Kompleksometria

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 14.4.2020 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 3 muokkausta .

Kompleksometria (trilonometria) on titrimetrinen menetelmä , joka perustuu metalli - ionien kompleksisten yhdisteiden muodostumisen reaktioihin etyleenidiamiinitetraetikkahapon ja muiden aminopolykarboksyylihappojen (kompleksien) kanssa . Useimmat metalli-ionit ovat vuorovaikutuksessa kompleksonien kanssa lähes välittömästi muodostaen vesiliukoisia, hieman dissosioituneita yhdisteitä, joiden koostumus on vakio. Menetelmällä voidaan määrittää käytännössä kaikki kationit ja monet anionit. Kompleksometria on olennainen osa kompleksometriaa (kelatometriaa) .

Yleisimmin käytetty on etyleenidiamiinitetraetikkahapon dinatriumsuola , joka tunnetaan myös nimellä Complexone III ja Trilon B. Suolaa käytetään, koska sen vesiliukoisuus on parempi kuin itse hapon . Kaavojen lyhyyden vuoksi vastaava anioni kirjoitetaan muodossa Y 4- , jolloin kompleksoni III voidaan kirjoittaa muodossa Na 2 H 2 Y · 2 H 2 O [1] .

Menetelmän teoreettiset perusteet

EDTA-ionit reagoivat metallikationien kanssa suhteessa 1:1 kationin varauksesta riippumatta:

{\ce {Ca^2+ + H2Y^2- -> CaY + 2 H+))

{\ce {Bi^3+ + H2Y^2- -> BiY- + 2 H+))

{\ce {Zr^4+ + H2Y^2- -> ZrY^2- + 2 H+))

Tämä yksinkertaistaa laskelmia, koska ekvivalentit ovat yhtäpitäviä todellisten ionien kanssa [1] .

Käytännön huomautuksia

Titraus suoritetaan tavallisesti emäksisessä väliaineessa (usein ammoniakkipuskurissa ) titrausreaktioiden täydellisemmän kulun saavuttamiseksi. Jotkut alkuaineet, jotka muodostavat vahvoja komplekseja EDTA :n kanssa (esim. Fe 3+ ), voidaan myös titrata happamassa väliaineessa [2] .

Titrauksessa käytetään pääsääntöisesti EDTA-liuoksia, joiden pitoisuus on 0,01–0,05 mol/l, joskus jopa 0,1 mol/l [2] .

Indikaattorina käytetään yleensä metalliindikaattoreita (metallikromaattisia indikaattoreita ) , jotka muodostavat värillisiä yhdisteitä vapaiden metalli-ionien kanssa. Yksi yleisimmin käytetyistä indikaattoreista on eriokromimusta T [3] .

Muistiinpanot

↑ 1 2 Vasiliev, 2004 , s. 189.
↑ 1 2 Vasiliev, 2004 , s. 190.
↑ Vasiliev, 2004 , s. 194-195.

Kirjallisuus

Uusi kemistin ja tekniikan käsikirja. Analytical Chemistry, Osa 1 / Toim.: Kalinkin I.P. et ai. - St. Petersburg. : ANO NPO "Maailma ja perhe", 2002. - 964 s.
Vasiliev V.P. Analyyttinen kemia: 2 kirjassa: Kirja. 1: Titrimetriset ja gravimetriset analyysimenetelmät: Proc. nastalle. kemian tekniikkaa opiskelevat yliopistot. asiantuntija. - 4. painos - M . : Bustard, 2004. - 368 s. — ISBN 5-7107-8745-0 . — ISBN 5-7107-8744-2 .