Hastings, Henry, paroni Hastings

Henry Hastings ( eng.  Henry Hastings ; n. 1235  - 1269 ) - Englantilainen feodaaliparoni, yksi toisen paronin sodan johtajista Simon de Montfortin puolella , Henry de Hastingsin Ashilin ja Ada of Huntingdonin poika, tytär Skotlannin prinssi David, Huntingdonin jaarli . Joulukuussa 1264 Simon de Montfort kutsui hänet parlamenttiin paroni Hastingsina , mutta kuningas ei koskaan tunnustanut tätä arvonimeä. Vuonna 1295 Edward I kutsui hänen poikansa John Hastingsin 1. Baron Hastingsiksi.

Alkuperä

Henry tuli englantilaisesta Hastingsin aatelissuvusta . Domesday Book mainitsee kaksi veljestä, Theoderic ja Walter " The Deacon", jotka omistivat useita maita Essexissä ja Suffolkissa , mutta ei tiedetä, olivatko myöhemmin mainitut Hastingit heidän sukulaisiaan. Henryn ensimmäinen luotettavasti tunnettu esi-isä oli William I de Hastings , kuningas Henry I Beauclerkin taloudenhoitaja , joka omisti Achillen kartanon Norfolkissa [K 1] . William I:n pojanpoika William II de Hastings osallistui aktiivisesti ensimmäiseen paronien sotaan kuningas Johannes Maattomaa vastaan , ja hänet vangittiin vuonna 1217 Lincolnin taistelussa . Vilhelm II:n poika Henrik oli kuningas Henrik III :n kannattaja ja osallistui hänen sotilasyhtiöihinsä. Hän meni naimisiin Huntingdonin Adan, Skotlannin prinssi Davidin tyttären, Huntingdonin jaarlin, Skotlannin kuningas William I:n veljen . Ada oli yksi lapsettoman veljensä Johnin , Earl of Huntingdonin ja Chesterin perillisistä , minkä ansiosta Henryn omaisuus lisääntyi merkittävästi: kuningas antoi hänelle ja hänen vaimolleen "vuokralle" kiinteistöjä, jotka vastasivat kolmanneksen läänin arvosta. Chester. Matteus Pariisilainen kutsuu Henryä "etuisaksi ritariksi ja varakkaaksi paroniksi". Hänen omaisuutensa sijaitsi 11 läänissä, niiden ydin oli Pohjois- ja Länsi- Midlandsissa [2] [3] [4] .

Elämäkerta

Heinrichin oletetaan syntyneen vuonna 1235 [K 2] . Hänen syntymäpaikkaansa ei ole ilmoitettu, vaikka " The Complete Peerage " osoittaa hänen syntyneen Aschillessa Norfolkissa [3] [6] .

Vuonna 1250 hänen isänsä kuoli. Henry, joka oli tuolloin noin 15-vuotias, peri perhetilat, jotka toivat noin 600 punnan tuloja vuodessa. Kuningas Henrik III asetti vuoden 1251 alussa holhouksen alaikäisen perillisen omaisuuteen jakaen sen vähintään 8 henkilöön. Tärkeimmät huoltajat olivat kuninkaan puoliveljet - Guy ja Geoffrey de Lusignan sekä Guy de Rochefort. Henryn ja hänen sisarustensa avioliiton järjestämisoikeus myönnettiin Guy de Lusignanille, mutta noin vuotta myöhemmin hän myi sen naapurilleen William III de Cantelupelle . Henry itse oli kuningattaren hoidossa ja sai 10 puntaa vuodessa. Vuosina 1252–1261 hän oli naimisissa Joan de Cantelupin, Williamin tyttären ja George de Cantelupin sisaren, paroni Abergavennyn kanssa . Tästä avioliitosta syntyi kaksi poikaa ja kolme tytärtä [3] [4] .

Vuonna 1255 Henrik seurasi kuningasta Skotlantiin menettäen samalla hevosensa. 10. toukokuuta 1256 hänet julistettiin täysi-ikäiseksi ja hän sai kunnianosoituksen Henrik III :lle hänen omaisuudestaan. Kuningas kutsui Hastingsin ensimmäisen kerran asepalvelukseen elokuussa 1260, mutta jo vuonna 1261 hän kuului Leicesterin jaarlin Simon de Montfortin kannattajiin , joka kapinoi Henrik III:ta vastaan ​​[3] .

Saattaa olla useita syitä, miksi Henry tuki Leicesterin jaarlia: joko se oli heidän yhteisten etujensa mukaista West Midlandsissa tai läheiset suhteet Cantelupamin ja Segraven perheisiin vaikuttivat asiaan. Lisäksi Hastingit saattoivat pitää itseään epäedullisessa asemassa, koska kuningas ei antanut heidän saada täyttä osuutta Chesterin jaarlien perinnöstä. Tiedetään, että Henrik vihastui Lusignaneihin, Henrik III:n veljipuoliin, koska he ryöstivät hoidettuja kiinteistöjä ja vaativat häneltä myös 200 puntaa omaisuuden siirtämisestä hänelle vähemmistöajan päätyttyä. Kuningattaren hoidossa Hastins ystävystyi myös joidenkin muiden ikäistensä jalonuorten kanssa, erityisesti Geoffrey de Lucyn kanssa, josta tuli myöhemmin hänen toimeenpanijansa, joka myös kärsi lusignalaisten raa'asta kohtelusta häntä kohtaan. Tällä ryhmällä, johon kuuluivat Hastingsin ja Lucyn lisäksi William de Moonshency ja Nicholas Segrave, oli merkittävä rooli konfliktissa. Talvella 1261 he muodostivat vastarinnan ytimen, joka hylkäsi Oxfordin määräykset kuninkaalle. Henrik III vaati heitä lähettämään henkilökohtaiset sinettinsä kiinnittääkseen ne Kingstonin sopimukseen jos he halusivat saada anteeksi. Ilmeisesti he jäivät kuitenkin kuninkaan leptymättömiksi vastustajiksi, koska kronikoitsija Thomas Wykesin mukaan juuri Hastings ja hänen ystävänsä tukivat parlamenttikokouksessa toukokuussa 1263 Simon de Montfortia hänen valituksessaan kuninkaan epäonnistumisesta. noudattaa Oxfordin määräyksiä. Pian sen jälkeen Henrik III yritti kutsua heidät osallistumaan sotilaalliseen kampanjaan walesilaisia ​​vastaan ​​ja lupasi ritariuttaa heidät, mutta he eivät vastanneet kutsuun [3] .

Samana vuonna 1263 konflikti kuninkaan kanssa kärjistyi sodaksi , jossa Hastins joutui paronin opposition puolelle ja joutui yhdeksi aatelisista, jotka Canterburyn arkkipiispa Bonifatius erotti . Saman vuoden 13. joulukuuta Henry allekirjoitti muiden paronien joukossa asiakirjan, jossa he suostuivat noudattamaan päätöstä, jonka mukaan Ranskan kuningas Ludvig IX tekee välimiesoikeuden tuloksena kuitenkin päätös, joka tunnetaan nimellä Misa of Amiens , jossa hän asettui Englannin kuninkaan puolelle, aiheutti uuden konfliktin [3] [7] .

Huhtikuussa 1264 Hastings oli Kentissä Gilbert de Clairin kanssa , missä hän osallistui Rochesterin piiritykseen . Hän osallistui myös 14. toukokuuta osana Montfortin armeijaa voittaneeseen taisteluun heidän puolestaan ​​Lewesissa . Tätä ennen Hastings oli ritariksi nimitetty. Joidenkin lähteiden mukaan tämä tapahtui taistelua edeltävänä aamuna, toisten mukaan se tapahtui Lontoossa 4. toukokuuta. Taistelussa hän oli yksi Montfortin armeijan vasemmalle kyljelle sijoitettujen lontoolaisten komentajista. Voiton jälkeen Montfortista tuli Englannin tosiasiallinen hallitsija. Hän nimitti Hastingsin konstaabliksi Scarboroughin , Kirtlingin Cambridgeshire ) ja Winchesterin linnoihin . Kesäkuussa hän oli yksi tuomareista, joka avusti Simon de Montfort nuorempaa kostossa William de Braosea vastaan, ja tuomitsi hänelle 10 000 markkaa. Henry sai 14. joulukuuta Simon de Montfortilta paroni Hastingsin ominaisuudessa kutsun parlamenttiin , jonka hän kutsui ja joka kokoontui 20. tammikuuta 1265 Westminsterissä. Ja helmikuussa 1265 hänen oli määrä osallistua turnaukseen Dunstablessa, joka peruttiin [3] [8] [9] .

4. elokuuta 1265 Hastings osana Montfortin armeijaa osallistui Eveshamin taisteluun , joka päättyi Leicesterin jaarlin kuolemaan ja kuninkaallisen armeijan voittoon. Henry haavoittui siinä ja joutui Thomas de Clairen vangiksi , ja hänen neljästä ritaristaan ​​puolet kuoli. Hänen omaisuutensa takavarikoitiin. Tammi- tai helmikuussa 1266 Henrik III myönsi vaimolleen 100 puntaa tuloja näistä kartanoista ja jakoi loput 8 kannattajansa kesken [3] [5] .

Aikaisintaan vuonna 1266 Hastins saavutti vapautensa, minkä jälkeen hän liittyi toukokuussa kapinalliseen Robert de Ferrersiin, Derbyn jaarliin Chesterfieldissä . Hän pakeni vangitsemisesta jaarlin kanssa vain siksi, että hän meni sillä hetkellä metsästämään, minkä jälkeen hän meni Kenilworthiin , jonka hän yhdessä John de la Waren, edesmenneen Leicesterin jaarlin vanhan vasallin kanssa, piti kesäkuusta joulukuuhun 1266, tuhoten. ympäröivät maat. Kunnianomaisen antautumisen jälkeen 20. joulukuuta Hastingsille Kenilworthin varuskunnan johtajana, joka katkaisi kuninkaallisen lähettilään käden Kenilworthin omaisuuden palauttamisesta antaman tuomion mukaan, määrättiin heiltä saamansa 7 euron sakko. vuotta [3] [10] .

Saatuaan vapautensa Hastings rikkoi pian lupauksensa olla tarttumatta aseisiin ja liittyi pakolaisten joukkoon Eli saarella, ja hänestä tuli heidän johtajansa. Kesäkuussa 1267 hänet kuitenkin pakotettiin alistumaan kuninkaalle ja tunnustamaan Kenilworthin tuomio. Ilmeisesti hän maksoi sakon ilman suuria vaikeuksia, varsinkin kun hänelle ilmeisesti sakon määrää alennettiin, ja se oli tuloja 5 vuodelta, ei 7 [3] .

Legacy

Henrik kuoli viimeistään 5. maaliskuuta 1269, mahdollisesti sodan aikana saatujen vammojen vaikutuksiin. Hänet haudattiin Minorite Coventryssa . Hänen vaimonsa, joka sai leskenosuudena 230 punnan tuloja vuodessa, kuoli noin heinäkuussa 1271 ja haudattiin miehensä kanssa [3] .

Henryn perillinen John oli pieni tähän aikaan, joten hänen tilansa osoittautuivat jälleen arvokkaaksi kuninkaaksi. Kuningas antoi Johnin huoltajuuden hänen veljelleen Richard Cornwallilaiselle ja hänen pojalleen Edmundille . Jo vuonna 1269 hän oli kihloissa William de Valensin tyttäristä , Henrik III:n velipuoli. Vuonna 1275 paavi väitti, että tämä avioliitto järjestettiin Hastingien ja Lusignanien välisen riidan ratkaisemiseksi [3] .

Kuningas ei tunnustanut Hastingsin paronin arvonimeä. Vasta vuonna 1295 Edward I kutsui John Hastingsin Englannin parlamenttiin, joten häntä pidetään ensimmäisenä paroni Hastingsina. Lisäksi John oli Henry Hastingsin äidin Huntingdonin Adan kautta Skotlannin kuninkaallisen dynastian sukulainen, jonka sukupuuttoon kuoltuaan hän esitti vaatimuksia Skotlannin valtaistuimelle vuonna 1291 [11] . Henryn toinen poika Edmund de Hastings nautti kuningas Edward I :n luottamuksesta , jonka ansiosta hän meni naimisiin varakkaan perillisen kanssa ja sai osan Skotlannin Menteithin kreivikunnasta , ja vuonna 1299 hänet kutsuttiin Englannin parlamenttiin Inhmahomin paroni Hastingsina [ 12] .

Kronikkakirjoittaja Thomas Wykes, joka oli kuninkaallinen, huomautti, että Henry Hastings omasi kohtuutonta ylpeyttä ja julmuutta, ja kutsui häntä " malefactorum maleficus gubernatoriksi " [3] .

Avioliitto ja lapset

Vaimo: Joan de Cantelupe (k. n. heinäkuussa 1271), William III de Cantelupe ja Eva de Braosen tytär. Lapset [2] :

• John de Hastings (6. toukokuuta 1262 - 10. helmikuuta 1313), 1/2 Baron Hastings vuodesta 1295, Abergravennyn herra vuodesta 1273 [2] .
• Edmund de Hastings (k. 24. heinäkuuta 1326), Inchmahomin paroni Hastings vuodesta 1299 [2] .
• Audra (Alda) de Hastings ; 1. aviomies: vuodesta 1285 Rhys ap Maredud (k. 1292); Toinen aviomies: Sir Robert de Champagne [2] .
• Laura de Hastings (k. ennen 2. heinäkuuta 1339); aviomies: ennen heinäkuuta 1297 Thomas de Lattimer (k. ennen 2. helmikuuta 1333/1334), Braybrookin ensimmäinen paroni Lattimer [2] .
• Joanna de Hastings , nunna, Nottinghamin prioressa [2] .

Muistiinpanot

1. ↑ Lähteet eivät mainitse Williamin suhdetta Walteriin "Diakoniin". Hänen syntyperäänsä on yritetty päätellä William Masherelista, yhdestä Walterin pojista, mutta tässä versiossa on kronologisia ongelmia. Samalla suhde on todennäköinen, koska nimien Ralph ja William [2] käyttö oli yleistä molemmissa suvuissa .
2. ↑ Syntymävuosi on laskettu sillä perusteella, että hänet tunnustettiin täysi-ikäiseksi 10. toukokuuta 1256 [5] [6] .

1. ↑ 1 2 3 4 5 6 Lundy D. R. Sir Henry de Hastings // Peerage 
2. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Hastings  . _ Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Käyttöönottopäivä: 7.10.2020.
3. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Kingsford CL, Ridgeway HW Hastings, Sir Henry (1235?–1269) // Oxford Dictionary of National Biography .
4. ↑ 1 2 Kingsford CL Hastings, Henry (k.1268) // Kansallisen biografian sanakirja. — Voi. XXIV. Hailes-Harriott. - s. 125-126.
5. ↑ 1 2 Richardson D. Magna Carta Esivanhemmat. — Voi. III. - s. 324-327.
6. ↑ 1 2 The Complete Peerage... - Vol. VI. Gordon Hustpierpointiin. - s. 345-346.
7. ↑ Bateman S. Simon de Montfort. - S. 201-202.
8. ↑ Bateman S. Simon de Montfort. - S. 211-215.
9. ↑ Bateman S. Simon de Montfort. - S. 220-221.
10. ↑ Bateman S. Simon de Montfort. - S. 243.
11. ↑ Watson F. Hastings, John, ensimmäinen Lord Hastings (1262–1313) // Oxford Dictionary of National Biography .
12. ↑ Stringer K. Hastings, Edmund, Lord Hastings of Inchmahome (1263x9–1314) // Oxford Dictionary of National Biography .

Kirjallisuus

• Bateman S. Simon de Montfort. Elämä ja teot / Per. englannista. E. A. Morena-Gogoleva. - Pietari. : Eurasia, 2004. - 320 s. - 1500 kappaletta.  — ISBN 5-8071-0146-4 .
• Kingsford CL, Ridgeway HW Hastings, Sir Henry (1235?–1269) // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.
• Kingsford CL Hastings, Henry (d.1268) // Kansallisen elämäkerran sanakirja / Toimittaneet Leslie Stephen ja Sidney Lee. - L .: Smith, Elder & Co , 1890. - Voi. XXIV. Hailes-Harriott. - s. 125-126.
• Richardson D. Magna Carta Ancestry: A Study in Colonial and Medieval Families, 2. painos, 2011 . - 2. painos. - 2011. - Voi. III. — ISBN 9781461045205 .
• Englannin, Skotlannin, Irlannin, Ison-Britannian ja Yhdistyneen kuningaskunnan täydellinen vertaus / Toimittaneet HA Doubleday, Duncan Warrand ja Lord Howard de Walden. - 2. tarkistettu painos. – Lontoo: The St. Catherine Press, 1926. Voi. VI. Gordon Hustpierpointiin.

Linkit

• Hastings  . _ Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Käyttöönottopäivä: 7.10.2020.

Temaattiset sivustot	Peerage
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Kansallisen elämäkerran sanakirja Oxfordin elämäkerta
Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree Olemme myöhässä