Hannibal Starling

Hannibal Starling

Hannibal Starling  - karthagolainen poliitikko 2. vuosisadalla eKr. e.

Elämäkerta

Kuten antiikin neuvostohistorioitsijat Revyako K. A. ja Shifman I. Sh . huomauttivat , toisen ja kolmannen puunilaissodan välillä pahentuneet erimielisyydet yhteiskunnassa lisäsivät Roomaa pelkäävien kartagolaisten huolia. Tuolloin kolme poliittista ryhmää taisteli keskenään Karthagossa: "demokraatit", joita johtivat Hamilcar Samnite ja Kartalon , rauhanomaisen rinnakkaiselon kannattajat Rooman kanssa Hanno Suuren johdolla sekä "sympatiaa Massinissaa kohtaan ". pois aristokratian riveistä, jonka edustaja oli Hannibal Starling. Appianin mukaan kaikki nimetyt johtajat olivat ihmisiä, joilla oli erinomainen urheus ja kunnia.

Rooman kanta Karthaginan ja Numidian välisissä konflikteissa osoitti, että puunialaisten oli kiireesti päätettävä kehityksen jatkosuunnasta. Juuri tämä, ei "kestävä vauraus", Appianin mukaan selittää suuren sisäpoliittisen jännitteen. Samaan aikaan Numidiasta on tullut uusi tekijä, johon ei aikaisemmin ollut usein kiinnitetty näin suurta huomiota. Shifman I. Sh:n mukaan on vaikea määrittää tarkasti, mihin Hannibal Starling ja hänen seuraajansa saattoivat luottaa: he eivät voineet olla ymmärtämättä, että Massinissalle on alistuttava täydellisesti. Ehkä he toivoivat tällä tavoin säilyttävänsä luokkaetunsa. Ranskalaiset tutkijat J. Picard ja K. Picard uskovat, että Hannibal Starlingin kannattajien suunnitelman mukaan Karthagosta "menettämättä autonomiaansa tai identiteettiään" piti tulla Numidian ja sen viereisten Afrikan maiden pääkaupunki. Numidian-puolueen jäsenet saattoivat viitata erityisesti siihen, että Massinissan luomat ja kehittämät kaupungit olivat pohjimmiltaan foinikialaisia  ​​- tämä koski sekä uskontoa että kulttuurista ja taloudellista kehitystä. Mikäli Karthago liitetään rauhanomaisesti, sen asukkaat voisivat miehittää sotilaallisia ja poliittisia tehtäviä Massinissan valtakunnassa, kun taas muiden ulkomaalaisten vaikutusvalta vähenisi.

Kirjallisuus

ensisijaisia ​​lähteitä

Tutkimus