Ihmemaa Oz

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 30.10.2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 20 muokkausta .
Ihmemaa Oz

Genre tarina
Tekijä Aleksanteri Volkov
Alkuperäinen kieli Venäjän kieli
kirjoituspäivämäärä 1939 , 1959
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä 1939
Kierrä Emerald City
Seurata Oorfene Deuce ja hänen puiset sotilainsa
Wikilainauksen logo Wikilainaukset

Smaragdikaupungin velho  on Aleksanteri Melentyevich Volkovin satu , joka on kirjoitettu vuonna 1939 amerikkalaisen kirjailijan Lyman Frank Baumin satuun " The Wonderful Wizard of Oz " pienin muutoksin. Vuonna 1959 kirjasta julkaistiin uusi painos, jonka kirjoittaja oli merkittävästi tarkistanut [1] ja jossa taiteilija Leonid Vladimirskyn kuvitukset ilmestyivät ensimmäisen kerran . Kirjaa on sittemmin tarkistettu uudelleen.

Koska koko syklille ei ole erityistä, yleistä nimeä, tämä on myös syklin nimi, joka koostuu tämän Volkovin yksin kirjoittaman sadun jatkoista, vain pienin lainauksin.

Juoni

Tyttö Ellie Kansasista ja hänen uskollinen koiransa Totoshka päätyvät Taikamaahan . Pahan noita Gingemin aiheuttama hurrikaani kuljetti Ellien ja Toton matkailuauton läpäisemättömän aavikon ja vuorten halki. Hyvä velho Villina ohjasi vaunua niin, että se laskeutui Gingeman päähän ja murskasi hänet. Villina ilmoittaa Ellielle, että suuri velho Goodwin, joka asuu Emerald Cityssä ja hallitsee sitä, voi palauttaa hänet Kansasiin. Palatakseen kotiin Ellien on autettava kolmea olentoa täyttämään heidän syvimmät toiveensa. Totoshkan saattajana, joka puhui ihmeen kautta, tyttö lähtee keltatiilitietä pitkin Smaragdikaupunkiin. (Ennen lähtöä Totoshka tuo Ellie Gingeman hopeiset tossut.) Matkalla Ellie tapaa elvytetyn Scarecrown , jonka vaalivana haluna on saada aivot, Tin Woodmanin , joka haaveilee kadonneen sydämensä takaisin saamisesta, ja pelkurileijonan , jolla ei ole rohkeutta tulla todellinen eläinten kuningas. Yhdessä he menevät Smaragdikaupunkiin velho Goodwinin, Suuren ja Kauheen , luo pyytääkseen häntä täyttämään heidän vaalitut toiveensa. Selviytyessään monista seikkailuista (Ogren hyökkäys, tapaaminen miekkahammastiikerien kanssa , joen ylittäminen, petollisen unikkopellon ylittäminen) ja ystävystyttyään samaan aikaan he pääsevät Smaragdikaupunkiin (kolmannen seikkailun lopussa , Ellie tapaa peltohiirien kuningattaren Raminan, joka antaa hänelle hopeapillin, jotta tyttö voi tarvittaessa soittaa hänelle). Goodwin suostuu kuitenkin täyttämään heidän toiveensa yhdellä ehdolla - heidän on vapautettava Purppuramaa pahan noita Bastindan, kuolleen Gingeman sisaren, vallasta. Ellie ja hänen ystävänsä pitävät tällaista yritystä toivottomana, mutta päättävät silti yrittää.

Aluksi he ovat onnekkaita: ne torjuvat Bastindan lähettämien susien, varisten ja mehiläisten hyökkäykset, mutta Bastindan taikahatun avulla kutsumat Lentävät Apinat tuhoavat Scarecrown ja Woodcutterin ja ottavat leijonan vangiksi. Ellie pysyy vahingoittumattomana vain siksi, että häntä suojelevat maagiset hopeiset tossut , jotka Toto löysi Gingeman luolasta. Bastinda, toisin kuin Ellie, tietää siskonsa kenkien maagisesta voimasta ja toivoo voivansa viedä ne tytöltä ovelalla. Kerran hän melkein onnistui, mutta Ellie kaatoi vettä Bastindan päälle ämpäristä, ja paha velho suli (hänen ennustettiinkin kuolevan vedestä, ja siksi hän ei pestä kasvojaan viiteen sataan vuoteen). Ellie herättää vapautettujen Winkien avulla Scarecrown ja Tin Woodmanin henkiin, ja Winkit pyytävät Woodmania hallitsijakseen, johon tämä vastaa, että hänen on ensin hankittava sydän. Ellie ottaa myös Bastindan kultaisen hatun, jonka ansiosta velho hallitsi Lentäviä apinoita.

Yritys palasi voitolla, mutta Goodwinilla ei ole kiirettä toteuttaa heidän toiveitaan. Ja kun he vihdoin saavat yleisön, käy ilmi, että Goodwin ei todellakaan ole taikuri, vaan tavallinen ihminen, joka tuotiin kerran Taikamaahan ilmapallolla. Jopa lukuisat kaupunkia koristavat smaragdit ovat enimmäkseen tavallista lasia, ja ne näyttävät vihreiltä vihreiden suojalasien ansiosta, joita kaikkien kaupunkilaisten on käytettävä (oletettavasti suojelemaan silmiä smaragdien sokaisevalta loistolta). Ellien kumppaneiden vaalitut toiveet toteutuvat kuitenkin edelleen. Itse asiassa Scarecrow, Woodcutter ja Lion ovat pitkään olleet ominaisuuksia, joista he haaveilivat, mutta he eivät yksinkertaisesti uskoneet itseensä. Siksi Goodwinin valmistama symbolinen laukku, jossa neulat ja neulat, räsisydän ja kvass "rohkeutta varten", auttavat ystäviä saamaan älykkyyttä, ystävällisyyttä ja rohkeutta. Myös Ellie saa vihdoin tilaisuuden palata kotiin: velhoksi esiintymiseen kyllästynyt Goodwin päättää korjata ilmapallonsa ja palata kotimaahansa Ellien ja Toton kanssa. Hän nimittää Scarecrow Viisaan seuraajakseen. Juuri ennen lähtöä tuuli kuitenkin katkaisee ilmapalloa pitävän köyden, ja Goodwin lentää pois yksin jättäen Ellien Satumaahan.

Pitkäpartaisen sotilaan Dean Giorin neuvosta ystävät, mukaan lukien valtaistuimelta tilapäisesti jättänyt Scarecrow, lähtivät uudelle matkalle - kaukaiseen Vaaleanpunaiseen maahan , hyvän noita Stellan luo . Tällä polulla he ovat myös vaarassa, joista suurin on tulva, joka pyysi heidät saarella Big Riverin keskellä. Löytäessään toisensa tulvan jälkeen ja ylittäessään joen Ellie ja hänen seuralaisensa löytävät itsensä metsästä, jossa eläimet etsivät suojaa valtavalta Hämähäkiltä . Pelkuri leijona voittaa Hämähäkin, ja pedot tunnistavat hänet kuninkaakseen. Sitten Ellien on päästävä yli Marran-vuoren, jossa lentävät apinat auttavat häntä.

Lopulta Ellie pääsee Vaaleanpunaiseen maahan, ja hyvä velho Stella paljastaa hänelle hopeatossujen salaisuuden: ne voivat kantaa omistajansa mihin tahansa matkaan, ja Ellie voi palata Kansasiin milloin tahansa. Täällä ystävät sanovat hyvästit, Scarecrow, Woodcutter ja Leijona menevät kansojen luo, joiden hallitsijat heistä ovat tulleet (lentävät apinat vievät heidät sinne velho Stellan käskystä, jolle Ellie antaa kultaisen hatun), ja Ellie palaa. kotiin vanhemmilleen.

Hahmot

Kirjan suunnittelu

Kirjan ensimmäinen painos vuonna 1939 sisälsi Nikolai Radlovin mustavalkoisia viivapiirroksia . Vuonna 1959 kirja julkaistiin taiteilija Leonid Vladimirskyn väripiirroksilla . Vladimirskyn luomista sankarikuvista tuli suosituimpia, taiteilija suunnitteli kaikki kuusi satusyklin kirjaa.

Version ero

Tarinoista on useita painoksia, ja niiden tekstit eivät usein täsmää. Tekijä on tarkistanut kirjaa monta kertaa, ja jos varhaiset versiot ovat käännös Baumin sadusta, johon on lisätty ja korvattu joitain jaksoja, niin myöhemmissä versioissa sekä hahmojen kuvat että tapahtumien selitykset ovat merkittävästi. muuttunut, mikä luo oman, selvästi poikkeavan Oz-tunnelman Magic Landista. [2]

Kolme tunnetuinta versiota ja niiden pääominaisuudet ovat:

Jälkimmäiset erot näyttävät olevan suunniteltu yhdistämään kirja paremmin tähän mennessä kirjoitettuihin jatko-osiin. Yllä lueteltujen suurten muutosten lisäksi näiden painosten välillä on monia pieniä tekstieroja, kuten yksittäisten sanojen korvaaminen. Voimme sanoa, että satu kirjoitettiin kokonaan uudelleen useita kertoja.

Kirja sisältyy pedagogisten yliopistojen opiskelijoiden ohjelmaan akateemisen tieteenalan "Lastenkirjallisuus" [6] .

Erot vuoden 1959 version ja alkuperäisen välillä

Kaavioerot

Vaikka voit halutessasi kertoa uudelleen The Wizard of Ozin ja The Wonderful Wizard of Ozin juonen samoilla sanoilla, näiden kirjojen väliset erot ovat varsin lukuisia ja menevät paljon muutakin kuin toisella kielellä kertominen ja erisnimien korvaaminen, kuten se saattaa vaikuttaa. ensisilmäyksellä [7] [8] . On kuitenkin pidettävä mielessä, että tässä annettu luettelo eroista viittaa klassiseen vuoden 1959 painokseen. Alkuperäisessä painoksessa oli huomattavasti vähemmän eroja Baumiin.

Erot tunne- ja semanttisessa komponentissa

"The Wonderful Wizard of Oz" ja "The Wizard of the Emerald City" vertailu osoitti merkittäviä eroja näiden teosten välillä emotionaalisen ja semanttisen hallitsevan suhteen . Vaikka alkuperäisen tekstiä voidaan pitää neutraalina tai polydominanttina (jossa on elementtejä "kauniista" ja "iloisesta" tekstistä), Volkovin sovitus on "tumma" teksti. Tämä ilmenee mainituksissa Baumilta puuttuvista tunnetilojen muutoksista, sanojen "pelko", "nauru" käytöstä, kuvausten yksityiskohdista, äänten ja onomatopoeian usein mainitsemisesta. Vesi mainitaan hyvin usein: sade ja joen tulva ovat Volkovin lisäämän luvun "Tulva" päätapahtumia, Goodwinin palatsin kuvauksesta löytyy lampia, suihkulähteitä, vesivallihauta - yksityiskohtia, joita ei ole alkuperäinen, maininta purosta esiintyy myös kuvattaessa tien ylittävää rotkoa. Toinen Volkovin tekstin piirre on toistuva huutolause, erityisesti kohdissa, jotka eivät olleet alkuperäisessä [10] .

Käännökset

Vaikka kirja itsessään on käännös, se on puolestaan ​​käännetty monille kielille, mukaan lukien englanniksi ja saksaksi , ja julkaistu käytännössä kaikissa entisissä sosialistimaissa.

Wizardin ensimmäinen saksalainen painos julkaistiin DDR :ssä ja FRG :ssä 1960-luvun puolivälissä . 40 vuoden aikana kirja on käynyt läpi 10 painosta; Myös Saksan yhdistymisen jälkeen, kun Baumin alkuperäiset kirjat tulivat itäsaksalaisten saataville, Volkovin kirjojen käännökset ovat edelleen aina loppuunmyytyjä. Vuonna 2005 ilmestyneen 11. painoksen ja sitä seuraavien tekstiin tehtiin joitain muutoksia , ja kirja sai myös uuden ulkoasun. Siitä huolimatta kustantamo joutui vuonna 2011 lukijoiden lukuisten vaatimusten vuoksi palaamaan kirjan julkaisemiseen vanhalla mallilla, vanhalla käännöksellä ja jopa "perinteisellä" jälkisanalla paljastaen kirjan puutteet. kapitalistinen järjestelmä [11] .

Jälkisana

Kirjan jälkipuheessa A. M. Volkov viittaa nykyaikaisiin nuoriin lukijoihinsa, että he olivat hyvin yllättyneitä kuultuaan, että Suuri ja kauhea velho Goodwin ei itse asiassa osoittautunut taikuriksi. Sitten Volkov kirjoittaa, että hänen satunsa opettaa, että jokainen petos ja jokainen valhe paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Hyväluonteisella, mutta heikkotahtoisella Goodwinilla ei ollut erityisiä kykyjä ja halua työskennellä. Uskoen, että elämä Wonderlandissa oli täsmälleen samanlaista kuin elämä hänen tuntemassaan modernissa kapitalistisessa Yhdysvalloissa, hän ei nähnyt itselleen muuta tapaa saavuttaa menestystä ja vaurautta, paitsi valheilla. Tämä jatkuva valhe saa Goodwinin siihen pisteeseen, että hän lähettää itsensä sijaan pienen tytön taistelemaan pahaa noitaa vastaan. Jälkisanassa A. M. Volkov osoittaa kirjoittaneensa satunsa "Smaragdikaupungin velho" amerikkalaisen kirjailijan Lyman Frank Baumin satuun , jonka nimi on "Ozin viisas mies" (1900), ja mainitsee sen. lukuisia jatko-osia. Hän kirjoittaa muuttaneensa paljon Baumin kirjassa, lisännyt uusia lukuja. Hän sanoo, että Baumin Totoshka, toisin kuin hänen Totoshka, on mykkä. Lisäksi jälkisanassa sanotaan, että kirjoittaja alkaa kirjoittaa toista kirjaa Ellien ja hänen ystäviensä seikkailuista - Oorfene Deuce ja hänen puusotilaat.

A. Volkovin kirjasarjan jakso. Jatko-osat

Volkovin kirjat, jotka sisältyvät Emerald City -sykliin, yhdistetään yhdellä tarinalla seuraavassa järjestyksessä:

  1. "Smaragdikaupungin velho" ( 1939 , 1959 ).
  2. " Oorfene Deuce ja hänen puiset sotilaat " ( 1963 ).
  3. " Seitsemän maanalaista kuningasta " ( 1964 ).
  4. " Marranoiden tulijumala " ( 1968 ).
  5. " Keltainen sumu " ( 1970 ).
  6. " Hylätyn linnan mysteeri " ( 1976 , 1982 )

Jos kolmessa ensimmäisessä kirjassa tyttö Ellie pysyy päähenkilönä, niin neljännessä kirjassa kirjailija esittelee uuden sankarittaren, nimittäin Ellien nuoremman sisaren Annien, joka "korvaa" Ellien hänen maagisissa seikkailuissaan.

Tarinalle on jatkoa:

  • tarina " Emerald Rain " , kirjoittanut Juri Kuznetsov ,
  • Sergei Sukhinovin kirjoittamat kirjasarjat "Emerald City" ja "Tales of the Emerald City" ,
  • Aleksei Shpaginin kirjoittama tarina " Taikamaan Azure Fairy of the Magic Land ".

Kulttuurissa

Näytössovitukset ja -tuotannot

(sarjakuva perustuu Baumin alkuperäisiin tarinoihin, mutta varhaisissa jaksoissa käytetään monia Wizard of Ozin tarinaelementtejä.)

  • Vuonna 1970 Melodiya -yhtiö julkaisi F. Baumin satuun ja A. Volkovin kirjaan perustuvan levyn kirjallisella ja musiikillisella sävellyksellä The Wizard of the Emerald City. Rooleja äänestivät: E. Sinelnikova (Ellie), V. Doronin (Scarecrow), A. Papanov (Tin Woodman), R. Plyatt (pelkuri leijona), I. Mazing (Totoshka, Bastinda), G. Vitsin (Goodwin) , M Babanova (Villina), E. Nachalov (Leader of the Flying Monkeys), N. Aleksakhin (Guardian, Tiger), A. Kostyukova (äiti) ja E. Friedman (isä).
  • Saksassa kirjan perusteella (kääntäjä L. Steinmetz ) lavastettiin kaksi radionäytelmää:
    • Der Zauberer der Smaragdenstadt , Ohjaaja: Dieter Scharfenberg, LITERA junior 1991, MC.
    • Der Zauberer der Smaragdenstadt , Ohjaaja: Paul Hartmann, Deutsche Grammophon - Junior 1994, MC.
  • Toukokuussa 2006 kirjasta julkaistiin ääniversio kahdella CD -levyllä . Der Zauberer der Smaragdenstadt , Jumbo Neue Medien, 2CD, ISBN 3-8337-1533-2 Tekstin on lukenut näyttelijä ja ohjaaja Katharina Thalbach .

Teatteriesitykset

Videopelit

  • Ihmemaa Oz. Goodwin Mysteries (15.10.2008)
  • Ihmemaa Oz. Kirjaimia ja numeroita Ellien kanssa (25.02.2009)
  • Ihmemaa Oz. Tulinen jumala Marranos (07/02/2008)
  • Wizard of Oz: ABC Ellien kanssa (30.1.2008)
  • Wizard of Oz: englanti Ellien kanssa (09.5.2007)
  • Wizard of Oz: Maantiede Ellien kanssa (19.12.2007)
  • Wizard of Oz: Matematiikka Ellien kanssa (30.1.2008)
  • Ozin velho: Oorfene Deuce ja hänen puiset sotilaat (09.5.2007)
  • Kirjaan perustuen Akella julkaisi tietokonepelin vuonna 2007 [13] [14]

Katso myös

Muistiinpanot

  1. Lue Together Arkistoitu 25. tammikuuta 2020 Wayback Machinessa Kuinka Emerald City luotiin
  2. Katso yksityiskohtainen ristiriitaanalyysi Arkistoitu 27. syyskuuta 2021 Wayback Machinessa tärkeimpien julkaistujen versioiden ja kahden luonnoksen versioiden mukaan.
  3. On huomionarvoista, että Baumin myöhemmissä kirjoissa sekä Ruth Plumly Thompsonin kirjoissa Munchkinien maa esiintyy myös lännessä.
  4. Samaan aikaan yhteys heidän kultariippuvuuteensa katosi.
  5. Lukuun ottamatta norsunluun nuppia kepissä, jonka Migunami antoi Scarecrowille.
  6. Lastenkirjallisuus. Pedagogical Student Program Arkistoitu 15. syyskuuta 2008 Wayback Machinessa
  7. Ksenia Mitrokhina. Kaksi niin erilaista maagista maata. Dorothy Galen seikkailut Neuvostoliitossa // Sanomalehti "Syyskuun ensimmäinen" nro 82/2001.
  8. N. V. Latova, ”Mitä satu opettaa? (Venäläisestä mentaliteetista)"
  9. Joka kuitenkin tarkoittaa "pelätinpelätintä" useilla slaavilaisilla kielillä.
  10. Krasilnikova, V. G. Semanttisten muutosten psykolingvistinen analyysi kirjallisen tekstin kääntämisessä ja kirjallisessa uudelleenkerronnassa. Arkistokopio päivätty 9. marraskuuta 2007 Wayback Machinessa : Tekijä. dis. … cand. philol. Tieteet: 10.02.19 Moskova. osavaltio kielellinen un-t. - M., 1998 - 24 s. (Analyysi useista venäjänkielisistä käännöksistä Wonderful Wizardista)
  11. Weil Leipziger Kinderbuch-Verlag den Klassiker neu übersetzte: Zoff um "Zauberer der Smaragdenstadt"! - Leipzig - Bild.de . Haettu 12. huhtikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 17. huhtikuuta 2013.
  12. Nukke-TV-ohjelma "Smaragdikaupungin velho"  (venäjä) , Culture.ru . Arkistoitu alkuperäisestä 30. maaliskuuta 2017. Haettu 29. maaliskuuta 2017.
  13. Wizard of Oz -peli (pääsemätön linkki) . Haettu 10. heinäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 17. marraskuuta 2015. 
  14. Smaragdikaupungin velho. Lisätiedot Arkistoitu 20. elokuuta 2012 Wayback Machinessa

Kirjallisuus

Linkit