| Ensi kevääseen asti | |
|---|---|
| Genre | elokuvatarina , melodraama |
| Tuottaja | Viktor Sokolov |
| Käsikirjoittaja _ |
Sergei Voronin |
| Operaattori | Semjon Ivanov |
| Elokuvayhtiö | Lenfilm |
| Kesto | 61 min. |
| Maa | Neuvostoliitto |
| Kieli | Venäjän kieli |
| vuosi | 1960 |
| IMDb | ID 0053773 |
Ja jos he taas pettävät. Miten sitten elää? Kuinka opettaa lapsia?
nuori opettaja VeraUntil Next Spring on vuoden 1960 neuvostoliittolainen melodraamaelokuva. Debyytti, VGIK -tutkintotyö, jonka ohjasi Viktor Sokolov , arvioija - koekomitean puheenjohtaja S. I. Rostotsky . [1] Käsikirjoituksen kirjoittaja on kirjailija S. A. Voronin , Neva - lehden päätoimittaja.
Nähdessään Innokenty Smoktunovskin pelin tässä elokuvassa, G. M. Kozintsev kutsui hänet nimihenkilön rooliin elokuvassa " Hamlet ", josta tuli näyttelijän "kruunu".
"Opettaja" - mikä sana on? En tiedä sellaista sanaa venäjäksi, ethän? Jokaisella ihmisellä on nimi. Ja aikuisilla on myös isännimi.
opettaja Aleksei Nikolajevitš kasvattaa "lapsensa"Kuvan sankaritar, Leningradin pedagogisen instituutin opiskelija Vera, ensimmäinen rakkaus odotetun onnen sijaan toi katkeran pettymyksen ja tuskan. Hänen rakkaansa pettäminen, jossa häntä niin petettiin, poltti tytön sielun, hän, vastoin nimeään, menetti sekä uskon ihmisiin että itseluottamuksen, muuttuen epäluuloiseksi ja vetäytyneeksi.
Suuresta kaupungista Vera lähtee instituutista yhdessä pienen tyttärensä kanssa syrjäiseen kylään, jossa kukaan ei tunne häntä.
Maaseutukoulussa alakoululaiset testasivat aluksi nuoren opettajan kärsivällisyyttä kaikenlaisilla kepposilla: joko laittoivat siilin tai vetivät pennun tunnille, mutta pian he rakastuivat uuteen ”opettajaan” .
Koulutyöstä tuli Veralle suuri ilo, vain lasten kanssa hän tunsi olonsa helpoksi ja itsevarmaksi. Mutta koulun ulkopuolella hän on hiljaa ja pidättyväinen. Pian hänellä on ystävä - naapurikoulun opettaja Aleksei Nikolajevitš, herkkä ja sympaattinen henkilö. Mutta keskusteluissa elämästä, ihmisistä, työstä he riitelevät jatkuvasti, heidän välillään on aina jonkinlainen varjo, joka varjostaa ystävyyttä. Kerran koulun siivoojan ohimenevään arvosteluun opettajasta: "Hän on hyvä", Vera vastustaa: "Hyvät ovat vain lapsia", mutta sydämessään hän on pitkään vetänyt tätä "isoa lasta".
Pian isä tulee Veran luo, joka yllättyy huomatessaan, että hänellä on nyt tyttärentytär. Hän aikoo viedä Veran mukaan Uralille, missä hän työskentelee rautateillä. Isä näkee lähtöpäivänä, kuinka sydämellisesti häneen rakastuneet kyläläiset kohtelevat tytärtään - sekä aikuisia että lapsia, jotka ovat tulleet juoksemaan laiturille viemään Veraa pois. Laiturilla tyttö tapaa saapuneen Aleksei Nikolajevitšin, joka sanoo hyvästit ymmärtävänsä miksi hän lähtee ... Ja Vera jää. Ja hänen oppilaansa keskustelevat hänen päätöksestään jäädä, puhuvat hänestä keskenään ei "opettajana", vaan opettajanaan Vera Nikolaevna.
Oppitunnilla Vera Nikolaevna lukee lapsille Leo Tolstoin tarinan " Filipok ".
Elokuvassa Aleksei Nikolajevitš sanoo: " Ihminen tarvitsee lilan oksan jopa avaruudessa ", täsmentäen, että hän luki sen " Komsomolskaja Pravdasta " - puhumme niinä vuosina suositusta lauseesta, joka aiheutti kiistan "fyysikkojen välillä" ” ja ”lyricists” , joka päättyi Juri Gagariniin . [K 1]
Toinen kohtaus vihjaa tuolloin saavutettuihin menestykseen avaruustutkimuksen alalla, jossa vauva pyytää lukemaan hänelle kirjan - Jules Vernen romaani " Tukista kuuhun ", kirjoitettu vuonna 1865. [K 2]
Innokenty Smoktunovsky suositteli ohjaaja Sokolovia opettajan, toimittaja Rachel Milmanin rooliin . Elokuvan taiteellinen johtaja oli G. M. Kozintsev , ja tämä vaikutti suoraan Hamletin roolin esittäjän valintaan. [5] [6] Kozintsev puhui myöhemmin Smoktunovskista seuraavasti: " Hän vetää puoleensa sillä, että hänessä palaa jonkinlainen sisäinen valo, en voi sitä muuten kutsua ."
Harva tietää, että tämän elokuvan ansiosta minut kutsuttiin katsomaan Hamletia. Grigory Kozintsev oli yhdessä tämän elokuvan harjoituksista. Joku tuli (en edes tuntenut häntä ulkonäöstä), ja kun aloin riidellä ohjaajan kanssa ja lavastamaan kohtauksen tavalla, joka minusta tuntui oikealta, tämä henkilö, jota en tuntenut, jotenkin, tiedätkö, kuorsasi. Harjoituksen jälkeen G. Kozintsev oli innoissaan ja sanoi löytäneensä etsimänsä. Yhtäkkiä hän tuli luokseni ja sanoi: "Haluan tarjota sinulle roolin. Älä vain pelkää! Haluan tarjota sinulle Hamletin."
- Innokenty Smoktunovsky [7] [8]Elokuvaasiantuntija Rimma Karpina totesi, että näyttelijä Ljudmila Marchenkolle oli ominaista roolit, joissa hänen sankaritarnsa - luonnolliset, tavalliset, tavalliset, eivät etsi ratkaisuja itse, vaan pyytävät vastausta ja muiden apua - ja joku auttaa heitä, ja tässä elokuvassa katsoja näkee sankarittaren opettaja Aleksei Nikolajevitšin silmin - ja onneksi tätä roolia näytteli Innokenty Smoktunovsky:
Vaatimaton matematiikan opettaja Aleksei Nikolajevitš, runollinen ja viisas, näyttää ensisilmäyksellä onnistuneen tuntemaan sekä Veran turvattomuuden että hänen pelottavan herkkäuskoisuutensa ja naiivi-itsepäisen halunsa korottaa oman nuoruutensa virheitä. elämän lakiin. Vasta myöhemmin, kun menimme hänen kanssaan, ujo ja älykäs, Veran huoneeseen, näemme hänen pöydällään "Legend of Van Clyburn" [K 3] ja osan "Japanese Poetry" [K 4] , jonka on asettanut yksi. valokuva Ulanovasta .
Ja koko Veran kaupungin opiskelijaelämä ilmestyy eteen. Hänen innostunut hämmästyksensä vaikutelmien rikkaudesta. Ja jossain hänen epäonnistunut, hieman keksitty, loukkaantunut rakkautensa jäätyy. Ja hänen kyvyttömyytensä ymmärtää mitä tapahtui, kipua, pelkoa ja epätoivoa ja pakenemista kaukaiseen kylään selitetään. Hänen hieman tuskallinen, innokas rakkaus lasta kohtaan ja pelko häntä kohtaan ja ylpeä ulkopuolisen avun hylkääminen ja haavoittuvuus, itsenäisyyden halu ja arkuus ennen yksinäisyyttä ja hänen väärä halunsa, jonka katkaisee ystävällisyyden ja osallistumisen halu, tulee selväksi.
Mutta kaikki tämä syntyy sankarin Smoktunovskin havainnon kautta, joka ei lausunut sanaa. Kuten Smoktunovskin sankari, Verassa ei herää enää terävä sääli myötätuntoa, vaan aktiivinen halu hänen henkiseen uudestisyntymiseensa. Arka, laiha opettaja, jolla on peloissaan, loukkaantuneita, kuolleita silmiä hänen kanssaan kommunikoinnista, lämpenee, sulaa, herää henkiin vähitellen.
Melkein kaikki Marchenkon sankarittaret rakastavat. Mutta heidän sielunsa liikettä on vaikea seurata. Jopa silmät peittävät sen. Muutos voidaan saada kiinni vain sankari Smoktunovskin havainnolla, joka korjaa kaiken välittömästi ja tarkasti. Ja vaikka hänen lakoninen sankarinsa ei toistaiseksi vaadi Veralta henkisiä paljastuksia tai kardinaalisia päätöksiä, ne ovat ennalta määrättyjä.
— elokuvakriitikko Rimma Karpina, Actors of Soviet Cinema, nro 6, 1970 [9]Vladimir Andreevin mukaan Smoktunovskin ulkoinen kuva valittiin onnistuneesti elokuvaan - hänet värjättiin blondiksi roolia varten: [10]
Näyttelijä Innokenty Smoktunovsky, joka näytteli opettajaa, oli hyvin blondi. Hän oli käpristynyt, ja hänen päänsä ei muuttunut vain avuttomaksi, vaan hänen silmiensä ja hämmästyttävän pehmeän hymyn kanssa sellaisen ihmisen pääksi, jota ei ole oikein loukata. Ja silti elämä sattuu. Luettiin teema yksinäisestä ihmisestä, henkilöstä, johon ihmiset vetoavat ja jota he luultavasti rakastavat. Ja samaan aikaan tämä on yksinäisyyteen tuomittu mies henkisestä anteliaisuudestaan huolimatta. Mutta eräänä päivänä hänen kohtalonsa on tavata toinen yksinäinen ihminen: hänen sankarinsa, maaseudun opettaja, tapaa maaseudun opettajan, yksinäisen äidin, ja näkee, kuinka luottavaisesti lapsen käsivarret ojentuvat häntä kohti.
| Viktor Sokolovin elokuvat | |
|---|---|
| 1960-luku | |
| 1970-luku | |
| 1980-luku |
|
| 1990-luku |
|