Daimon

Daimonius (myös daimon [1] , kreikan kielestä δαιμόνιον  - "jumalallinen") on filosofinen käsite , joka tunnetaan ensisijaisesti Sokrateen opetuslasten  - Platonin ja Ksenofonin  - kirjallisesta perinnöstä ja tarkoittaa sisäistä ääntä, joka ratkaisevalla hetkellä varoittaa ja varoittaa. pysyy siten yrityksistä, jossa ruumiillisen tai moraalisen hyvinvoinnin vaara piilee [2] . Yksittäiset neuvonantajina toimivat daimoniumhenkilöt voivat ehdottaa rationaalisia ratkaisuja yhteisen edun mukaisesti [3] . Tämä ominaisuus nähtiin muinaisessa Kreikassa jonakin jumalallisena. Sokrates Xenophonin oppilas luokittelee daimoniumin ennustamisen taitoon , hänen toinen oppilaansa Platon tulkitsi daimoniumin omaksitunnoksi [ 3] .

Dialogissa " Phaido " ( ks . ) Platon sanoo, että kuoleman jälkeen suojelijahenki daimon seuraa vainajan sielua tuomioon [4] .

Daimonium on kuvattu useissa Plutarkoksen kirjoituksissa , erityisesti teoksessa On the Daimonium of Sokrates. Numan elämäkerrassaan Plutarch nimeää Zaleukosin , Zoroasterin , Minoksen , Numan ja Lykurgoksen ihmisiksi, joille jumaluus [5] ilmestyi, toisin sanoen heillä oli daimonium [6] .

Tiedefilosofi Edgar Zilselin mukaan käsite "daimon" on samanlainen kuin nerouden käsite roomalaisessa kulttuurissa: molemmat nämä käsitteet edustavat primitiivisten animististen käsitysten kehitystä sielusta ja uskoa henkiin [2] .

Muistiinpanot

  1. Platonov-Polyakov R. S. Sanan "ἦθος" semantiikka antiikin kreikkalaisessa kulttuurissa VIII-IV vuosisadalla.  // Eettinen ajattelu. - 2015. - S. 34 . Arkistoitu alkuperäisestä 12. tammikuuta 2021.
  2. 1 2 Edgar Zilsel. Die Entstehung des Geniebegriffes: Ein Beitrag zur Ideengeschichte der Antike und des Frühkapitalismus. Hildesheim: Georg Olms Verlag, 1972, S. 12. Arkistoitu 17. lokakuuta 2016 Wayback Machinessa  (saksa)
  3. 1 2 Shcheglov G.V., Archer V. Antiikin sanakirja. — M.: Astrel, 2006, s. 112.
  4. Grabka G. Christian Viaticum: Tutkimus sen kulttuuritaustasta // Traditio. - 1953. - Voi. 9. - s. 1-43. - doi : 10.1017/S0362152900003688 .
  5. Plutarch. Vertailevia elämäkertoja. Numa. 4 Arkistoitu 15. helmikuuta 2009 Wayback Machinessa  (venäjäksi)
  6. Dr. Adolf Rapp. Die Religion und Sitte der Perser und übrigen Iraner nach der grichischen und römischen Quellen // Zeitschrift der Deutschen morgenländischen Gesellschaft, 19. Band. - Leipzig, 1865, S. 22.  (saksa)

Kirjallisuus