Georgian ja Ranskan suhteet

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 15.11.2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 3 muokkausta .
Georgian ja Ranskan suhteet

Georgia

Ranska

Georgian ja Ranskan suhteet  ovat Georgian ja Ranskan kahdenvälisiä suhteita politiikan , talouden, kulttuurin ja muilla aloilla [1] .

Diplomaattisuhteet

Georgian ja Ranskan suhteet alkoivat vuosina 1918-1921 [2] [3] . Vuodesta 1992, Georgian itsenäisyyden palauttamisen jälkeen , maiden suurlähetystöt alkoivat toimia Tbilisissä ja Pariisissa [4] .

Tbilisissä pidettiin 15. joulukuuta 2016 kahdenväliset poliittiset neuvottelut ulkoministeriön kautta [2] . Presidentit allekirjoittivat 19.2.2019 julistuksen maiden välisen vuotuisen rakenteellisen vuoropuhelun aloittamisesta suhteiden edelleen kehittämiseksi eri aloilla. [2]

Tieteellinen yhteistyö

Syyskuussa 2006 Georgiaan perustettiin Kaukasuksen ranskalainen koulu. Vuonna 2017 koulussa oli yli 360 oppilasta. Verkostorakenteen muodossa luotu ranskalais-georgilainen yliopisto on toiminut syyskuusta 2019 lähtien.

Muistiinpanot

  1. Kalistrat Salia. Histoire de la nation georgienne  (ranska) . - P. : Nino Salia, 1980. - S. 184. - 552 s.Alkuperäinen teksti  (fr.)[ näytäpiilottaa] Ces Géorgiens sont venus pour délivrer la Terre-Sainte de Jérusalem et pour soumettre tous les territoires de païens (debut du XIII siècle).
  2. 1 2 3 Georgia – kahdenväliset suhteet . Ministeri de l'Europe et des Affaires étrangères . Haettu 21. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 25. lokakuuta 2021.
  3. OFII: le site dédié au retour volontaire  (ranska) . Site officiel Ambassade de France en George (14. helmikuuta 2018). Haettu 21. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 3. maaliskuuta 2022. .
  4. Nodar Assatiani, Alexandre Bendianachvili. L'Histoire de la George  (ranska) . - P .: L'Harmattan , 1998. - S. 174. - 342 s. - ISBN 2-7384-6186-7 .Alkuperäinen teksti  (fr.)[ näytäpiilottaa] En 1461, deux ambassadeurs se rendirent auprès du roi de France Charles Malli:VII et du duc de Bourgogne Philippe le Bon, mais ni l'un ni l'autre n'acceptèrent leur proposition. (Osallistuminen à la lutte contre les Turcs, NDLR).