Vielgorsky, Mihail Jurievich

Mihail Vielgorsky
Nimi syntyessään Mihail Jurievich Vielgorsky
Syntymäaika 11. (22.) marraskuuta 1788( 1788-11-22 )
Syntymäpaikka Pietari
Kuolinpäivämäärä 9. (21.) syyskuuta 1856 (67-vuotiaana)( 1856-09-21 )
Kuoleman paikka Moskova
Kansalaisuus  Venäjän valtakunta
Ammatti muusikko, virkamies
Isä Vielgorsky , Juri Mihailovitš ( 1753-1807 )
Äiti Sofia Dmitrievna Matjuškina ( 1755-1796 )
puoliso
  1. vuodesta 1812 Catherine Biron ( 1793-1813 )
  2. vuodesta 1816 Louise Biron ( 1791 - 1853 )
Lapset 2 poikaa ja 4 tytärtä
Palkinnot ja palkinnot
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Kreivi Mihail Jurjevitš Vielgorsky (sukunimi välitettiin myös nimellä Velgursky, Veleursky ja muilla tavoilla; puola. Michał Wielhorski ; 1788 - 1856 ) - puolalaista alkuperää oleva venäläinen musiikkihahmo ja amatöörisäveltäjä, Matvey Vielgorskyn vanhempi veli , Joseph Vielgorskyn isä

Lapsuus

Katariina II :n hovissa Puolan lähettilään poika, Targovitsan konfederaation jäsen , Juri Mihailovitš Vielgorsky , jolla oli Venäjän palveluksessa aktiivisena salaneuvonantaja, ja kreivitär Sofia Dmitrievna Matjuškina, Katariina II:n kunnianeito.

Vuonna 1794 hän kääntyi isänsä ja veljiensä kanssa ortodoksisuuteen, ja keisarinna itse oli vastaanottaja .

Virallinen toiminta

Paavali I myönsi Michaelille 10-vuotiaana pikkuveljensä kanssa Maltan ritarikunnan tittelin .

Tammikuussa 1804 kreivi Vielgorskylle myönnettiin kamarijunkkerin hoviarvo ; samaan aikaan hän siirtyi ulkoasiainkollegiumiin , jossa hän oli huhtikuuhun 1812 asti, jolloin hänet määrättiin opetusministeriöön . Vuonna 1818 hän siirtyi sisäministeriön osastolle , mutta vuonna 1826 hän palasi opetusministeriöön; samana vuonna hänelle myönnettiin kamariherran hoviarvot ja "jägermeisterin asema ". Vuonna 1827 hän korjasi Harkovin koulutusalueen luottamusmiehen virkaa ; oli Pietarissa sijaitsevan koulujen päähallituksen jäsen, oli teatterin pääosaston komitean jäsen.

Vuonna 1832 Mihail Vielgorski nimitettiin Pietarin hallintoneuvoston kunniahuoltajaksi todellisen valtionvaltuutetun ja hoviherran asemassa "hevosmestarin asemassa " ja hän johti opetuskotia, Mariinski-sairaalaa ja kuurojen ja tyhmien koulusta. Vuonna 1835 hänelle myönnettiin hevosmestarin arvo , vuonna 1838 kamariherra , vuonna 1845 hänet nimitettiin Naiskasvatuslaitosten pääneuvoston jäseneksi, kesäkuussa 1846 ober-schenki .

Vielgorskyn salongit Pietarissa

Vuodesta 1833 lähtien Vielgorsky vuokrasi asunnon Golenishchev-Kutuzov-talossa osoitteessa 5 Italianskaya Street [1] (nykyinen osoite on Taideaukio 3). Vielgorskyn naapureita tässä talossa olivat kenraali P.V. Golenishchev-Kutuzov [2] ja husaarirykmentin kornetti I.K. Varlamov [3] .

Vuonna 1844 Vielgorsky osti talon osoitteesta Italianskaya Street 9 [4] [5] (nykyinen osoite on Arts Square, 4) ja muutti tähän rakennukseen.

Muusikko ja hyväntekijä

Vielgorsky onnistui houkuttelemaan monia muusikoita Luizinon kartanolleen Kurskin maakunnassa, kaukana pääkaupungin elämästä. 1820-luvulla Beethovenin kartanolla esitettiin 7 sinfoniaa.

Pietarissa Vielgorskylla oli sellaisia ​​kuuluisia ystäviä kuten Pushkin, Tyutchev, Zhukovsky ja monet muut, jotka vierailivat hänen asunnossaan ja talossaan kulttuuri- ja taide-ihmisten välisinä kommunikaatiopaikkoina. Vielgorsky tarjosi myös aineellista apua nuorille taiteilijoille ja kirjailijoille. Vuonna 1838 hän järjesti yhdessä Žukovskin kanssa arpajaiset, joilla runoilija Taras Shevchenko lunastettiin orjuudesta .

Musiikki oli Mihail Vielgorskyn erityinen intohimo. Hän oli erinomainen esiintyjä ja säveltäjä, amatööri, mutta Schumannin mukaan " loistava amatööri " [6] .

Vielgorsky kehitti poikkeuksellisia musiikillisia kykyjä lapsuudesta lähtien. Hän soitti viulua ja pianoa, opiskeli sävellystä ja sai monipuolisen musiikillisen koulutuksen. Hän opiskeli musiikin teoriaa ja harmoniaa W. Martin y Solerin johdolla ja sävellystä Wilhelm Taubertin johdolla . Vuonna 1804, kun koko perhe asui Riiassa , Vielgorsky osallistui kotikvartetti-iltoille: ensimmäisen viuluosan esitti hänen isänsä, alttoviuluosan Mihail Jurjevitš ja selloosuuden hänen veljensä Matvey , esiintyvä muusikko. Ei rajoittunut hankittuihin tietoihin, vaan Vielgorsky jatkoi sävellysopintojaan Pariisissa tunnetun  säveltäjän ja teoreetikon L. Cherubinin johdolla.

Vielgorsky koki suurta kiinnostusta kaikkea uutta kohtaan, ja hän tapasi L. Beethovenin Wienissä ja oli kahdeksan ensimmäisen kuuntelijan joukossa "Pastoraalisen" sinfonian esityksessä. Hän pysyi koko elämänsä ajan kiihkeänä saksalaisen säveltäjän ihailijana. Peru Vielgorsky omistaa oopperan "Mustalaiset", jonka juoni liittyy vuoden 1812 isänmaallisen sodan tapahtumiin (libretto V. Zhukovsky ja V. Sollogub ), hän oli yksi ensimmäisistä Venäjällä, joka hallitsi suuria sonaatti-sinfonisia muotoja kirjoittaen kaksi sinfoniaa (ensimmäinen esitettiin vuonna 1825 Moskovassa), jousikvartetto, kaksi alkusoittoa. Hän loi myös muunnelmia sellolle ja orkesterille, kappaleita pianoforteelle, romansseja, lauluyhtyeitä sekä useita kuorosävellyksiä. Vielgorskyn romanssit olivat erittäin suosittuja. Glinka esitti mielellään yhden hänen romansseistaan ​​("I Loved").

Vielgorskyn talo oli eliittiklubi ja kansainvälisten kulttuurisuhteiden keskus. Todelliset musiikin asiantuntijat kokoontuivat tänne, taiteilijat ja muusikot esiintyivät, monia sävellyksiä esitettiin ensimmäistä kertaa. Pietarin kiertueen aikana F. Liszt yöpyi Vielgorskyn talossa ja tapasi M. Glinkan . Tässä talossa Liszt soitti pianoa ensimmäistä kertaa Glinkan Ruslan ja Ljudmila -oopperan partituurin mukaan. Runoilija D. Venevitinov kutsui Vielgorsky-taloa "musiikkimaun akatemiaksi", Venäjälle saapunut G. Berlioz kutsui sitä "pieneksi kuvataiteen temppeliksi". Mihail Jurjevitš Vielgorsky puhui sujuvasti saksaa, ranskaa ja italiaa ja edisti aktiivisesti viestintää venäläisten ja ulkomaisten vieraiden välillä. Vielgorsky-talo oli 1800-luvun puolivälissä Pietarin kulttuurielämän keskus, jossa vierailivat Glinka, Tyutchev, Berlioz, Liszt, Rubini ja monet muut Euroopan ja Venäjän kulttuurihenkilöt.

Mihail Vielgorski kuoli 9. syyskuuta  ( 21. )  1856 Moskovassa . Hänen vävynsä kreivi V. Sollogub muistutti hänet [7] :

Kreivi Vielgorsky ohitti Venäjän elämässä huomaamatta; jopa siinä yhteiskunnassa, jossa hän asui, vain harvat arvostivat häntä. Hän ei etsinyt mainetta, karkasi taistelusta ja oli siitä huolimatta - tai ehkä juuri tämän vuoksi - poikkeuksellinen persoona: filosofi, kriitikko, kielitieteilijä, lääkäri, teologi, hermeettinen, kaikkien vapaamuurarien loossien kunniajäsen, vapaamuurarien sielu. kaikki yhteiskunnat, perheenisä, epikurolainen, hovimies, arvohenkilö, taiteilija, muusikko, toveri, tuomari, hän oli elävä tietosanakirja syvimmistä tiedoista, malli helleimmistä tunteista ja leikkisimmästä mielestä.

Hänet haudattiin Aleksanteri Nevski Lavran Lazarevskajan hautaan Pietarissa.

Vuonna 1993 osa Vielgorsky-talon tiloista siirrettiin Venäjän museon venäläiselle gymnasiumille .

Perhe

Ensimmäinen avioliitto

Mihail Vielgorskyn ensimmäinen vaimo oli kunnianeito Ekaterina Biron (1793-1813), Kurinmaan viimeisen herttuan veljentytär . Tätä avioliittoa helpotti keisarinna Maria Feodorovna . Häät pidettiin helmikuussa 1812 Talvipalatsin suuressa kirkossa . Tämä avioliitto vahvisti Vielgorskyn asemaa tuomioistuimessa.

Aikalaisen muistelmissa Ekaterina Bironia kuvataan suloiseksi, naiiviksi lapseksi, joka rakasti pitsiä ja mekkoja. Häiden jälkeen Vielgorskyt muuttivat Moskovaan, ja isänmaallinen sota alkoi pian . Paetessaan vihollista he lähtivät yhdelle kartanolleen. Tammikuussa 1813 Vielgorsky-pariskunta päätti palata Pietariin. Ekaterina oli viimeisessä raskaudessaan. Heidän polkunsa kulki palaneen Moskovan läpi. Tuskin Moskovaan saavuttuaan Vielgorskyt asettuivat prinssi Golitsynin taloon, jossa Katariina kuoli synnytyksen seurauksena. Heidän sukulaisensa [8] kirjoitti tästä tragediasta :

Köyhän Katishan kohtalo voi toimia opetuksena niille, jotka haluavat käyttää sitä. Hän pelkäsi synnyttää muualla Pietarista, eli ilman heikon lääketieteen apua, hän lähti matkalle, joka maksoi hänelle henkensä. Vielgorskyt lähtivät aivan sulassa, joten Katisha saapui Ryazaniin täysin rikkinäisenä. Ajon aikana hän tunsi voimakkaimman kärsimyksen ... Jopa Moskovasta tulevat terveet miehet valittavat, että he olivat kaikki järkyttyneitä. Onnettomalla Vielgorskylla oli erittäin huono aika. He pääsivät jotenkin Moskovaan, missä onneton nainen kärsi neljäkymmentä tuntia ja lopulta synnytti tyttären. Synnytyksen jälkeisenä päivänä hän joutui harhaan... Kuusi päivää hän kärsi ja kuoli ilman ehtoollista... Se on sääli Michelille, sitäkin enemmän, koska hän syyttää onnettomuutensa itsellään.

Toinen avioliitto

Vuonna 1816 Mihail Vielgorsky meni salaa naimisiin ensimmäisen vaimonsa, keisarinna Marian palvelijattaren Louise Bironin (1791-1853) vanhemman sisaren kanssa. Tällaista avioliittoa pidettiin kirkon sääntöjen mukaan laittomana. Tällä hän aiheutti häpeän itselleen ja joutui lähtemään tilalleen Luizinoon Kurskin maakuntaan. Vielgorskyt asuivat tällä tilalla useita vuosia. Täällä heidän lapsensa syntyivät:

Muistiinpanot

  1. ↑ Vielgorsky // Viiden ensimmäisen luokan henkilöiden aakkoset ... // Pietarin osoitekirja vuodelta 1837 / kustantaja Karl Nystrem . - Pietari. : Hänen keisarillisen majesteetin oman kansliakunnan III osaston painotalo , 1837. - s. 46.
  2. ↑ Golenishchev Kutuzov, kreivi Pavel Vasil. // Viiden ensimmäisen luokan henkilöiden aakkoset ... // Pietarin osoitekirja vuodelta 1837 / kustantaja Karl Nystrem . - Pietari. : Hänen keisarillisen majesteetin oman kansliakunnan III osaston painotalo , 1837. - s. 60.
  3. ↑ Varlamov, Ivan Constant. // 6. ja sitä seuraavien luokkien henkilöiden aakkoset ... // Pietarin osoitekirja vuodelta 1837 / kustantaja Karl Nystrem . - Pietari. : Hänen keisarillisen majesteetin oman kansliakunnan III osaston painotalo , 1837. - S. 425.
  4. ↑ Italian katu // Aakkosellinen luettelo kaduista, aukioista ja pengerreistä <...> Pietari. oppaan II osa. - Pietari. : Karl Wingeber Printing House, 1853. - S. 21.
  5. ↑ Vielgorsky, kreivi Mihail Jurjevitš // Pietarin asukkaiden asuinhakemisto // Opas. 60 000 osoitetta Pietarista, Tsarskoje Selosta, Peterhofista, Gatchinasta ja muista. - Karl Wingeberin kirjapaino, 1854. - s. 61.
  6. ↑ Kuuluisia venäläisiä 1700-1800-luvuilla. Elämäkerta ja muotokuvia. - Pietari. : Lenizdat, 1996. - S. 833
  7. ↑ V. A. Sollogub. Muistoja, 1998.
  8. ↑ M. A. Volkovan kirjeet V. I. Lanskajalle (1812-1818) // Bulletin of Europe. 1874. V.4. S.573-574.
  9. ↑ Lyamina E. E., Samover N. V. "Köyhä Joseph": Joseph Vielgorskyn elämä ja kuolema .: Kokemus miehen elämäkerrasta 1830-luvulla. - M .: Slaavilaisten kulttuurien kielet, 1999.
  10. ↑ TsGIA SPb. f.19. op.111. d.187. Kanssa. 206.
  11. ↑ GA RK. Rahasto 312. op. 1. tapaus 7. Simferopolin Aleksanteri Nevskin katedraalin metrikirjat

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
Sukututkimus ja nekropolis