIN Jatko-osa Greenlit, Pohjois-Amerikan ensi-ilta ilmoitettu  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) (7. marraskuuta 2012). Haettu 5. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2013.
  103. ↑ Rurouni Kenshin Manga saa live-elokuvan vuonna 2012 (päivitetty  ) . ANN (27. kesäkuuta 2011). Haettu: 13. maaliskuuta 2012.
  104. ↑ "Rurouni Kenshin" saa elokuvasovituksen Sato Takerun pääosassa!  (englanniksi) (27. kesäkuuta 2011). Haettu 13. maaliskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2013.
  105. ↑ 1 2 HAASTATTELU : Nobuhiro Watsuki  . VizMedia . Haettu 13. maaliskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2013.
  106. ↑ 1 2 3 4 5 6 Richard Eisenbeis. Live Action Rurouni Kenshin - elokuva on lähes täydellinen  elokuvasovitus . Kotaku (28. elokuuta 2012). Haettu 13. maaliskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2013.
  107. ↑ 1 2 3 Mikhail Lecaros. Elokuva-arvostelu: "Rurouni Kenshin" on hack and slash live-action-herkku  ( 21. joulukuuta 2012). Haettu 7. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2013.
  108. ↑ 1 2 Angela V. Ignacio. Rurouni Kenshin elokuva-  arvostelu . Philippine Daily Inquirer (15. joulukuuta 2012). Haettu 7. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2013.
  109. ↑ 1 2 3 Deborah Young. Rurouni Kenshin: Busan Review  (englanniksi) (6. lokakuuta 2012). Haettu 13. maaliskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2013.
  110. ↑ 1 2 3 4 5 6 Ko Ransom. Rurouni Kenshin Live-Action Movie  (englanniksi) . ANN (20. syyskuuta 2012). Haettu: 13. maaliskuuta 2012.
  111. ↑ Elizabeth Chan. LA Eiga Fest: "Rurouni Kenshin" live-action -elokuva (arvostelu)  (englanniksi)  (linkkiä ei ole saatavilla) . Anime Expo (18. tammikuuta 2013). Haettu 7. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2013.
  112. ↑ Rurouni Kenshin -elokuvan jatko-osa julkistettu  (eng.)  (linkki ei saatavilla) (6. joulukuuta 2012). Haettu 13. maaliskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2013.
  113. ↑ Noriyuki Asakura  . Anime-uutisverkosto . Haettu 30. tammikuuta 2009.
  114. ↑ Taku Iwasaki  . Anime-uutisverkosto . Haettu 30. tammikuuta 2009.
  115. ↑ Taro  Iwashiro . Anime-uutisverkosto . Haettu: 8. toukokuuta 2009.
  116. ↑ Eniten myydyt anime-albumit:  2011 . ANN Oriconin kautta (2. joulukuuta 2011). Haettu: 13. maaliskuuta 2012.
  117. ↑ るろうに剣心 (rajoitettu painos)  (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  118. ↑ るろうに剣心 : オリジナル・サウンドトラック ~ディパーチャー (japani ) Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  119. ↑ るろうに剣心~明治剣客浪漫譚~III  (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  120. ↑るろうに剣心 : 明治剣客浪漫譚 ― オリジナル・サウン ドトラッ ク Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  121. ↑ るろうに剣心 : 明治剣客浪漫譚 維新志士への鎮魂歌 劇場盤 Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  122. ↑ るろうに剣心 : オリジナル・サウンドトラック (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  123. ↑ るろうに剣心 : オリジナル・サウンドトラック (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  124. ↑るろ うに剣心:明治剣客浪漫譚  Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  125. ↑るろ うに剣心 / 明治剣客浪漫譚  Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  126. ↑ 「るろうに剣心~明治剣客浪漫譚」ブリリアント・コレクション (jap.) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  127. ↑ るろうに剣心 プレミアムコレクション (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  128. ↑ 「るろうに剣心~明治剣客浪漫譚」ソングス(限定盤)  (jap.) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  129. ↑ るろうに剣心 / 明治剣客浪漫譚 : SONGS2  (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  130. ↑ るろうに剣心、明治剣客浪漫譚: ゲーム・ミュージック (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  131. ↑ るろうに剣心 : オリジナル・ゲームサウンドトラック (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  132. ↑ 「るろうに剣心-明治剣客浪漫譚-」COMPLETE CD-BOX  (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  133. ↑ るろうに剣心 Täydellinen kokoelma  (japanilainen) . Amazon.co.jp Haettu: 13. maaliskuuta 2012.
  134. ↑ 原典・るろうに剣心－明治剣客浪漫譚－「剣心秘伝」  (japani) . Shueisha.co.jp Haettu: 3.2.2009.
  135. ↑ Rurouni Kenshin - Manga - Profiilit  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . eli media. Haettu 3. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 1. toukokuuta 2009.
  136. ↑ るろうに剣心 完全版 ガイドブック 剣心皆伝 (jap.) . Shueisha.co.jp Haettu: 14.6.2009.
  137. ↑ るろうに剣心・剣心草紙―電影画帖―アニメコレクション (japani) . Shueisha.co.jp _ Haettu: 11.5.2009.
  138. ↑ るろうに剣心・剣心草紙―電影画帖―アニメコレクション (japani) . Shueisha.co.jp _ Haettu: 11.5.2009.
  139. ↑ るろうに剣心・剣心草紙―電影画帖―アニメコレクション (japani) . Shueisha.co.jp _ Haettu: 11.5.2009.
  140. ↑ 流浪人―動画版・るろうに剣心-明治剣客浪漫譚-傑作画集 (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 7.5.2009.
  141. ↑ Rurouni Kenshin : Ishin Gekitouhen  . GameSpot . Käyttöpäivä: 11. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  142. ↑ るろうに剣心 - 明治剣客浪漫譚- 維新激闘編 (jap.) . Haettu: 11.5.2009.
  143. ↑ Rurouni Kenshin: Meiji Kenyaku Romantan: Juuyuushi Inbou Hen  PS :lle . GameSpot . Käyttöpäivä: 11. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  144. ↑ るろうに剣心 -明治剣客浪漫譚- 炎上!京都輪廻(特典無し)  (japani) . Amazon.co.jp Haettu: 11.5.2009.
  145. ↑ Walt Wyman. Japanin pelilistat: 11.–17. syyskuuta  (englanniksi) . GameSpot (22. syyskuuta 2006). Käyttöpäivä: 11. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  146. ↑ Julien Dordain. Listat Japonissa: le Top 500 de 2006  (ranska) . Jeuxactu.com (29. elokuuta 2007). Haettu 27. tammikuuta 2009.
  147. ↑ Rurouni Kenshin Roman (PSP  ) . GameSpot . Haettu 9. kesäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. helmikuuta 2012.
  148. ↑ Richard Eisenbeis. Rurouni Kenshin Kansei menestyy innovatiivisissa ideoissa, epäonnistuu  tasapainossa . Kotaku (14. syyskuuta 2012). Haettu 6. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2013.
  149. ↑ Jump Super Starsin virallinen  verkkosivusto . Nintendo . Haettu 22. tammikuuta 2009.
  150. ↑ Jump Ultimate Starsin virallinen  verkkosivusto . Nintendo . Haettu 22. tammikuuta 2009.
  151. ↑ Vince Ingenito. J-Stars Victory vs.+ -arvostelu . IGN (15. heinäkuuta 2015). Haettu: 24.11.2015.
  152. ↑ 1 2 るろうに剣心明治剣客浪漫譚和月伸宏 (CD) . Amazon.co.jp Haettu: 4.5.2009.
  153. ↑ るろうに剣心―明治検客浪漫譚 (集英社カセット 110 コミックシリ)ーズ庫)ーヂ Amazon.co.jp Haettu: 4.5.2009.
  154. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 2 (luku 9, vapaa keskustelu). - Viz Media , 2003. - ISBN 978-1-5911-6249-0 .
  155. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 4 (luku 24, vapaa keskustelu). - Viz Media , 2004. - ISBN 978-1-5911-6251-3 .
  156. ↑ Nobuhiro Watsuki. Rurouni Kenshin, osa 5 (luku 31, vapaa keskustelu). - Viz Media , 2004. - ISBN 978-1-5911-6320-6 .
  157. ↑ るろうに剣心 2 (2) (CD) . Amazon.co.jp Haettu: 4.5.2009.
  158. ↑ 3 るろうに剣心 (3) (CD) . Amazon.co.jp Haettu: 4.5.2009.
  159. ↑ Viz Media ilmoittaa julkaisevansa ensimmäisen Rurouni Kenshinin kaunokirjallisuuden romaanin  . Anime News Network (14. kesäkuuta 2006). Haettu: 7. huhtikuuta 2009.
  160. ↑ るろうに剣心1～明治剣客浪漫譚～  (japani) . Shueisha . Haettu 28. tammikuuta 2009.
  161. ↑ Viz Media - Tuotteet: Rurouni Kenshin: Voyage to the Moon World (romaani)  (englanniksi)  (linkki ei ole käytettävissä) . eli media. Käyttöpäivä: 17. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012.
  162. ↑ るろうに剣心 2 ～明治剣客浪漫譚～  (japani) . Shueisha . Haettu 28. tammikuuta 2009.
  163. ↑ るろうに剣心～明治剣客浪漫譚～島原編 ルロウニケンシン (japani) . Shueisha . Haettu 28. tammikuuta 2009.

Lue lisää

  • Kazuhisa Fujie, Walt Wyman. Rurouni Kenshin Companion: Epävirallinen opas . - DH Publishing, 2006. - 192 s. — ISBN 9781932897111 .
  • Laura Beth Hayward (Schreyer Honors College). Historiallinen animaatio, sukupuoliroolit ja modernisaatio: Japanin historian ja kulttuurin kattava analyysi animessa Rurouni Kenshin / Opinnäytetyön ohjaaja: Reiko Tachibana. - Pennsylvania State University, 2007. - 122 s.
  • Tyler Murphy (Schreyer Honors College). Defining the Villain: Tutkimus nykyajan japanilaisista sarjakuvaanimoiduista roistoista Trigunilta, Rurouni Kenshiniltä ja prinsessa Mononokelta / Opinnäytetyön ohjaaja: Reiko Tachibana. - Pennsylvania State University, 2007. - 150 s.

Linkit

Viralliset sivustot:

Tietokanta:

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Bibliografisissa luetteloissa
 Nobuhiro Watsukin " Rurouni Kenshin ".
Anime ja manga
Hahmot
Historialliset realiteetit