Katolisuus Israelissa tai roomalaiskatolinen kirkko Israelissa on osa maailmanlaajuista katolista kirkkoa. Katolisten määrä maassa on noin 113 tuhatta ihmistä [1] . Israelin katolista kirkkoa edustavat roomalaiskatolinen kirkko (noin 10 tuhatta ihmistä) ja itämaiset katoliset kirkot ( Melkiten katolinen kirkko - noin 70 tuhatta ihmistä, Syyrian katolinen kirkko - noin 10 tuhatta ihmistä, maroniittikatolinen kirkko - noin 7,5 tuhatta ihmistä, Armenian katolinen kirkko - noin 500 ihmistä [2] ).
Nykyaikaisen Israelin alueella kristinusko nousi yhdeksi maailman uskonnoista. Palestiina on ollut vuosisatojen ajan kaikkien kristinuskon hengellinen keskus ja pyhiinvaelluspaikka. Kristinuskon olemassaolon ensimmäisistä vuosisatoja lähtien Palestiinassa eri muinaisten kristittyjen kirkkojen (esikalkedonilainen, kalkedonilainen ja monofysiitti) kirkkorakenteet toimivat. Kirkon jakautumisen jälkeen 1000-luvulla katolisen kirkon kirkolliset rakenteet ilmestyivät Jerusalemin ristiretkeläiskunnan muodostumisen yhteydessä vuonna 1099. Kuningas Baldwin I : n aikana latinalaisen rituaalin katolisten määrä Palestiinassa kasvoi merkittävästi ja latinalainen patriarkaatti perustettiin . 1000-luvun lopusta lähtien modernin Israelin alueella alkoivat toimia erilaiset luostarikunnat, joiden joukossa Hospitallerit ja Temppelit saivat erityisen mainetta . Vuonna 1291 Jerusalemin kuningaskunta joutui mamelukien hyökkäyksen kohteeksi ja katolilaisten määrä alkoi laskea. Siitä huolimatta latinalainen Jerusalemin patriarkaatti on jatkanut toimintaansa meidän aikamme saakka. Vuonna 1342 Pyhä istuin perusti autonomisen Pyhän maan fransiskaanien kustodian , jonka tehtävänä oli hoitaa Palestiinan kristillisiä pyhäkköjä.
1700-luvulta alkaen itäisten kirkkojen yhteisöt alkoivat liittyä katoliseen kirkkoon, minkä seurauksena ns. itäkatoliset kirkot syntyivät ja katolisten määrä Palestiinassa kasvoi merkittävästi itäkatolisten kustannuksella.
Itsenäistymisen jälkeen vuonna 1948 Israel julisti uskonnonvapauden. Armenian katolisten, maroniittikatolisten, melkiteiskatolisten, Syyrian katolisten, kaldealaisten katolisten kirkkojen ja latinalaisen patriarkaatin yhteisöt saivat virallisen aseman. Israelissa otettiin käyttöön status quo -periaate, jonka mukaan kristittyjen yhteisöjen ja heidän omaisuutensa välisten suhteiden muuttaminen oli kiellettyä. 11. helmikuuta 1948 paavi Pius XII julkaisi bullan "Supremi Pastoris", joka perusti Palestiinan, Transjordanin ja Kyproksen apostolisen nunciatuurin.
Vuonna 1993 Vatikaanin ja Israelin välillä allekirjoitettiin perussopimus, jossa vahvistettiin sitoumukset katolisille yhteisöille kuuluvien pyhien paikkojen status quo -periaatteesta sekä uskonnonvapaudesta ja vapaudesta päästä pyhiinvaelluskohteisiin Pyhässä maassa.
Vuonna 2014 maassa toimivat seuraavat katolisen kirkon alueelliset ja hallinnolliset rakenteet:
| Aasian maat : Katolisuus | |
|---|---|
| Itsenäiset valtiot |
|
| Riippuvuudet |
|
| Tuntemattomat ja osittain tunnustetut valtiot |
|
| |