Poistaminen - useiden kirjainten (enimmäkseen konsonanttien) kirjoittaminen rivin yläpuolelle, joka on ominaista venäläiselle kursiivikirjoitukselle 15. - 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla (ja myöhemmän ajanjakson jäännöksenä). Monet paleografit pitävät offsetteja nimen erikoistapauksena .
Jopa venäläisessä semi- charterissa oli säännöt lyhenteistä ( titlo ), joissa yksi kirjaimista sijoitettiin rivin yläpuolelle. Puolitavanomaisen korvaamassa kursiivikirjoituksessa säännöt kehittyivät, kun useiden standardilyhenteiden (kuningas, suvereeni, Jumala jne.) lisäksi suljettujen tavujen lopussa olevat konsonantit ja minä (äänelle Y) olivat sijoitettu viivan yläpuolelle. Jos sanaa edelsi prepositio tai liitto, tavu voi päättyä prepositiota seuranneen sanan ensimmäiseen konsonanttiin, joka poistettiin, esimerkiksi: voDnoM (isot kirjaimet osoittavat niitä, jotka on poistettu rivin yläpuolelta) .
XV-XVI-luvuilla. laajennetut kirjaimet näyttivät pääsääntöisesti pieniltä kopioilta vastaavista pienistä kirjaimista, joita joskus ympäröi pyöreä otsikko. 1500-luvun lopusta useimmat kannettavat kirjaimet saivat vähitellen pienistä kirjaimista poikkeavan tyylin. Jos sana päättyi pitkittyneeseen konsonanttiin, sen jälkeen ei kirjoitettu kiinteää merkkiä. Oli myös nousuja : ligatuureja , jotka sisälsivät kannettavan konsonantin ja sitä edeltävän pienen kirjaimen (esimerkiksi "-ov" sanan lopussa), sekä ligatuureja kannettaville kirjaimille (esim . rupla ).
XVIII vuosisadan alussa. Pietari I esitteli siviilikirjasimen , jossa yläindeksiä ei annettu. Siitä huolimatta yläindeksit säilyivät käsikirjoituksissa 1700-luvun loppuun asti, koska monet tilit (tarkistuskertomukset, metriikka jne.) olivat henkistä alkuperää olevien henkilöiden hallussa, jotka käyttivät rinnakkain sekä siviilikirjainta että kirjaimia. vanha tyyli kirkkokirjoissa. Tänä aikana laajennetut kirjaimet poistuvat käytöstä vähitellen, kun perinne unohdetaan, ja joidenkin ääriviivat lähestyvät taas pientä prototyyppiään. Jäännöksenä jatkeet esiintyvät satunnaisesti yksittäisissä käsinkirjoitetuissa asiakirjoissa 1800-luvun alkuun asti. Samaan aikaan maallisen koulutuksen saaneet eivät käyttäneet laajennettuja kirjaimia, vaikka he tunnistivat ne tekstistä.
| Tyyppivalimo ja tyyppisuunnittelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Käsitteet | |||||||||
| Fonttirakenne |
| ||||||||
| Fontin ominaisuudet | |||||||||
| Aakkosfonttien luokitus _ |
| ||||||||
| Fonttityylit | |||||||||
| Yksiköt | |||||||||
| tietokonetypografia _ | |||||||||
| Katso myös kustantamo Kirjapaino Typografia Pakki Layout Tulostus | |||||||||