Kasakka Vasyl

Kasakka Vasil - elokuvan "The Lost Letter " (1972)  päähenkilö, joka perustuu samannimiseen Gogol-syklin tarinaan " Iltat maatilalla lähellä Dikankaa ". Näytössä näyttelijä Ivan Mykolaichuk .

Lyhyt kuvaus hahmosta

Hän on peloton [1] ja vapautta rakastava, hallitsee mestarillisesti miekalla, pistoolilla, piiskalla ja on erinomainen ratsastaja, vaikka hän ei halveksikaan puhtaasti naistyötä [2] [3] kuin lankaa. Hän on hyvässä asemassa Zaporozhye -joukon hetmanin kanssa , joka lähettää hänelle kansallisesti tärkeän asiakirjan Venäjän keisarinnalle Pietariin . Hänen matkansa lähtökohta on Baturin [4] . Samalla hän lähtee liikkeelle kahdesti, koska aluksi hän poikkesi hieman reitiltä [5] . Vaatteista, joita hän käyttää, voi päätellä, että hän on keskiverto. Noiden aikojen laajalle levinneen kasakkojen perinteen mukaan vakiintunut mies käyttää ja polttaa piippua. Heidän suosima tupakkatyyppinsä on samosad. Hän on jumalinen, elää Raamatun mukaan ja noudattaa käskyjä . Hänen saamansa tehtävä on kuitenkin hänelle erittäin tärkeä, ja hän on valmis pelaamaan korttia noidan kanssa suorittaakseen tehtävän [6] . Huolimatta siitä, että hän ei ole peluri , hän on ehdottomasti onnekas korttipeleissä (pelin jaksossa noidan kanssa, kun hänen sielunsa on vaakalaudalla, hän sylkee kortteja [7] ja voittaa onnistuneesti takaisin hänen ystävänsä Andrei kasakka ja muut onnettomat jo pudonneet helvetin pataan). Hänen vakaumuksensa mukaan häntä voidaan kuvata fatalistiksi .

Tieteellinen määritelmä

Tämä on konfliktin klassinen hahmo, jonka ydin on siinä, että paha henki seisoo tarinan sankarin tiellä [8] . Samalla hän on "esimerkki kertomusten sankarista, joka voitti pahan demoniset voimat " [9] .

Näyttösovitus ja hahmon nimen alkuperä

Ensimmäinen sovitus hahmon seikkailuista oli sarjakuva The Lost Letter , joka kuvattiin vuonna 1945.

Samannimisessä oopperassa ja sarjakuvassa, kuten alkuperäisessäkin, hahmolla ei kuitenkaan ole nimeä, hän on vain nimetön kasakka. Elokuva päätettiin kuvata alussa tarinan "The Lost Letter" perusteella. 70- luku_ Alun perin elokuvan käsikirjoituksen työnimi oli "Blind Rain", sen ohjaajana piti olla Viktor Gres , joka keksi hahmon nimen - Vasil, ja toinen, yhtä erinomainen Neuvostoliiton teatteri- ja elokuvanäyttelijä - Anatoli Papanov . Itse rooli, kuten käsikirjoitus, oli dramaattisempi, ei-komediallinen. Mutta äkillisen sairauden vuoksi Gres tarjoutui ohjaamaan kuvan kollegansa Boris Ivchenkolle, joka suostui vain sillä ehdolla, että Vasilin roolia esittää näyttelijä Ivan Mykolaichuk [10] . Boris Ivtšenko kuvasi käsikirjoituksen, joka on merkittävästi tarkistettu, ja siinä ymmärretään Gogolin huumorin luonne [11] [12] . Elokuva "The Missing Letter" kuvattiin Dovzhenko-elokuvastudiossa vuonna 1972, mutta sen näyttäminen sekä elokuvateattereissa että televisiossa kiellettiin [13] [14] . Kuitenkin kesällä 1973, Propaganda Bureau of Soviet Cinematography Moskovassa, jonka levikki oli 50 000 kopiota. julkaistiin esite, jonka kannessa oli kuva näyttelijä Ivan Mykolaichukista kasakka Vasilina [10] . Itse elokuva julkaistiin televisiossa vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen [15] . Elokuva palkittiin "Golden Pagoda" -palkinnolla Bangkokin elokuvajuhlilla . Elokuvan "The Missing Letter" käsikirjoituksen tarkistuksen aikana kirjailija Ivan Drach , johon osallistui suoraan Ivan Mykolaichuk, syvensi merkittävästi hahmon imagoa antaen hänelle kattavia positiivisia ominaisuuksia, tehden hänen kuvastaan ​​legendaarisen ruumiillistuksen. Zaporozhye ritari. Tämä yhdistettynä Ivan Mykolaichukin kuvan loistavaan [16] ilmentymiseen teki kasakka Vasylin elokuvakuvasta yhden Ukrainan symboleista [17] , joka on erittäin suosittu sekä sen asukkaiden keskuudessa että koko entisessä Neuvostoliitossa .

Erot elokuvallisen ja kirjallisen hahmon välillä

Suurin näkyvä ero on hahmon ikä. Alkuperäisessä hahmo on jo iäkäs mies ("Isoisäkasakka"), kun taas elokuvassa hän on keski-ikäinen mies. Kaikki muut mahdolliset erot johtuvat yksityiskohtaisemmasta kohtausten käsittelystä, joita Gogol kuvailee yhdellä lauseella. Esimerkiksi kun kasakka Vasil lähtee pääkaupunkiin, luemme: ”Isoisä ei halunnut seurustella pitkään aikaan: hän ompeli kirjeen hatuun; toi hevosen esiin; hän suuteli vaimoaan ja kahta, kuten hän itse kutsui, sikoja, joista toinen oli jopa veljemme isä; ja nosti taakseen sellaista pölyä, ikään kuin viisitoista nuorta olisi suunnitellut leikkiä puuroa keskellä katua” [10] .

Kuva kulttuurissa

Lauseet, jotka hahmo sanoo tarinassa ja elokuvassa, sisältyivät venäläisen elokuvan kiinnitettujen lauseiden ja aforismien kokoelmiin ja sanakirjoihin [18] [19] , venäjän kielen fraseologiseen sanakirjaan [20] .

Hahmo on kuvattu Aleksanteri Bubnovin maalauksessa "Puuttuva kirje", Viktor Anatoljevitš Korolkovin kuvissa [1]  (pääsemätön linkki) [2] ja kuuluisan taidemaalarin Vladimir Makovskin litografioissa [3] [4] tarinaan. kirjoittanut N. V. Gogol , sekä Dahlin [21] . Hänelle on omistettu myös samanniminen laulu [22] .

Lähteet

1. ↑ Gordin A. M. “N. V. Gogol muotokuvissa, kuvissa, asiakirjoissa: opas opettajille "- M .: Opetusministeriön valtion tieteellinen ja pedagoginen kustantamo, 1953. - 390 s. BBC: 83.3(4ROS)1 (s.6)
2. ↑ "Kansallisen historian käsite elokuvassa "The Lost Letter" ("Film Review". Moscow Film and Theatre News, 2009)  (pääsemätön linkki)
3. ↑ (ukr.) Kandinska V. "Kansallisen historian käsite elokuvassa "Kirje oli kadonnut" (Kіnoteatr, 2003 nro 2) 
4. ↑ Krutikova N. E. "Kaupunkiongelma Gogolin taiteellisessa proosassa: esseitä". K .: "Stylos", 2007. - 87 s. ISBN 978-966-8518-79-9 (s. 42)
5. ↑ Aleksandrov A. V. "Venäläinen romanttinen tarina: monografia" - Odessa: "Astro-Print", 2000. - 142 s. ISBN 978-966-549-494-2 (sivu 87)
6. ↑ (ukr.) Richinsky A. "Mykola Gogol ukrainalaisessa kirjallisuudessa" (30. maaliskuuta 2009) Arkistokopio 4. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa 
7. ↑ "Neuvostoliiton pitkät elokuvat: äänielokuvat, 1930-1957" toim. A. V. Machereta - M. "Taide", 1961. UDC 791.43 (085) (s. 361)
8. ↑ Nikolaev D. P. "Gogolin satiiri" - M. "Kaunokirjallisuus", 1984. - 366 s. (Sivu 74)
9. ↑ Meletinsky E. M. , Matyushina I. G. "Kirjallisista arkkityypeistä" M.: Venäjän valtion humanitaarinen yliopisto, Korkeamman humanitaarisen tutkimuksen instituutti, 1994. - 133 s. ISBN 5-7281-0067-8 9785728100676 (sivu 78)
10. ↑ 1 2 3 (ukrainalainen) Bryukhovetskaya L. "Ivan Mykolaichuk", K .: "Kino-Theatre" -lehden toimituskunta, Kustantaja "KM Academy", 2004-271 s. ISBN 966-518-241-2 9789665182412 (sivu 2) 
11. ↑ (ukr.) Ukrainan kirjailijaliitto, Kiovan kirjailijajärjestö "Kiova: Kirjallinen, taiteellinen ja yhteiskuntapoliittinen lehti" numerot 1-6, K .: "Neuvostoliiton kirjailija", 1984. ISSN 0208-0710 (P . 148) 
12. ↑ (ukrainalainen) Valtion kulttuuri- ja taideakatemian almanakka Johtava henkilöstö "Kulttuuri ja nykyaika" K .: Ukrainan kulttuuri- ja taideministeriö. Valtion kulttuuri- ja taideakatemian johtava henkilöstö, 2003. OCLC: 51961822 (s. 87) 
13. ↑ (ukraina) Matiyash I. V. "Humoristi Nikolai Jakovtšenko: Muistelmia, teoksia, asiakirjoja", K .: Izd. "PE Gorobets A. S.", 2005-190 s. ISBN 966-625-014-4 9789666250141 (s. 136) 
14. ↑ Ukrainan kirjailijaliitto. Aikakauslehti "Rainbow, numerot 1-4", K .: "Neuvostoliiton kirjailija", 1991, ISSN 0131-8136 (s. 147)
15. ↑ "Gogol olisi tyytyväinen". Arvostelu elokuvasta The Missing Letter ("KinoPoisk. Ru", 22. huhtikuuta 2009)
16. ↑ (ukrainalainen) Kapelgorodskaya N. M. "Kansallisen elokuvan renessanssi: aikalaisten muistiinpanoja", K .: "Avdi", 2002-164 s. ISBN 966-7785-02-5 9789667785024 (sivu 160) 
17. ↑ (ukr.) Mikhailovsky V. I. "Pelon ja rakkauden välillä", Chernivtsi: Kustantaja: "Bukovyna", 2006-561 s. ISBN 966-399-017-1 9789663990170 (s. 282) 
18. ↑ Kozhevnikov A. Yu. "Katso venäläisen elokuvan lauseita ja aforismeja." - 2007 M. "Olma-Media Group" - 831 s. ISBN 978-5-373-00972-0 (s. 566)
19. ↑ Iso sanakirja: Venäläisen elokuvan saappaat - 2001. M. Olma-Press, Pietari. Neva Publishing House - 825 s. ISBN 5-7654-1735-3
20. ↑ Molotkov A. I., Voinova L. A., Zhukov V. P. "Venäjän kielen fraseologinen sanakirja" - M .: Neuvostoliiton tietosanakirja. 1967-543 s. ISBN 5-271-02911-5 (s. 340)
21. ↑ Dal V. I., Berestov V., Alexandrova N. “Kuvitettu elävän venäjän kielen sanakirja: A-O”. Pietari: "Neva Publishing House", 2001. ISBN 5-7654-1346-3 9785765413463 (s. 149)
22. ↑ Andrey Mykolaichuk - "Kozak Vasil" (pääsemätön linkki) . Haettu 23. helmikuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (määrätön)