Erno Garami | |
---|---|
Syntymäaika | 13. joulukuuta 1876 |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 28. toukokuuta 1935 (58-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Kansalaisuus | |
Ammatti | toimittaja , poliitikko |
Lähetys | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Erno Garami ( unkariksi: Garami Ernő ; syntynyt Erno Grünbaum , Grünbaum ; 13. joulukuuta 1876 Budapest - 28. toukokuuta 1935, ibid) oli unkarilainen mekaaninen työntekijä , josta tuli näkyvä sosiaalidemokraattinen poliitikko ja toimittaja .
Garamin vanhemmat muuttivat Tšekin tasavallasta Unkariin ja pitivät kahvilaa Budapestin Calvin-aukiolla, mutta menivät konkurssiin. Heidän vanhin poikansa Erno opiskeli työammatin ja meni töihin Saksaan, missä hänen artikkelinsa alkoivat ilmestyä sosiaalidemokraattisessa lehdistössä. Palattuaan kotimaahansa vuonna 1898 hän siirtyi Unkarin sosiaalidemokraattisen puolueen johtoon ja pysyi yhtenä sen uudistusmielisen siiven avainhenkilöistä vuoteen 1919 asti.
Vuosina 1905-1918 puolueen keskuslehdistöelimen, sanomalehden Népszava ( Nepsava myös sen teoreettista lehteä SzocializmusKunfinZsigmond) päätoimittaja vuodesta 1906, yhdessä
Astrin vallankumouksen jälkeen 31. lokakuuta 1918 - 21. maaliskuuta 1919 kauppaministeri Mihaly Károlyin ja Denes Berinkein liberaalidemokraattisissa hallituksissa . Puolueen oikeiston edustajana hän ei ollut mukana sosialidemokraattien ja kommunistien välisissä neuvotteluissa yhdistymisestä yhdeksi sosialistiseksi puolueeksi ja Unkarin neuvostotasavallan julistamisesta 21. maaliskuuta 1919, minkä jälkeen hän jäi eläkkeelle liiketoiminnasta ja muutti vapaaehtoisesti Sveitsiin Wienin kautta.
Peidlin lyhytaikaisessa hallituksessa , joka seurasi FSR:n kaatumista elokuussa 1919, hänelle tarjottiin oikeusministerin virkaa, jota hän ei koskaan hyväksynyt. Kotimaahansa palattuaan hän neuvotteli Miklós Horthyn kanssa, mutta marraskuussa 1919 valkoisen terrorin uhka pakotti hänet jälleen maanpakoon Wieniin.
Vuosina 1921-1923 hän julkaisi yhdessä Marton Lovasin kanssa Jövö-lehteä Wienissä. Garamin siellä julkaistujen artikkeleiden vuoksi hänet tuomittiin poissaolevana Unkarissa, ja hän pääsi palaamaan vasta vuonna 1929 ryhtyen jälleen toimittamaan sanomalehteä Népszavá. Hänellä oli tärkeä rooli työttömien marssin järjestämisessä 1.9.1930, mutta eristyi yhä enemmän omaan puolueeseensa ja lähti jälleen maasta vuoden 1931 alussa. Hän palasi viimeisen kerran Itävallan vuoden 1934 työväenkapinan tappion jälkeen .
![]() |
| |||
---|---|---|---|---|
|