Venezuelan parlamenttivaalit (1973)

Vuoden 1973 parlamenttivaalit Venezuelassa ovat presidentin- ja parlamenttivaalit, jotka pidettiin 9. joulukuuta 1973 . [1] Presidentinvaalit voitti Carlos Andrés Pérez , Democratic Action -puolueen ehdokas , joka sai 48,7 % äänistä, [2] ja hänen puolueensa voitti ehdottoman enemmistön edustajainhuoneen ja senaatin paikoista. Äänestysprosentti oli presidentinvaaleissa 96,7 % ja kongressin vaaleissa 94,5 %. [3]

Kampanja

Toisin kuin aikaisemmissa vuoden 1973 vaaleissa, Venezuelan äänestäjät osoittivat suurta polarisaatiota, joka on ominaista kaksipuoluejärjestelmälle. Vain kahden johtavan puolueen ehdokkailla, Carlos Andrés Pérezillä Demokraattisesta toiminnasta (DD) ja Lorenzo Fernándezilla KOPEI :sta , oli todellisia mahdollisuuksia voittaa . Vaalien tulokset vahvistivat tehokkaasti näiden puolueiden asemaa ainoana tärkeänä poliittisena voimana ja saattoivat päätökseen kaksipuoluejärjestelmän muodostumisen maassa .

Presidentti Rafael Caldera onnistui hallituskautensa aikana edistymään merkittävästi kohti rauhaa ja kansallista harmoniaa Venezuelassa, jota sisällissota on ravistellut vuodesta 1960 lähtien. Suurin osa vasemmistopartisaaneista luopui aseellisesta taistelusta ja liittyi rauhanprosessiin. Jotkut eilisen kapinallisista perustivat omia puolueitaan, Popular Electoral Movement -liikkeen ( espanjaksi  Movimiento Electoral del Pueblo, MEP ) ja Movement kohti sosialismia ( espanjaksi:  Movimiento al Socialismo, MAS ).

Edessä kasvava uhka syrjäytymisestä ja kaksipuoluejärjestelmän luomisesta Venezuelassa, jossa maata hallitsevat vuorotellen JD ja KOPEI, kolmen puolueen johto, Demokraattinen republikaaniliitto (DRU), Popular Electoral Movement (PIM) ja kommunistinen puolue (CPV) päättävät asettaa presidenttiehdokkaan yhden ehdokkaan. Alussa he onnistuivat sopimaan Kansanationalistisen rintaman ( espanjaksi  Frente Nacionalista Popular ) perustamisesta, joka tunnetaan myös nimellä Uusi voima ( espanjaksi  Nueva Fuerza ). Rinteen osanottajat päättivät voittonsa sattuessa perustaa kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, kansallistaa rautamalmi- ja öljyteollisuuden , pankit , sähkön ja latifundian sekä toteuttaa suunnitelman halpojen asuntojen laajamittaisesta rakentamisesta. . Mutta myöhemmin syntyi erimielisyyksiä ehdokkuudesta vuoden 1973 presidentinvaaleissa. DRS ehdotti Villaalban nimittämistä Forces nouvellesista ja Jesús Ángel Paz Galarragaa NID:stä. DRS ei päässyt sopimukseen, vaan päätti osallistua vaaleihin yksin.

Vaalikampanja oli aggressiivisempi kuin aiemmat, ja se erottui uusien, Venezuelan politiikkaan epätyypillisten tekniikoiden käytöstä, mitä auttoivat suuresti Carlos Andres Perezin vaalikampanjaan osallistuneet amerikkalaiset poliittiset konsultit ja PR -asiantuntijat. DD-ehdokas, jolla oli maassa epäselvä maine vasemmistoradikaaleja vastaan ​​sisäministerinä taistelemalla, kampanjoi erittäin aktiivisesti itsensä puolesta, erityisesti hän vieraili lähes kaikilla maan enemmän tai vähemmän merkittävillä asuinalueilla kävellen. yli 5800 km. JD:n kampanja oli edelläkävijä jingleen (kuten suositun venezuelalaisen muusikon José Enrique "Chelique" Sarabian kappaleen "Ese hombre sí camina") käyttö ja korosti liikaa ehdokkaan imagoa , joka nousi poliittisen aseman edelle. Aggressiivinen mainoskampanja yhdistettynä Andres Perezin poikkeukselliseen karismaan antoi hänelle mahdollisuuden voittaa maanvyörymän voiton.

Nationalist Civil Crusade Party ( espanjaksi:  Cruzada Cívica Nacionalista, CCN ), jonka perusti sotilasjuntan päällikkö Marcos Pérez Jiménez , joka kaadettiin vuonna 1958 , jatkoi työtä johtajansa valtaan palauttamiseksi. Tätä helpotti Perez Jimenezille suotuisten Venezuelan senaatin vaalien vuonna 1968 tulos, kun yli 400 000 äänestäjää tuki entistä diktaattoria. Kaiken kaikkiaan hänen kannattajiensa yritys saada johtajansa ehdolle presidentiksi epäonnistui. Tärkeimpien puolueiden edustajat pääsivät läpi kongressin perustuslakimuutoksen, jonka mukaan Perez Jimenez ei voinut asettua presidentiksi.

Presidentinvaalit

← 1968 1978 →
Venezuelan presidentinvaalit
9. joulukuuta 1973
ehdokas Carlos Andres Perez Lorenzo Fernandez Jeesus enkeli Paz Galarraga
Lähetys Demokraattinen toiminta KOPEY Suosittu äänioikeusliike
ääniä 2 130 743
(48,70 %)
1 605 628
(36,70 %)
221 827
(5,07 %)
Vaalitulos DD-ehdokas Carlos Andrés Pérez voittaa

Venezuelan presidenttiehdokkaat:

Tulokset

ehdokas Muotokuva Lähetys Äänestys %
Carlos Andres Perez Demokraattinen toiminta 2 130 743
48,70 %
Lorenzo Fernandez Sosiaalikristillinen puolue KOPEI 1 605 628
36,70 %
Jeesus enkeli Paz Galarraga Suosittu äänioikeusliike 221 827
5,07 %
Jose Vicente Rangel Liike kohti sosialismia 186 255
4,26 %
Jovita Villaalba Demokraattinen republikaaniliitto 134 478
3,07 %
Miguel Angel Burelli Rivas "Kansallinen mielipide" 33 977
0,78 %
Pedro Tinoco Integrationistinen kansallispuolue 29 399
0,67 %
Martin Garcia PSD 11 965
0,27 %
Saksan Borregales Kansallinen toimintaliike 9 331
0,21 %
Pedro Segnini La Cruz Kansallisdemokraattinen rintama 6 176
0,14 %
Raymundo Verde Roja Itsenäinen demokraattinen liike 3 754
0,09 %
Alberto Solano Vapautusvoimat 1736
0,04 %
Virheelliset/tyhjät äänestysliput 196 880
Yhteensä [~ 1] 4 375 307 100
Rekisteröityneet äänestäjät/äänestysprosentti 4 737 122 96,52 [~2]
Lähde: D. Nohlen
  1. Voimassa olevien äänestyslippujen lukumäärä
  2. Sekä voimassa olevat että virheelliset ja tyhjät äänestysliput otetaan huomioon

Kansalliskongressin vaalit

Lähetys alkuperäinen nimi Äänestys % Varajäsenet
edustajainhuone
_
+/- senaatti +/-
Demokraattinen toiminta Espanja  Accion Democratica, AD 1 955 439 44.44 102 36 28 9
Sosiaalikristillinen puolue KOPEI Espanja  COPEI 1 330 514 30.24 64 5 13 3
Liike kohti sosialismia Espanja  Movimiento al Socialismo, M.A.S. 232 756 5.29 9 Ensimmäinen kerta 2 Ensimmäinen kerta
Suosittu äänioikeusliike Espanja  Movimiento Electoral del Pueblo, Euroopan parlamentin jäsen 218 192 4.96 kahdeksan 17 2 3
Nationalistinen kansalaisristiretki Espanja  Cruzada Cívica Nacionalista, CCN 189 667 4.31 7 14 yksi 3
Demokraattinen republikaaniliitto Espanja  Union Republicana Democratica, URD 140 462 3.19 5 13 yksi 2
Kansan demokraattinen voima Espanja  Fuerza Democratica Popular, FDP 54 759 1.24 0 10 0 1
Venezuelan kommunistinen puolue Espanja  Partido Comunista de Venezuela, PCV 52 754 1.20 2 3 0 1
Vallankumouksellinen vasemmistoliike Espanja  Movimiento de Izquierda Revolucionaria, MIR 44 012 1.00 yksi Ensimmäinen kerta 0 Ensimmäinen kerta
"Kansallinen mielipide" Espanja  Opinion Nacional, OPINA 32 751 0,72 yksi 1 0
Integrationistinen kansallispuolue Espanja  Partido Nacional Integracionista, PNI 30 618 0,67 yksi Ensimmäinen kerta 0 Ensimmäinen kerta
Itsenäiset edistykselliset Espanja  Progresistas itsenäiset, PI 27 528 0,60 0 Ensimmäinen kerta 0 Ensimmäinen kerta
Nationalistisen yhtenäisyyden rintama Espanja  Frente de Unidad Nacionalista, FUN 15 537 0,34 0 Ensimmäinen kerta 0 Ensimmäinen kerta
Kansallinen toimintaliike Espanja  Movimiento de Accion Nacional, MAN 12 588 0,28 0 1 0
PSD Espanja  PSD 12 238 0,27 0 Ensimmäinen kerta 0 Ensimmäinen kerta
Kansallisdemokraattinen rintama Espanja  Frente Nacional Democratico, FND 11 313 0,25 0 4 0 1
Kansanliike Espanja  Movimiento Suosittu kansanedustaja 8 324 0,18 0 Ensimmäinen kerta 0 Ensimmäinen kerta
19 muuta puoluetta 8031 0,18 0 0
Virheelliset/tyhjät äänestysliput 172 422
Kaikki yhteensä 4 572 187 100 200 14 47 5
Rekisteröityneet äänestäjät/äänestysprosentti 4 737 122 96,52
Lähde: D. Nohlen
Suosittu ääni (%)
ILMOITUS    44,44 %
COPEI    30,24 %
MAS    5,29 %
MEP    4,96 %
CCN    4,31 %
DRS    3,19 %
Muut    7,57 %
Paikkojen jakautuminen edustajainhuoneessa (%)
ILMOITUS    51,00 %
COPEI    32,00 %
MAS    4,50 %
MEP    4,00 %
CCN    3,50 %
Muut    5,00 %
Paikkojen jakautuminen senaatissa (%)
ILMOITUS    59,57 %
COPEI    27,65 %
MAS    4,26 %
MEP    4,26 %
Muut    4,26 %

Merkitys

Toisen kerran demokratian palauttamisen jälkeen vuonna 1958 nykyinen presidentti menetti tehtävänsä toisen poliittisen puolueen ehdokkaalle, mikä osoitti Venezuelan demokratian ja poliittisen järjestelmän vakauden. Yli 85 % äänestäjistä äänesti presidentinvaaleissa maan kahden johtavan puolueen ehdokkaita ja noin 75 % eduskuntavaaleissa, mikä viittaa kaksipuoluejärjestelmän muodostumisen päätökseen.

Muistiinpanot

  1. D. Nohlen. Elections in the Americas: A data handbook , Volume II, s. 555. 2005 ISBN 978-0-19-928358-3
  2. Nohlen, s. 581
  3. Nohlen, s. 556