| Kelluvien pilvien perässä | |
|---|---|
| japanilainen 雲ながるる果てに ( kumo nagaruru hate ni ) | |
| Genre | sotilaallinen draama |
| Tuottaja | Miyoji Ieki |
| Tuottaja |
Kazunobu Shigemune, Takero Ito, Kazuo Wakayama |
| Käsikirjoittaja _ |
Yasutaro Yagi , Miyoji Ieki , Kinya Naoi |
| Pääosissa _ |
Koji Tsuruta , Isao Kimura , Eiji Okada , Isuzu Yamada |
| Operaattori | Shunichiro Nakao |
| Säveltäjä | Yasushi Akutagawa |
| Elokuvayhtiö |
Shigemune, Shinseiki; yhteisvuokraus: Shochiku - Hokusei |
| Kesto | 100 min. |
| Maa | Japani |
| Kieli | japanilainen |
| vuosi | 1953 |
| IMDb | ID 11765622 |
"Following the Floating Clouds" , toinen otsikon käännös on "Missä pilvet kelluvat" [comm. 1] (雲な がるる果てに, kumo nagaruru hate ni ; englanti Beyond the Clouds ) on japanilainen mustavalkoinen sotadraamaelokuva, jonka on ohjannut Miyoji Ieki ja joka julkaistiin vuonna 1953 . Elokuva kertoo Kyushun saarella sijaitsevasta kamikaze-itsemurharyhmästä . Sen materiaalina olivat laivaston ilmailukoulun opiskelijoiden muistiinpanot.
Kevät 1945 . Kamikaze-itsemurharyhmien tukikohta Japanin saariston eteläkärjessä. Käsky marssi on tulossa. Lentäjät joutuvat yötä päivää valmistautumaan intensiivisesti ratkaisevaan taisteluun. Jokaisen ilmahyökkäyksen jälkeen tukikohtaan ilmestyy kuolleita ja haavoittuneita. Ja silti näissä kauheissa olosuhteissa jokainen löytää lohtua rakkaudesta. Luutnantti Fukamilla on rakas opettaja Segawa, luutnantti Matsuilla on geisha Tomie. Luutnantti Otaki on mies, joka on täysin kyllästynyt armeijan hengestä. Hän kieltäytyy jyrkästi uskomasta, että Yamato-taistelulaiva on upotettu. Esityspäivä koittaa pian. Matsui sanoo hyvästit Tomiyolle. Taisteluystävälleen Fukamille hän lupaa tavata maassa, jossa ei ole sotaa. Matsui lentää pois tukikohdasta eikä koskaan palaa takaisin. Sillä välin intensiivinen harjoittelu jatkuu tukikohdassa. Fukami jakaa ajatuksensa Otakin kanssa siitä, kuinka epäinhimillistä on lähettää ihmisiä varmaan kuolemaan. Otaki saa myös käskyn lähteä, ja Fukami, joka ei ole vielä toipunut haavastaan, lähtee hänen mukanaan. Otakin vanhemmat tulevat lentokentälle tapaamaan poikaansa. Mutta on liian myöhäistä – viimeisellä lennolla noussut Otakin kone katosi pilvien taakse.
Tämä elokuva saavutti valtavan vaikuttavan voiman kahdessa hetkessä: näyttämällä sodan epäinhimillisyyttä, pakottamalla, uskollisuuden varjolla keisarille, uhraamaan henkensä hyökkäämään vihollisen laivoja vastaan ja laulamalla nuoruuden puhtautta, joka voitettuaan itsensä sääli, tämän pakotuksen synnyttämä kaipaus antaa henkensä isänmaalle. Nämä kaksi hetkeä sulautuvat yhteen olematta ristiriidassa keskenään. Näiden kahden ilmiön ristiriitaisuus, vastakkain ei suinkaan kuulunut tekijöiden tehtävään. Kuitenkin tapa, jolla yksinkertainen japanilainen katsoja näki elokuvan, tähän teokseen tunkeutunut sentimentaalisuus loi helposti vastapainon toiselle hetkelle. Ja laajalle levinnyt versio, että elokuva ylistää erikoisjoukkoja ja sen onnistuneen esittelyn väitetään johtuvan sodan kaipauksesta, ei ollut täysin perusteeton, koska elokuva itsessään sisälsi tällaisen vaaran.
— Akira Iwasaki [3]