| Dehname | |
|---|---|
| Kuvitus Kazim Kazim-zaden runoon . 1968_ _ Azerbaidžanin kansallinen taidemuseo , Baku | |
| Genre | mesnevi |
| Tekijä | Shah Ismail Khatai |
| Alkuperäinen kieli | Azerbaidžani |
| kirjoituspäivämäärä | 1506 |
"Dehname" ( azerb. Dəhnamə ) on azerbaidžanilaisen kirjallisuuden [1] [2] kirjallinen muistomerkki, mesnevi -genressä kirjoitettu runo , Shah Ismail Khatain azerbaidžanilaisen kirjallisuuden klassikko . Kirjoitettu vuonna 1506 azerbaidžaniksi . Yksi ensimmäisistä mesnevi-genressä kirjoitetuista runoista Azerbaidžanin kirjallisuudessa [3] .
"Dehname" tarkoittaa "kymmentä kirjainta", koska mesnevi sisältää kymmenen rakkauskirjettä rakastuneen nuoren miehen (eli runoilijan) ja hänen rakkaansa välillä. Kaikkiaan runossa on yli 1400 paria [2] (runo koostuu 1532 syötistä ) [1] .
Vuonna 1923 tutkija Salman Mumtaz julkaisi epätäydellisen luettelon "Dehname" 1600-luvun käsikirjoituksesta , joka on tallennettu Azerbaidžanin kansallisen tiedeakatemian käsikirjoitusinstituuttiin Bakussa [4] . Tämän painoksen esipuheessa Mumtaz kirjoitti:
Dehname on arvokas aarre, joka jatkaa alkuperäistä voimaansa. [neljä]
Vuonna 1961 Azizaga Mammadov valmisteli runoilijan kaksiosaisen teoksen "Shah Ismail Khatai", jossa hän käsitteli tieteellis-kriittisten tekstien "Dehname" luomisen pääperiaatteita [5] .
Vuonna 1967 tutkija Kasim Hasanov julkaisi teoksensa "Syntax of Dehname", jossa hän analysoi runon lopullisia lauseita [5] . Jo vuonna 1962 Gasanov kirjoitti, että runon lopulliset lauseet ovat suurelta osin identtisiä nykyaikaisen azerbaidžanin kielen kanssa [6] .
Vuonna 1977 [5] julkaistiin ensimmäistä kertaa Minai Javadovan teos "Shah Ismail Khatain sanasto (perustuu runoon" Dehname ")", jossa hän kertoo runon "Dehname" tutkimuksen historiasta ja Azerbaidžanin kielen merkitys Safavidien hallituskaudella [5] . Tässä teoksessa Javadova toteaa, että "Dehname" on erityinen paikka Khatain kirjallisessa perinnössä, koska se on yksi täydellisimmistä azerbaidžanin kielellä luoduista kirjallisista monumenteista [1] .
Bakhter-museossa, joka sijaitsee Mazar-i-Sharifin kaupungissa Afganistanissa , on kalligrafi Mir Iman Ghazvinin (1552-1613) litteroima käsikirjoitus, joka alkaa mesnevillä "Dehname" [7] .
Azerbaidžanin kansallisen tiedeakatemian käsikirjoitusinstituutti Bakussa säilyttää runon käsikirjoitusta, joka on laadittu 1600-luvulla [4] .
Yksi "Dekhname"-luetteloista säilytetään Pietarissa , josta ensimmäisen selitetyn kuvauksen antoi orientalisti Nikolai Marr Vladimir Minorskin pyynnöstä vuonna 1923 . Yksityiskohtaisen selostuksen tästä luettelosta antoi myös turkkilainen kirjallisuuskriitikko Ismail Hikmet kirjassaan "History of Azerbaijani Literature" (Baku, 1928) [4] .
Tiedetään myös, että yksi "Dehname"-käsikirjoituksista luovutettiin Azerbaidžanin valtion kustantajan kirjastoon vuonna 1923. Hänen myöhempää kohtaloaan ei tiedetä [8] .
"Dehname" luotiin niin sanotun "palatsikirjallisuuden" [9] alalle . Filologi Hasan Gulijevin mukaan, runo sisältää monia kansanrunoutta lähellä oleviin muotoihin kirjoitettuja lyyrisiä poikkeamia . Tässä romanttisessa muodossa heijastuvat rakastuneen parin kokemukset [10] . Jokainen luku on erillinen, täydellinen itsenäinen "kirje vetoomus", joka yhdistää kuvan sankarirunoilijasta ja hänen rakastaan. Teoksen toiminta on hidastunut ja hahmojen kuvat ovat staattisia. Koko runo on rakkausmonologi , jota voidaan myös kuvata rakkaan runoilijan "vastauksiksi-runoiksi" [9] .
Nämä kirjeet ovat Gulijevin mukaan "juonen liikettä". Runossa ei ole dynaamista ja intensiivistä juonittelua . Koko tarina koostuu rakkauskokemuksista, jotka perustuvat elämän faktoihin. Romanttisista piirteistä huolimatta runossa on säilynyt realistisia elementtejä [9] .
Runossa on tutkija Qasim Jahanin mukaan havaittavissa persialaisen runouden klassikon Nizami Ganjavin perinteet, erityisesti hänen rakkausfilosofian hengen mukaisten suuntausten kehitys [11] . Joten Khatain "Dehname" -kappaleeseen lisättiin ote nimeltä "Bakharia", jonka luomisen aikana "Kevään ylistys" Nizamin runosta " Layli ja Majnun " toimi esimerkkinä runoilijalle [12] .