Puskuri (rautatie)

Puskuri ( englanniksi  buffer [1] englanniksi buff   - "absorb", pl. "buffer" [2] ) - rautateiden liikkuvan kaluston laite vaimentaa iskuja liikkeen ja pysähdysten aikana [3] , iskulaite , joka palvelee junan liikkeen ja vaihtotyön aikana esiintyvien pitkittäisiskujen ja puristusvoimien absorptio (vaimennus) [4] .

Historia

Puskuri koostuu rakenteellisesti sylinterimäisestä rungosta, jonka sisällä on iskunvaimennin ja rungon sisällä liukuva levyllä varustettu tanko [1] ( Puskurilevy on metallilevy tai kilpi, rautaa, taottu yhteen tangon kanssa.) [5] . Autoissa , joissa on kaksi puskuria, toinen levy on aina tasainen ja toinen kupera, ja autoissa, joissa on yksi puskuri, levy tehdään kuperaksi.

Ruuvivaljailla varustetussa liikkuvassa kalustossa se on tärkein iskunvetolaite . Vaunuissa ja vetureissa se asennetaan päätypalkkiin, jota tämän vuoksi kutsutaan puskuripalkiksi (nimeä käytetään myös silloin, kun itse puskureita ei ole liikkuvassa kalustossa). On myös melko yleistä, että puskurit asennetaan pääterajoittimiin .

Varhaiset puskurit olivat tavallisia puupalikkoja, jotka kiinnitettiin jäykästi auton runkoon. Tällaiset kiinteät laitteet korvattiin pian mobiililaitteilla. Yleisimpiä ovat puskurit, joissa kierrejousi toimi iskunvaimentimina. On myös puskureita, joissa iskunvaimennin on kumielementti tai jopa paineilma (pneumaattinen iskunvaimennin). Iskunvaimentimien tyypin lisäksi puskurit erottuvat myös itse suunnittelusta. Yleisimmin käytetyt levypuskurit, joissa levyt [5] (voivat olla sekä pyöreitä että suorakaiteen muotoisia) ylittävät huomattavasti itse puskurin rungon koon [5] . Tällaisia ​​puskureita voidaan kiinnittää sekä puun keskelle että reunoille. Myös ns. mäntäpuskurit ovat saaneet jonkin verran jakelua , joissa kahden samalle tangolle asennetun puskurin tangot on yhdistetty keskimmäisellä lehtijousella, joka puolestaan ​​toimii myös vivun periaatteella. Tällaisia ​​puskureita käytetään pääasiassa höyryveturin kytkennässä tarjoukseen .

Puskurien suurin haittapuoli on niiden suuri mahdollinen vaara rautatiekytkimille, erityisesti käytettäessä ruuvivaljaita . Puristuminen kytkettyjen vaunujen puskurien välillä on ollut yksi tärkeimmistä kuolemaan johtaneista vammoista rautatieliikenteessä. Leo Tolstoin kuuluisassa romaanissa Anna Karenina asemalla olevassa jaksossa on kohtaus, jossa yksi rautatietyöntekijöistä kuolee joutuessaan puskurien väliin. Siirrettäessä liikkuvaa kalustoa automaattiseen kytkimeen , jossa pituussuuntaiset voimat ja iskut vaimentuvat vetovaihteella , puskureita ei tarvita. Joten Neuvostoliitossa SA-3 automaattiseen kytkimeen siirtymisen yhteydessä vuodesta 1957 alkaen vetureita ja useimpia autoja alettiin suunnitella ottamatta huomioon puskurien asennusta. Siitä huolimatta puskureita käytetään edelleen matkustajien liikkuvassa kalustossa, koska ne mahdollistavat autojen poikittaisvärähtelyjen vaimentamisen toisiinsa nähden.

Puskurointi

Puskurointi on hätätilanne, jossa naapuriautojen puskurit tarttuvat toisiinsa levyjen takapinnoilla. Puskurointia voi tapahtua, kun autoja työnnetään jyrkässä kaarteessa. Tämä on vaarallinen onnettomuus, joka voi jopa johtaa suistumiseen . Juuri puskuroinnin vaara rajoittaa Euroopan rautateiden kaarteissadettä - noin 150 m. Keskikytkimellä varustetut raitiovaunut sopivat helposti jopa 20 metrin kaarteisiin.

Mielenkiintoinen fakta

• On pitkä perinne, kun veturi ennen raskaan junan poistumista paikaltaan rullaa ensin hieman taaksepäin. Tämä perinne on peräisin höyryvetureiden ja ruuvivaljaiden käyttöajasta, jolloin puskureita puristetaan tällä tavalla ja vaunujen välinen kytkentä heikkenee. Näin ollen veturi ei vedä ensimmäisellä liikkeellelähtöhetkellä koko junaa, vaan vain muutaman auton, mikä vähentää merkittävästi nyrkkeilyriskiä . Tämä perinne on säilynyt siirryttäessä automaattiseen kytkentään , vaikka se ei ole enää niin relevantti.

Katso myös

• Luonnoslaite
• Puskuri

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 puskuri  // Great Soviet Encyclopedia  : 66 nidettä (65 osaa ja 1 lisäosa) / ch. toim. O. Yu. Schmidt . - M .  : Neuvostoliiton tietosanakirja , 1926-1947.
2. ↑ Sana "puskuri" Wikisanakirjassa. . Haettu 8. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 22. kesäkuuta 2017. (määrätön)
3. ↑ Puskuri // Brockhausin ja Efronin pieni tietosanakirja  : 4 osana - Pietari. , 1907-1909.
4. ↑ Frick E. L. Buffer, rautatieliikenteestä // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 nidettä (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
5. ↑ 1 2 3 Puskurilevy // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 osana (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.

Kirjallisuus

• Puskurilevy // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 osana (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
• Puskurilamppu // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 osana (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
• Puskuri // Rautatieliikenne: tietosanakirja / ch. toim. N. S. Konarev . - M .: Great Russian Encyclopedia , 1994. - S. 47. - ISBN 5-85270-115-7 .
• S. P. Syromyatnikov . Lyömäsoittimet ja vetolaitteet // Höyryveturien kurssi. Höyryvetureiden laite ja toiminta sekä niiden korjaustekniikka / Oppilaitosten keskushallinto. - M . : Valtion liikennerautateiden kustantaja, 1937. - T. 2. - S. 227-228.

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Brockhaus ja Efron