Verdaguer, Jacinth

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 15. huhtikuuta 2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .
Jacinth Verdaguer ja Santalo
kissa. Jacint Verdaguer ja Santalo
Syntymäaika 17. toukokuuta 1845( 1845-05-17 ) [1] [2]
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 10. kesäkuuta 1902( 10.6.1902 ) [1] [2] (57-vuotias)
Kuoleman paikka
Kansalaisuus (kansalaisuus)
Ammatti runoilija , kirjailija , pappi
Genre runous
Teosten kieli katalaani
Palkinnot Mestre en Gai Sabre [d] Mestre en Gai Sabre [d] ( 1880 )
Nimikirjoitus
verdaguer.cat
Wikilähde logo Työskentelee Wikisourcessa
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa
Wikilainauksen logo Wikilainaukset

Jacint (Jacint) Verdaguer-i-Santalo ( kt . Jacint Verdaguer i Santaló ; 1845-1902, Barcelona ) - katalaani runoilija, yksi Katalonian renessanssin (XIX-XX-luvut) keskeisistä hahmoista. Hän matkusti paljon, erityisesti hän oli laivan pappi. Pääteos on Euroopankuulu eepos runo " Atlantis ".

Elämän tärkeimmät päivämäärät

Hänet haudattiin Montjuïcin hautausmaalle ( kats. Cementiri de Montjuïc ) Barcelonaan.

Runo "Emigrant"

L'Emigrant

Dolça Catalunya,
Patria del meu cor,
Quan de tu s'allunya
D'enyorança es mor.

I
Hermosa vall, bressol de ma infantesa,
Blanc Pirineu,
Marges i rius, ermita al cel suspesa,
Per semper adéu!
Arpes del bosc, pinsans i caderneres,
Cantau, cantau,
Jo dic plorant a boscos i riberes:
Adéu-siau!

II
¿On trobaré tos sanitosos climes,
Ton cel daurat?
Mes ai, ai mes! ¿On trobaré tes cimes,
Bell Montserrat?
Enlloc veuré, ciutat de Barcelona,
​​​​Ta hermosa Seu,
Ni eixos turons, joiells de la corona
Que et posà Déu.

III
Adeu, saksaa: adeu-siau, mon pare,
No us veure mes!
Vai niin! si al fossar ajaa ma dolça mare,
Jo el llit tingués!
Oi merenkulkijat, lo que vent me'n desterra
Que em fa sofrir!
Estic malalt, mes ai! tornau-me a terra,
Que hi vull morir!

”Emigrant” (kirjaimellinen käännös)

Herkkä Katalonia,
sydämeni kotimaa,
Kun jätän
sinut, kuolen kaipaukseen sinua.

I
Kaunis laakso, lapsuuteni kehto,
Ja valkoiset Pyreneet,
Oi jokien rannat ja erakon suoja synkän taivaan alla,
Hyvästi teille kaikille ikuisesti!
Puut ovat meluisia, kuin harput soittaisivat, peippoja ja dandeja
Kaikki laulavat ja laulavat...
Ja minä itkien sanon metsille ja jokien rannoille:
Hyvästi!

II
Mistä löytää sama terve ilmasto,
Mistä löytää sama kultainen taivas,
Jumalani, Jumalani! Mistä löytää niin korkeita kiviä,
kuten Montserratissa?
Oi Barcelona, ​​en näe katedraaliasi enkä
kukkuloitasi, jotka ovat kuin jalokiviä jumalallisessa kruunussa.

III
Hyvästi, veljet, isä - emme näe toisiamme enää!
Sinä makaat hautausmaalla, rakas äitini,
ja minä nukun edelleen sängyssä.
Voi merimiehet! Tuuli, joka ajaa minut vieraaseen maahan, saa minut kärsimään niin paljon!
Olen sairas, voi luoja! Tuo minut takaisin maan päälle, sillä maan päällä haluaisin kuolla!

Muistiinpanot

  1. 1 2 3 4 Jacint Verdaguer Santaló // Diccionario biográfico español  (espanja) - Real Academia de la Historia , 2011.
  2. 1 2 Jacint Verdaguer // Brockhaus Encyclopedia  (saksa) / Hrsg.: Bibliographisches Institut & FA Brockhaus , Wissen Media Verlag
  3. Gran Enciclopèdia Catalana  (kat.) - Grup Enciclopèdia Catalana , 1968.
  4. https://datos.gob.es/es/catalogo/e00123904-autores-espanoles-en-dominio-publico-fallecidos-desde-1900

Kirjallisuus

Linkit