Vronski

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 13. maaliskuuta 2017 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 6 muokkausta .
Vronski

Vaakunan kuvaus: katso teksti
General Armorialin määrä ja arkki VI, 142
Provinssit, joissa suku esiteltiin Volyn , Podolsk , Poltava, Chernihiv
Osa sukututkimuskirjasta VI, I
Kansalaisuus

Vronski ( puolaksi Wroński ) - venäläis-puolalainen-ukrainalainen aatelissuku, vaakunat Jelen , Brokhvich, Kosciese .

Suku jaettiin kolmeen haaraan, joiden välistä suhdetta ei ole vahvistettu. Ensimmäisen haaran perustaja Jan (Ivan) Vronsky sai Puolan kuninkaalta Vladislav IV : ltä Juhnovon kylän Novgorod-Severskyn alueella (1634) hänen ansioistaan ​​sodassa Venäjää vastaan . Hänen poikansa Fedor ja Peter liittyivät Severskin alueelle Venäjälle, ja he saivat Venäjän kansalaisuuden. Heidän jälkeläisensä palvelivat Pikku-Venäjän kasakkarykmenteissä ja omistivat kiinteistöjä Poltavan ja Tšernigovin maakunnissa, missä tämä perhe sisältyy sukukirjan VI osaan.

Toinen haara tulee Aleksanteri Vronskilta , joka oli panssarikapteeni 1600-luvun lopulla . Hänen poikansa Simon osallistui Augustus II :n valtaistuimen valintaan (1697). Tämä suku sisältyy Podolskin maakunnan sukukirjan I-osaan [1] .

Kolmannen haaran esi-isä oli Foma Vronsky , Pinskin alueen maanomistaja (1693). Hänen jälkeläisensä sisältyvät Volynin maakunnan sukukirjan VI osaan. Tällä hetkellä perheen kaksi viimeistä jälkeläistä asuvat Volynissa.

Vaakunan kuvaus

ensimmäinen haara

Kilvessä, jossa on punainen kenttä, on kuvattu hopeapeura, joka on käännetty oikealle.

Kilven kruunaa jalo kypärä, jossa on jalo kruunu, jonka pinnalla näkyy kaksi peuran sarvia. Kilven tunnus on punainen, vuorattu hopealla. Vronsky-suvun vaakuna on Koko-Venäjän valtakunnan aatelisten sukujen yleishaarniskan osassa 6, s. 142

Puolan Wronskyn vaakunat

Muistiinpanot

  1. Luettelo Podolskin läänin sukukirjaan kuuluvista aatelisista . - Kamenetz-Podolsky: Toim. Podolsky Nobility Assembly, 1897. - S. 15. - 377 s.

Kirjallisuus