Toisen maailmansodan aikana Saksa käytti sotilaspiirien järjestelmää ( saksa: Wehrkreis ), joka tehokkaasti toimitti Wehrmachtin ratkaisemalla sotilaallisia organisatorisia ja hallinnollisia kysymyksiä paikan päällä.
Saksan valtakunnassa oli edelleen sotilaspiirejä , minkä ansiosta se pystyi nopeasti mobilisoimaan joukkoja ensimmäisen maailmansodan alkamisen jälkeen . Weimarin tasavallan aikana von Seeckt vähensi piirien lukumäärän seitsemään. Samaan aikaan sotilaspiirit olivat joukkojen esikuntia ja alueellisia komentoja. Kun NSDAP tuli valtaan Saksassa, sotilaspiirien määrä alkoi kasvaa, ja elokuuhun 1939 mennessä niitä oli jo 15 (I - XIII, XVII, XVIII). Piiri koostui pää- ja varaosasta. Sodan alkamisen jälkeen tärkeimmistä tuli osa kenttäarmeijaa ( saksa: Feldheer ) ja niistä tuli joukkojen päämaja. Reservi tuli sotilaspiirien komentajan (joukkojen apulaispäälliköiden) alaisuudessa ja suoritti alla olevassa osiossa mainitut tehtävät.
Sotilaspiirejä hallinnoimaan perustettiin reserviarmeija ( saksaksi Ersatzheer ) , jonka päämaja miehitti Berliinin Bendlerstrassella sijaitsevan sotatoimiston rakennuskompleksin . Koko sodan ajan armeijaa johti Friedrich Fromm . Puolan valloituksen jälkeen ilmestyi vielä 2 piiriä, XX ja XXI. Myöhemmin ilmaantuivat myös Böömin ja Määrin piirit sekä hallitus, vaikka kaikissa neljässä saksalaisten osuus oli pieni. Vuosina 1939-1942 rintamalle lähetetyt divisioonat jättivät 1 pataljoonan pysyvän sijoituspaikan paikalle . Tämä pataljoona sai reservin arvonimen; hän koulutti uusia värvättyjä ja lähetti heidät rintama-osastoonsa. Lokakuussa 1942 reservipataljoonat jaettiin peruskoulutuspataljoonoihin ja koulutuspataljoonoihin. Koulutuspataljoonat ottivat hoitaakseen reservin tehtävät. Alkukoulutuspataljoonan piti aseistaa värvätyt, antaa heille hyvin lyhyt koulutus ja lähettää nämä koulutusyksiköt miehitettyjen alueiden taka-alueille, jotta taisteluyksiköt voisivat harjoittaa välitöntä toimintaansa. Yhden piirin divisioonien koulutusyksiköt miehitetyillä alueilla yhdistettiin reserviosastoiksi, ne olivat reserviarmeijan alaisia. Helmikuussa 1943 panssarivaunukoulut ja -tilat joutuivat Guderianin panssarivoimien tarkastuslaitoksen hallintaan, joka loi panssarijoukkojen komennon jokaiselle piirille. Vuosina 1943-1944 suurin osa reserviosastoista oli joko liitetty aktiivisiin yksiköihin tai ryhtynyt taisteluoperaatioihin itsenäisinä taisteluyksiköinä. Siksi kaikki koulutustoiminnot siirrettiin jälleen reserviarmeijan ja panssarijoukkojen tarkastuslaitoksen reservipataljoonoihin.
Johtava osasto, joka hoiti maan puolustustehtäviä ja joukkojen käyttöä hätätilanteissa. Lisäksi tämä osasto käsitteli joukkoihin ja niiden johtamiseen liittyviä keskeisiä kysymyksiä.
Tämän osaston päätehtävänä oli joukkojen koulutus. Hän vastasi koulutusprosessin kulusta, luennoista ja yksittäisistä joukkojen koulutusta koskevista kysymyksistä sekä urheiluvälineiden ja erilaisten urheiluvälineiden jakamisesta.
Tämän osaston päätehtävät olivat ilmapuolustuksen järjestäminen, bunkkerien rakentaminen sotilaiden ja siviilien suojelemiseksi vihollisen hyökkäyksiltä.
Tämä osasto käsitteli yksiköiden ja tilapäisten vapaaehtoisyksiköiden keskeisiä kysymyksiä. Taisteluaikataulun ja henkilöstöluetteloiden lisäksi osasto käsitteli joukkojen sijoittamista ja liikkumista, harjoitusalueiden ja puolustustarvikevarastojen ylläpitoa.
Osasto vastasi sisäpoliittisista asioista. Hän esimerkiksi kokosi raportteja sotilasyksiköiden riveissä vallitsevasta tunnelmasta. Tämän osaston edustajat tutkivat itsemurhatapauksia, pitivät yhteyttä puolueen edustajaan, paikallisviranomaisiin sekä kirkkoon.
Stopi = Stabsoffizier für das Pionierwesen, konemestari. Osasto vastasi uusien varuskuntien ja harjoitusalueiden suunnittelusta ja rakentamisesta, rautatieinsinööriyksiköiden (Eisenbahn-Pionieren) ja rakennusyksiköiden muodostamisesta. Näille yksiköille Shtopyn osasto toimitti räjähteitä ja sytytysaineita.
Johto toimi eri palvelujen hallintoprosessien koordinointielimenä ja vastasi myös henkilöstöasioista. Kirjanpito oli joukkojen ylläpidon budjetti.
Hänen tehtäviinsä ei kuulunut vain sotilaiden ja heidän perheidensä hoitaminen, vaan myös joukkojen lääkintävälineiden tarjoaminen sekä sairaiden ja haavoittuneiden hoito sairaaloissa. Hän oli myös mukana ruumiinavauksissa ja niihin liittyvien raporttien valmistelussa.
XIV (moottoroidut divisioonat), XV (kevyt divisioonat), XVI (panssaridivisioonat) ja XIX ( Wien , 2. panssariosasto ja 4. kevyt divisioona ) joukoilla ei koskaan ollut sotilaspiirejä, alueellisia vastuualueita ja sen seurauksena määrättyjä reservejä.
| Wehrmacht toisen maailmansodan aikana | |
|---|---|
| Korkeat komennot | |
| Asevoimien tyypit | |
| Sotilaalliset alueet | |