Geoffrey le Scroop

Geoffrey le Scrope ( eng.  Geoffrey le Scrope ; kuoli joulukuussa 1340 ) oli englantilainen maanomistaja, asianajaja ja diplomaatti, Englannin ylituomari vuosina 1324-1329, 1330-1333 ja 1337-1338.

Alkuperä

Jefri tuli ritariperheestä Scroops , joka oli normannia alkuperää, jonka yleisnimi tarkoitti " rapu ". Se oli ilmeisesti rapu, joka alun perin kuvattiin Scroopsien vaakunassa. Ei tiedetä, onko tämä suku sukua Scrupes -perheeseen Gloucestershiresta vai englantilaiselle  maanomistajalle Richard Scrobelle (kuoli vuoden 1066 jälkeen) [1] [2] .

Ensimmäiset tunnetut perheen jäsenet asettuivat Englantiin 1100-luvulla, ja heillä oli omistuksia North Riding of Yorkshiren ja North Lincolnshiressä . Henryn isä oli William Scroop (kuoli noin 1312), joka oli Richmondin jaarlin ulosottomies Richmondshiressä . Hänellä ei ollut suurta omaisuutta, hän omisti pienen kartanon. Vuonna 1298 William osallistui Falkirkin taisteluun , jonka aikana hänet valittiin ritariksi [1] .

William meni naimisiin Constancen kanssa, joka näyttää olleen Thomas ap Gillen (Gilde) tytär Newshamista Tästä avioliitosta syntyi kolme poikaa, joista Geoffrey oli toiseksi vanhin. Hänen vanhempi veljensä oli Henry le Scroup (ennen vuotta 1268 - 7. syyskuuta 1336); hänen jälkeläisensä olivat Boltonin Scroops . Nuorin veljistä kutsuttiin Stefaniksi; hänestä tiedetään vain, että hän antoi "veljelleen Henry Scroopille" kartanon West Boltonissa. Geoffreylla oli myös sisar, jonka nimeä ei tiedetä; hän oli naimisissa William de Cleseby of Marsk [1] [3] [4] .

Elämäkerta

Geoffreyn tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä. Hänen uransa liittyy suurelta osin hänen vanhemman veljensä Henryn uraan. Heidän isänsä antoi heidät molemmat opiskelemaan asianajajan ammattia. Bridget Weil on ehdottanut, että Williamin halu kouluttaa lapsensa lakia varten johtuu siitä, että hän itse tarvitsi ainakin alkeellista oikeudellista tietämystä hallinnollisten toimien suorittamiseen. Henrik esiintyy lähteissä jo vuonna 1292 kuninkaan tuomioistuimen asianajajana , ja vuonna 1317 hän saavuttaa uransa korkeimman pisteen tullessaan kuninkaallisen tuomioistuimen päätuomariksi . Todennäköisimmin hänen veljensä menestykset ja oikeusopisto Yorkissa vuosina 1298–1304 auttoivat Geoffreyn lakimiesuraa [3] .

Geoffrey mainitaan ensimmäisen kerran lähteissä vuonna 1306, jolloin hänet nimitettiin Thomas Meynillin edunvalvojaksi. Pyhän Mikaelin päivänä vuonna 1309 hänestä tuli ulosottomies ja pääsiäisenä 1315 yhdeksi kuninkaallisista uhreista. Vuodesta 1317 lähtien Geoffrey kutsuttiin säännöllisesti tuomariksi parlamentin neuvostoihin ja kokouksiin, joskus hän istui oikeudellisissa toimikunnissa [3] [5] .

Vaikka Geoffrey on vuosina 1313-1314 lueteltu Edward II :n opposition johtajan Lancasterin jaarlin Thomasin asianajajien joukossa , hän näyttää olleen kuninkaan kannattaja. Joten vuonna 1321 Scroop osallistui hovin vierailuistuntoon . Sen aikana hänet tunnettiin aggressiivisesta käytöksestään kruunuun liittyvissä asioissa; hänen toimintansa kuninkaallisena neuvonantajana ja erityisesti hänen toistuvat haasteensa perinteisille kaupunkivapauksille eivät vaikuttaneet Geoffreyn suosioon. Vuonna 1322 hän osallistui oikeudenkäyntiin, jossa Thomas Lancaster ja muut kuninkaan viholliset tuomittiin kuolemaan. Seuraavana vuonna Scroop osallistui oikeudenkäyntiin Andrew Harclaya, Earl of Carlislea vastaan , joka oli tuomittu maanpetoksesta. Geoffrey liittyi niin paljon Edward II:n hallintoon ja Despenserien kuninkaallisiin suosikkeihin, että hän oli yksi niistä ihmisistä, jotka Mortimerit suunnittelivat tappavansa samana vuonna 1323. Tästä huolimatta hänen uransa jatkoi nousuaan: 27. syyskuuta 1323 Geoffreysta tuli yleisen siviilioikeudellisen oikeuden tuomari , ja 21. maaliskuuta 1324 - kuninkaan penkin tuomioistuimen päätuomari. Lisäksi luultavasti 2. lokakuuta 1323 hänet vihittiin ritariksi [3] .

Tänä aikana Scroop osallistui lukuisiin oikeudellisiin toimikuntiin, mutta diplomaattiset tehtävät eivät olleet yhtä tärkeitä hänen urallaan. Vuonna 1319 Geoffrey osallistui Berwickissä neuvotteluihin skottilaisten kanssa ja oli yksi komissaareista, jotka tekivät 13 vuoden aselevon 30. toukokuuta 1323 Bishopthorpessa Vuonna 1324 hän osallistui epäonnistuneisiin neuvotteluihin kestävästä rauhasta Englannin ja Skotlannin välillä [3] .

Vuonna 1326 tapahtuneen Edward II:n laskeuman vuoksi Geoffreyn henki oli vaarassa. Hän on kuitenkin osoittanut kykynsä selviytyä olosuhteista huolimatta. Vaikka lontoolaiset ryöstivät hänen talonsa, Scroop onnistui loikata kuningatar Isabellan luo 13. lokakuuta ja säilytti asemansa päätuomarina. Tammikuussa 1327 hän kuului valtuuskuntaan, joka sai Edward II:n luopumisen. Saman vuoden heinä-elokuussa Scroop osallistui epäonnistuneeseen Weardale-kampanjaan Englantiin tunkeutuneita skotteja vastaan. Seuraavana vuonna hän oli yksi komission jäsenistä, jotka neuvottelivat rauhan Skotlannin kanssa Edinburghissa 17. maaliskuuta. Samana aikana Jeffrey osallistui uuden hallituksen pyrkimyksiin palauttaa järjestys maahan. Ei tiedetä tarkasti, missä määrin Scroop oli vastuussa näistä politiikoista; vaikka myöhemmin ylistys hänen menestyksestään tässä asiassa on saatettu liioiteltua. Päätuomarina hän kuitenkin osallistui epäilemättä sekä Skotlannin kanssa toukokuussa 1328 allekirjoitetun Northamptonin sopimuksen valmisteluun että myöhempään päätökseen toimia vääryyttä vastaan ​​elvyttämällä tuomioistuimen yleiskokoukset. Vuosina 1329-1330 Scroop johti Northamptonshiren tuomioistuimen vierailuistuntoa, jonka avajaisissa hän piti puheen, jossa hän selitti ohjelmaansa sanoilla "jotta rauha maan päällä säilyisi ja säilyisi, sekä ilmoitettu väärinkäytös ja rikkomukset voidaan oikaista" [3] .

Roger Mortimerin syrjäyttämisen jälkeen syksyllä 1330 Scroop vaihtoi jälleen sujuvasti puolta ja hänestä tuli nuoren kuninkaan Edward III :n neuvonantaja . Vuonna 1332 hän piti peräkkäisten parlamenttien aikana useita tärkeitä puheita suhteista Skotlantiin ja Ranskaan sekä talon legitiimiyden varmistamisesta. Suuri osa siitä, mitä hän sanoi viimeiseen kysymykseen maaliskuun parlamentissa, pantiin välittömästi voimaan vastanimitetyille County Wardensille lähetetyissä valiokunnissa. Geoffrey itse nimitettiin 14 Midlands Peace Trouble Commissioniin [3] .

Vaikka Geoffrey säilytti päätuomarin aseman, useat diplomaattiset edustustot häiritsivät häntä usein tästä työstä, etenkin 1330-luvun alussa. Vuonna 1330 Scroop lähetettiin Ranskaan neuvottelemaan kuningas Philip VI :n kanssa ristiretkestä Pyhään maahan ja kiistoista Agenista ja Akvitaniasta . Vuosina 1333-1334 hän neuvotteli jälleen Pariisissa. On mahdollista, että Geoffrey piti näitä matkoja raskaina, koska vuonna 1334 Edward III salli hänen olla osallistumatta tällaisille ulkomaanmatkoille "vastaan ​​tahtoaan". Hänen diplomaattipalveluillaan oli kuitenkin edelleen kysyntää. Vuonna 1338 hän meni neuvotteluihin: ensin Baijerin keisari Ludvig IV:n kanssa Saksaan ja sitten Arrasiin ranskalaisten kanssa. Lisäksi vuonna 1340 Scroop osallistui epäonnistuneisiin rauhanneuvotteluihin Skotlannin kanssa [3] .

Diplomaatin ja tuomarin maineensa lisäksi Geoffreyta pidettiin hyvänä ritarina ja soturina; kuten hänen elämänsä viimeiset vuodet (Ranskan kanssa käydyn satavuotisen sodan alussa ) osoittavat, tämä maine oli hyvin ansaittu. Pääsiäisenä 1338 hän jäi eläkkeelle ylituomarin virastaan. Samana vuonna hän liittyi kuninkaan seuraan ja seurasi häntä Flanderiin . 23. lokakuuta 1339 Scroop osallistui Ranskan armeijan oppositioon La Capellen lähellä . Aiemmin samassa kuussa Geoffrey kauhistui mahdollisen neuvottelijan, kardinaali Bertrand de Montfavetin , hermoromahdukseen osoittamalla brittiläistä tuhoa Pikardian maaseudulla . Sitten hän palasi Englantiin ja luultavasti vuonna 1340 osallistui lainsäädäntötoimintaan. Samana vuonna hän meni jälleen Flanderiin Edward III:n luo. Toukokuun 3. päivänä kuningas "vapaaehtoisista ja toistuvasti tehdyistä arvokkaista palveluista" määräsi Geoffreylle 300 markan vuosikoron [3] .

Elämänsä loppuun asti Geoffrey pysyi kruunun palveluksessa. Huhuttiin, että juuri Scroopin neuvot johtivat Edward III:n dramaattiseen paluuseen Englantiin marraskuun 1340 lopussa ryhtymään toimiin Stratfordin ja muita ministereitä vastaan, joiden kuningas katsoi pettäneen hänet. Kun Geoffrey kuoli Gentissä noin 2. joulukuuta, arkkipiispan kannattajat näkivät tässä ylhäältä alas lähetetyn vapautuksen. Scroopin ruumis vietiin Englantiin ja haudattiin Coverham Abbeyyn [3] .

Maatilat

Kuolemaansa mennessä Geoffrey oli hyvin varakas mies. Tiedetään, että vuonna 1340 hänen hevosensa ja seurakuntansa kuljettamiseen Flanderiin kului kuusi alusta. Hänen vaurautensa lähteet eivät kuitenkaan ole kovin selviä. Hänen tiedetään saaneen annuiteettia Westminster Abbeystä ja Durham Priorysta . On mahdollista, että muut laitokset maksoivat hänelle vuokraa. Mutta laskettiin, että palvelut kruunulle ja muille suojelijoita tuottivat hänelle 80 punnan vuosituloa. Bridget Weil uskoo, että hänellä oli todennäköisesti merkittävä yksityinen asianajajan käytäntö. Joten Lontoon liikkuvan tuomioistuimen istunnossa vuonna 1321 Geoffrey puhui 42 asiakkaan sekä kuninkaan puolesta ja voitti suurimman osan tapauksistaan ​​[3] .

On epätodennäköistä, että Geoffreylla olisi merkittävä maaperintö, mutta poliittinen menestys auttoi häntä kasvattamaan omistustaan. Tiedetään, että vuonna 1312 hän omisti pienen kartanon Coverdalessa Wensledalen eteläpuolella . Vuoteen 1317 mennessä Geoffrey oli ostanut Cliftonin Jur -joen varrelta . Samana vuonna, syyskuun 23. päivänä, hän sai rakentaa linnan, jossa oli linnoitus. 1320-luvulla ja myöhemmin Geoffrey sai osan kapinallisista maanherroista menetetyksi. Joten yksi viimeisistä Edward II:n palkinnoista oli Roger de Cliffordilta takavarikoidun Cravenin Skiptonin omaisuuden siirto Scroopille . Mortimerin kukistumisen jälkeen hänelle myönnettiin kartanot Kentissä ja Yorkshiressa. On mahdollista, että Geoffrey käytti hyväkseen skotlantilaisten hyökkäyksiä joutuneiden naapureiden taloudellisia vaikeuksia lainaten heille rahaa omaisuutta vastaan, ja kun he eivät pystyneet maksamaan velkojaan, menetti heiltä mahdollisuuden ostaa maata. Suurin osa hankinnoista tehtiin Yorkshiressa – North and East Ridingsissä sekä itse Yorkissa. Lisäksi hän osti kiinteistöjä Midlandsista ja etelästä, erityisesti kiinteistöjä Great Bowdenista ja Market Harboroughista Leicestershiressä . Varhain Edward III:n hallituskaudella Geoffrey osti Mesem kartanon Watoneilta, jotka omistivat sen Mowbraysilta . Juuri tähän kiinteistöön hänen jälkeläisensä liitettiin, mutta Scroopin pääasunto oli Clifton-on-Uressa. Lisäksi hän asui Burton Costable kartanolla , jonka hän sai ennen vuotta 1321 Sir Roald Richmondilta. Vuonna 1338 Geoffrey sai oikeuden rakentaa sinne linnoitus [3] [2] .

Useita Scroopin kirkolle tekemiä lahjoituksia tunnetaan: vuonna 1318 hän teki lahjan Fountain Abbeylle ; vuonna 1327 hän siirsi kalastus- ja seurakuntien jakamisoikeudet Holtempraisin luostarin Warram Percy ; vuonna 1331 nummi siirrettiin myös Holtempraisin luostarille. Vuonna 1329 Geoffrey rakensi kappelin Patrick Bromptonissa sielunsa ja vaimonsa [3] muistoksi .

Legacy

Geoffreyn vaimo Yvette kuoli ennen miehensä. Heillä oli 5 poikaa. Vanhimmasta pojasta Henry le Scroopista , josta tuli Mesemin Scroopin haaran esi-isä , tuli ilmeinen perillinen . Muista pojista Jeffreystä tuli oikeustieteen kandidaatti; hän oli Lincolnin katedraalin kaanoni ja Lincolnin, Lontoon ja Yorkin prebendary. Muista pojista tiedetään vähän. Tuomas kuoli ennen isäänsä. William osallistui Crécyn , Poitiersin ja Najeran taisteluihin ja kuoli Mustan prinssin Kastilian kampanjan aikana . Stephen osallistui Crecyn taisteluun ja Bericin piiritykseen [3] [2] .

Avioliitto ja lapset

Vaimo: Yvette (kuoli ennen vuotta 1340). Hänen syntyperänsä ei ole vahvistettu, vaikka Bridget Vale on ehdottanut, että hän saattoi olla William Roosen tytär Igmanthorpen [3] [4] . Lapset:

• Henry le Scroop (noin 1312 - 31. heinäkuuta 1391), Mesemin ensimmäinen paroni Scroop vuodelta 1350 [3] [4] [6] .
• Geoffrey Scroop (kuoli 1383), Lincolnin katedraalin kaanoni [3] [2] .
• William Scroop (kuoli 1367) [3] [2] .
• Thomas Scroop (kuoli ennen vuotta 1340) [3] [2] .
• Stefan Scroop [3] [2] .
• Beatrice Scroop ; aviomies: Andrew Luttrell Lincolnshiresta [3] [2] .
• Constance Scroop ; aviomies: Geoffrey Luttrell Lincolnshiresta [3] [2] .
• Yvette Scroop ; aviomies: John de Hotom [2] .

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 Tait J., tarkistanut Ramsay N. Scrope, Sir Henry (s. vuonna 1268 tai ennen sitä, k. 1336) // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.
2. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Tait J. Scrope, Henry le (d.1336) // Dictionary of National Biography. — Voi. L.I. Scoffin - Leikkurit. - s. 137-138.
3. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Vale B. Scrope, Sir Geoffrey (k. 1340) // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.
4. ↑ 1 2 3 SCROPE  . _ Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Haettu: 27.3.2022.
5. ↑ Tait J. Scrope, Geoffrey le // Dictionary of National Biography. — Voi. L.I. Scoffin - Leikkurit. - s. 134-135.
6. ↑ Keen MH Scrope, Henry, Mashamin ensimmäinen paroni Scrope (1312–1392) // Oxford Dictionary of National Biography .

Kirjallisuus

• Nicolas NH Sir Richard Scropen ja Sir Robert Grosvenorin välinen kiista ritarikunnan tuomioistuimessa 1385-1390. - L. , 1832. - T. II, Scropen suvun historia.
• Vale B. The Scropes of Bolton and of Masham, c. 1300 - n. 1450 : Tutkimus pohjoisesta aatelissuvusta Bolton Cartularyn Scrope - kalenterin kanssa . – Yorkin yliopisto, 1987.
• Vale B. Scrope, Sir Geoffrey (k. 1340) // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.
• Tait J. Scrope, Henry le (d.1336) // Kansallisen biografian sanakirja / Toimittanut Sidney Lee. - L .: Smith, Elder & Co , 1897. - Voi. L.I. Scoffin - Leikkurit. - s. 137-138.

Linkit

• SCROPE  (englanniksi) . Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Haettu: 27.3.2022.

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Kansallisen elämäkerran sanakirja Oxfordin elämäkerta
Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree Olemme myöhässä