Gadebusch, Friedrich Konrad

Vakaa versio tarkistettiin 26.3.2022 . Malleissa tai malleissa on vahvistamattomia muutoksia .
Friedrich Conrad Gadebusch
Saksan kieli  Friedrich Konrad Gadebusch
Syntymäaika 29. tammikuuta 1719( 1719-01-29 )
Syntymäpaikka Altefer , Rügen ( Preussi )
Kuolinpäivämäärä 20. kesäkuuta 1788( 1788-06-20 ) (69-vuotias)
Kuoleman paikka Dorpat , Liivinmaa
Maa
Tieteellinen ala tarina
Alma mater
Tunnetaan
  • Dorpatin oikeushallinnon burgomaster
  • Dorpatin pormestari
tunnetaan
  • ensimmäinen Liivinmaan historioitsija

Friedrich Konrad Gadebusch ( saksa  Friedrich Konrad Gadebusch ; 29. ​​tammikuuta 1719 , Altefer , Rügen  - 20. kesäkuuta 1788 , Derpt , Liivinmaa ) on kuuluisa Liivinmaan historioitsija ja tutkija. Historioitsija, kirjallisuuskriitikko, filologi Victor Amandus (Amadeus) Gene isoisoisä ; lääketieteen tohtori, professori Bernhard Augustovich Körberin isoisoisä .

Elämäkerta

Syntynyt 29. tammikuuta 1719 Alteferin pastorin perheessä Rügenin saarella Pommerissa ( Preussi ). 4-vuotiaana hänet lähetettiin Stralsundin ( Strelasundin salmen vastarannalle ) kaupunkikouluun, jossa hän opiskeli vuoteen 1733 saakka . Valmistuttuaan lukiosta vuonna 1738 Gadebusch jatkoi opintojaan Greifswaldin yliopistossa , jossa hän opiskeli lakia ja historiaa. Tuntemattomista syistä yliopisto jouduttiin jättämään pian, ja heti seuraavana vuonna Gadebusch astui Königsbergin yliopistoon , jossa hän opiskeli useilla keskeytyksillä vuoteen 1748 asti. Kaikki opiskeluvuodet Gadebusch joutui ansaitsemaan elantonsa ja koulutuksensa Yksityistunnit. Yliopistosta valmistuttuaan Gadebusch muutti Liivinmaalle (Venäjälle), missä hän ei kaukana Derptistä , Kaareperen kartanolla, toimi kotimentorina liivilaisen zemstvohoviasessorin Reinhold Johann von Rosenkampfin perheessä.

Kahden vuoden kuluttua, vuonna 1750, Gadebusch otti notaarin paikan Derptin tuomioistuimessa. Melkein samanaikaisesti hänestä tuli Derptin maa- ja kaupunginoikeuden asianajaja. Vuonna 1754 Gadebusch toimi jo kirkon presidentin notaarina ja vuotta myöhemmin myös kaupunginhallituksen lakimiehenä. Vuonna 1765 Gadebusch jätti hetkeksi Dorpatin ja hyväksyi tarjouksen Arensburgin osavaltion tuomioistuimen virkailijaksi , mutta erosi tehtävästään samana vuonna. Ehkä tämä päätös johtui kenraalikuvernöörin kreivi Georg von Brounin mielipiteestä , joka jo vuonna 1764 nimitti Gadebuschin Dorpatin kaupungin hallinnossa syntyneiden ongelmien ja riitojen ratkaisemista käsittelevän komission sihteeriksi. Vuodesta 1766 vuoteen 1771 Gadebusch oli Dorpatin syndik . Samana ajanjaksona (1767) Moskovassa osana keisarinna Katariina II:n luomaa komissiota Gadebusch osallistui uuden lakikoodin luomiseen ja vuonna 1769 hän edusti Dorpatia Liivinmaan maapäivillä Riiassa. Vuonna 1771 Gadebusch valittiin kaupungin oikeushallinnon porvariksi . Lopulta, vuonna 1773, Gadebusch otti kuninkaallisen asetuksella Dorpatin pormestarin viran. Hänen hallituskautensa aikana syttyi vuoden 1775 kauhea tulipalo [1] , jolloin tuli tuhosi suurimman osan kaupungista. Palossa menehtyi myös koko pormestarin omaisuus. Dorpatin entisöintiin Katariina II myönsi satatuhatta ruplaa, jotka käytettiin uuteen kaupungintaloon , Viron ensimmäiseen kiviriippusillaan Emajoen yli ja paljon muuta. Hallituskautensa loppuun mennessä Gadebusch onnistui ennallistamaan kaupungin lähes kokonaan. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1783 yrittäessään perustaa varaherrakunnan Viroon ja Liivinmaan.

Viiden vuoden kuluttua, 69-vuotiaana, Gadebusch kuoli Dorpatissa, haudattiin vanhalle kaupungin hautausmaalle Vana-Jaani ( Vana-Jaani ).

Tieteellinen toiminta

Jo nuoruudessaan Gadebusch aloitti laajan työnsä Saksan historiasta. Hän omisti monta vuotta elämästään tälle työlle. Se oli jo loppumassa, kun se kuoli vuonna 1775 Dorpatin tulipalossa.

Gadebuschin päätutkimus on Liivinmaan historia yhdeksässä osassa "Livländische Jahrbücher" ("Livland Yearbooks", Riika 1780-83). Tätä vuosia 1030-1761 kattavaa perustavaa laatua olevaa teosta kirjoittaessaan kirjoittaja nojautui sekä aiemmin julkaistuihin kronikoihin että Derptin kaupunginhallinnon pöytäkirjojen aineistoon vuodesta 1583 alkaen. Ennen Gadebuschia tätä aihetta ei käytännössä kehitelty. Vain Dorpatin historiassa hänellä oli edeltäjä Johann Jakob Replacementin henkilössä . Liivinmaan vuosikirjat on kirjoitettu kokoelmana historiallisia monumentteja kronologisessa järjestyksessä ja niillä on suuri merkitys ensimmäisenä yrityksenä antaa Liivinmaan kriittinen historia kokonaisuudessaan. Huolimatta siitä, että Gadebuschin ajoilta on löydetty paljon uutta materiaalia ja hänen historiankritiikkinsä menetelmä on jo vanhentunut, tämä teos on edelleen tarpeellinen kaikille Liivinmaan historiaa tutkiville.

Gadebusch osoittautui Liivin historian ja bibliografisen kirjallisuuden perustajaksi. Kaksi hänen teostaan ​​on omistettu tälle numerolle: "Abhandlung von livländischen Geschichtsschreibern" ("Liiviläisten historiallisten kirjailijoiden analyysi." Riika, 1772) ja "Livländische Bibliothek nach alphabetischer Ordnung" ("Liivinmaan kirjasto aakkosjärjestyksessä. Riika" , 1777).

Vuosina 1779–1785 Gadebusch julkaisi omaa aikakauslehteään Versuche in der livländischen Geschichtskunde und Rechtsgelehrsamkeit (Kokeiluja Liivinmaan historiasta ja oikeudesta), yhteensä yhdeksän pientä numeroa. Siellä historiallisia kirjoituksiaan julkaisseneen Gadebuschin lisäksi lehdessä julkaisi myös muita kirjoittajia. Niistä erottuivat erityisesti Riian pormestarin Johann Christoph Schwartzin arviot Riian historiasta, jossa hän yritti suojella kaupungin oikeuksia varakuninkaallisilta uudistuksilta.

Gadebusch julkaisi artikkeleita historiallisista ja filologisista aiheista Gottlieb Schlegelin lehdessä "Vermischte Aufsätze und Urtheile über gelehrte Werke ans Licht gestellet von unterschiedlichen Verfassern in a und um Liefland" (1778 ja 1780 Riian denzuttedendix-sanomalehdessä) Rigischen Anzeigen" vuosina 1763-1766.

Gadebusch julkaisi muun muassa elämäkertateoksen Versuch einer Lebensbeschreibung des Grafen Wilhelms von Fermor (Revel, 1773) ja An den Herrn Notar, Gottlob Siegmund Brasch, ein Glückwunsch, bey seiner Vermählung. Wobey insonderheit von Martin Braschen, und hiernächst, von andern berühmten Männern, dieses Namens gehandelt wird von FK G[adebusch]. Reval, gedruckt mit Lindforschen Schriften" (Reval, 1778).

Gadebuschin jälkeen jäljelle jäi runsas käsikirjoitusarkisto, joka osoittautui hajallaan Viron ja Latvian eri arkistojen kesken. Niistä tärkein on Geschichte des Livländischen Adels Livlänin aateliston historiaa käsittelevä materiaalikokoelma, josta 14 osaa on Latvian valtion historiallisessa arkistossa. Kulttuurillisesti arvokas on Gadebuschin aakkosjärjestyksessä kokoama kirjekokoelma "Briefe gelehrter Männer an Friedrich Conrad Gadebusch" 5 niteenä, joka sisältää kirjeitä 250 kirjailijalta Baltian maista, Venäjältä, Saksasta ja Ruotsista ajalta 1751-1751. 1783.

Friedrich Konrad Gadebuschin henkilökohtainen kirjasto koostui 2600 kirjasta ja käsikirjoituksesta. Kirjastoluettelon julkaisi Gadebuschin vävy Johann Martin Gehn ("Verzeichniss der Bücher und Münzen des Justizbürgermeisters der Kaiserlichen Stadt Dorpat, Herrn Friedrich Konrad Gadebusch", Dorpat, 1789).

Perhe

vaimo: Maria ur. Roussel (Marie Roussel);

adoptoitu tytär (vanhemman veljensä Lorenzin kuoleman jälkeen): Luise Dorothea Hehn (1746-1806) - otepäälaisen pastorin Johann Martin Genen (1743-1793) vaimo.

Muistiinpanot

  1. ↑ Tartto . Haettu 23. elokuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 21. syyskuuta 2014.

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
  • Brockhaus ja Efron
  • Pieni Brockhaus ja Efron
  • Venäjän elämäkerta
  • Allgemeine Deutsche Biographie