Päiväkirjat ovat osa "kirjallista tekstiä" , jota Vysotskovologit ovat tutkineet Vladimir Vysotskyn työssä. Useita käsin kirjoitettuja tekstejä, jotka ovat saatavilla julkaistavaksi, on jo julkaistu [1] . Samaan aikaan Marina Vlady luovutti käsinkirjoitetut materiaalit säilytettäväksi RGALIssa , jotka hänen testamenttinsa mukaan voidaan julkaista vasta runoilijan lesken kuoleman jälkeen [2] [3] . Vladimir Semjonovitš piti päiväkirjamerkintöjä epäsäännöllisesti, niitä löydettiin suhteellisen vähän. Muutamia katkelmia tallenteita on säilynyt, oletettavasti vuoden 1963 lopulta, syksyltä 1967, 1971-1972 ja talvelta 1975. Nämä olivat kirjoittajan muistiinpanoja, joita ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi, eräänlaisia "muistiinpanoja henkilökohtaiseen käyttöön", jotka muuttuivat proosaksi [4] :
Ihminen on tarkempi kuin mikään herätyskello! Jos sanot itsellesi: sinun täytyy nousta klo 7.10, niin sinä nouset klo 7.10. Heräsin kuin iskusta, klo 7.10. muista jotain, että eilen teki jotain, mikä saa sinut sietämättömän häpeissään. Ja ajat heräämistä itsestäsi. Unessa, vaikka se on pelottavaa, vaikka se on sääli, mutta heräät - ja kaikki on kunnossa!
- V. Vysotskyn päiväkirjamerkinnät 1963 [5]1970-luvun alussa tehdyssä pienessä päiväkirjamerkinnässä Vysotski puhui " Hamletin " sankareista ja Tanskan prinssin kuvan tulkinnasta: "Hamlet on hänen oma poikansa - hänellä on sekä sitä että tätä (molemmat isältään ja itsestään ...) (Yliopisto). Aaveen täytyy olla Hamletissa." Ennätyksen perusteella näyttelijä uskoi, että hänen hahmonsa kohtaloon vaikuttivat enemmän "kehittyvät ympäristöolosuhteet" (pääasiassa yliopistokoulutus) kuin perhekasvatus. Nämä pohdiskelut korreloivat Vysotskin vuonna 1972 kirjoitetun runon ” Minun Hamlettini ” linjojen kanssa : ”En pitänyt ajasta enkä ihmisistä siinä / en pitänyt siitä, ja hautasin itseni kirjoihin” [6] [ 7] .
Vysotski työskenteli päiväkirjojen kanssa tarkemmin talvella 1975, kun hän kuvaili matkavaikutelmiaan matkalla Ranskaan ja toisti yksityiskohdat Pariisissa oleskelustaan . Runoilija puhui viisumin saamisesta Saksan suurlähetystöstä , tievauriosta, hotellissa yöpymisestä, näytelmän "Dantonin tapaus" ( Andrzej Wajda ) katsomisesta, näyttelijä Daniel Olbrychskyn tapaamisesta , pariisilaisten kauppojen ja Champs Elysées -kadulla kävelystä. , vierailemalla erikoistuneella Charenton-klinikalla, jossa Marina Vladin poika Igor oli tuolloin hoidossa. Nämä arkielämää kuvaavat tallenteet ovat kirjallisuuskriitikon Galina Shpilevan mukaan "arvokas asiakirja, joka paljastaa ihmisen luonteen piirteet ja tietyn aikakauden" [4] [8] . Päiväkirjan kirjoittaja ei vain kirjannut erilaisia elämäntilanteita, vaan myös valinnut niihin analogioita kirjallisuuden ja historian maailmasta. Joten puhuessaan Igorin halusta vapauttaa itsensä äidin holhouksesta ja jäädä eläkkeelle luonnontoverinsa kanssa, Vysotski tarkensi - " melkein kuin Leo Tolstoi ". Toisessa jaksossa mainittiin, kuinka eräs runoilija K.V. kahvilassa pidetyn juhlan aikana "tiivisti puheensa taitavasti lainauksiin ja kutsui Pasternak Boreyksi (miten kutsutaan Iljitsiksi "Vovchik")" [9] .
Jotkut päiväkirjamerkinnät ovat tyyliltään samanlaisia kuin välinovelleja. Näitä ovat esimerkiksi kuvaus pienestä hotellista Karlsruhessa , jossa Vladi ja Vysotsky yöpyivät. Tarkkaillessaan hotellin omistajia runoilija ehdotti, että ennen vanhaan he olivat romanttisesti yhteydessä, mutta "nyt tämä Hans tai Fritz tai ehkä Siegfried on vanhentunut ja Gretchen tai Brunhilde on velttoutunut, mutta hän on pitänyt ja tukee rintakuva." Ennätyksen perusteella hotellin tunnelma muistutti runoilijaa Nibelungenliedistä , keskiaikaisesta eeppisesta runosta, jossa sankarit Siegfried ja Brunhilde näyttelivät . Lisäksi päiväkirja antaa mahdollisuuden ymmärtää, kuinka Vysotski sai idean leikkisästä lauluviestistä, joka oli osoitettu Ivan Bortnikille ja joka myöhemmin kutsuttiin nimellä "Kirje ystävälle tai luonnos Pariisista": "Rivit ja riimit alkoivat pyörittää:" Pihdit - Parisi. Naurattu - Lontoot. "Mutta, Vanya, olemme Pariisissa / Tarvitsemme pihdit kuin kylpylässä" [10] [11] . Galina Shpilevan mukaan Vysotskin päiväkirjamerkinnät ovat vakiintunutta kirjallista tekstiä, "kuvissa ajattelevan runoilijan, lepää runollisen" hermon "" muistiinpanot [12] .