Jonsier, Victorin

Victorin Jonsier
fr.  Victorin de Joncières
perustiedot
Syntymäaika 12. huhtikuuta 1839( 1839-04-12 ) [1] [2]
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 26. lokakuuta 1903( 1903-10-26 ) [2] (64-vuotiaana)
Kuoleman paikka
haudattu
Maa
Ammatit säveltäjä , musiikkikriitikko , kriitikko
Genret ooppera ja sinfonia
Aliakset Jennius
Palkinnot
Nimikirjoitus
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Victorin de Joncières ( ranska  Victorin de Joncières , oikea nimi Felix-Ludge Rossignol , ranska  Félix-Ludger Rossignol ; 12. huhtikuuta 1839  - 26. lokakuuta 1903 ) oli ranskalainen säveltäjä ja musiikkikriitikko .

Elämäkerta

Hän opiskeli maalausta Francois Picot'n johdolla, sitten opiskeli Pariisin konservatoriossa Aimé Leborgnen johdolla , mutta vuonna 1860 hän jätti kurssin suorittamatta kurssia. Hän teki vaikutuksen Richard Wagnerin oopperoista , jotka olivat kaukana konservatoriota hallitsevasta estetiikasta.

Useiden oopperoiden kirjoittaja : " Sardanapal " (1867), jossa Christina Nilsson lauloi pääosan, "Pompejin viimeinen päivä" (1869), " Dimitri the Pretender " (1871), "Cavalier Jean" (1886). Varhaiset oopperat eivät menestyneet Pariisissa. Oopperan "Dimitri" ensi-ilta tapahtui 5. toukokuuta 1876 Pariisin teatterin " Goethe " näyttämöllä National Theatre-Lyric -ryhmän johdolla Louis Albert Vicentinin johdolla . Ooppera Dimitri oli säveltäjän suosikki aivotuoksu. Se esitti 46 esitystä ensi-iltansa aikana. Myöhemmin esitystä jatkettiin kahdesti ranskalaisten teattereiden näyttämöllä: toukokuussa 1883 Bordeaux'ssa ja 5. helmikuuta 1890 Pariisin Opéra- Comiquessa .

Vuosina 1871–1900 Joncière toimi musiikkikriitikkona La Liberté -sanomalehdellä tukeen César Franckia ja Emmanuel Chabrieriä .

Merkinnät

Vitorin de Jonsiere. Dimitri. 2014. Ediciones Singulares. Flanderin radion kuoro, Brysselin filharmoninen orkesteri. Kapellimestari Herve Nike .

Muistiinpanot

  1. Félix Ludger Joncieres de // Léonore-tietokanta  (ranska) - ministère de la Culture .
  2. 1 2 3 4 Archivio Storico Ricordi - 1808.
  3. Léonore-tietokanta  (ranska) - ministère de la Culture .

Kirjallisuus